@-mail

tillin-lillin...

ALBERT EINSTEIN


syntyi: 14.03.1879, Ulm, Saksa
kuoli: 18.04.1955, Princeton, N.J.

Richard Moody, Jr © 2003

ALBERT EINSTEIN

VUOSISADAN SUURIN PLAGIOIJA

Einstein plagioi useiden kuuluisien tiedemiesten töitä julkaistessaan 1905 tutkimuksensa suppeammasta suhteellisuusteoriasta ja myös yhtälön E=mc². Fyysikkojen yhteisö ei viime vuosisadalla milloinkaan vaivautunut oikaisemaan näitä asioita.


Tämä kirjoitus on julakaistu NEXUS-lehdessä, (vol, 11. Numero 1, joulu-tammikuu, 2004)

Tiivistelmä

Einsteinin kannattajat ovat toimineet tavalla, joka näyttää korruptoivan koko histotriankirjoituksen. Albert Einstein (1879-1955), Time-lehden "Vuosisadan Persoona", kirjoitti pitkän tutkielman suppeammasta suhteellisuusteoriasta (jonka nimi oli "Liikkuvien Kappaleiden Sähködynamiikasta", 1905a), vaivautumatta luetteloimaan lähteitään. Monet tutkielman esittämistä avainajatuksista olivat tiedemiesten, esimerkiksi Lorentzin (Lorentzin muunnelma) ja Poincarén tiedossa jo ennenkuin Einstein kirjoiti kuuluisan, vuoden 1905 tutkielmansa.

Einsteinille oli tyypillistä se, ettää hän ei keksinyt teorioita, hän vain anasteli niitä. Hän otti olemassaolevan tiedon, napsi ja valikoi siitä itselleen mieleiset asiat ja kutoi ne kertomukseksi omasta osuudestaan suppeamman suhteellisuusteorian kehittämisessä. Tämän hän teki täysin tietoisesti ja monien kannattajiensa, kuten "Annalen der Physik" julkaisun toimittajien suostumuksella ja myötämielisyydellä.

E=mc² on kaikkien aikojen kuuluisin yhtälö. Sopimusluontoisesti sen keksiminen on luettu yksinomaan Albert Einsteinin ansioksi (1905). Aineen muuttuminen energiaksi ja energian muuttuminen aineeksi oli kuitenkin jo Sir Isaac Newtonin tiedossa ("Kiinteät kappaleet ja valo ovat muunnettavissa toinen toisikseen...", 1704). Yhtälön keksijöinä, ennen Einsteinia, voidaan pitää S. Tolver Prestonia (1875), Jules Henri Poincaréa (1900; Brownin (1967)mukaan) ja Olinto De Prettoa (1904). Koska Einstein ei milloinkaan johtanut yhtälöä E=mc² oikein (Ives, 1952), ei oikeastaan ole mitään mikä liittäisi tämän yhtälön mihinkään Einsteinilta peräisin olevaan.

Arthur Eddington esitti valikoituja tietoja vuoden 1919 auringonpimennyksestä, jotka oletettavasti tukivat "Einsteinin yleistä suhteellisuusteoriaa". Eddingtonin toiminta on varmaankin 1900-luvun suurin tieteellinen huijaus. Hänen ylenpalttinen Einsteinin tukemisensa korruptoi historian kulun. Eddington oli enemmänkin kiinnostunut Einsteinin kruunaamisesta tieteen kuninkaaksi kuin teorian testaamisesta.

Fyysikkojen yhteisö on, ehkäpä tietämättään, osallistunut eräänlaiseen petoksen ja vaikenemisen salaliittoon, joka on seurausta siitä että fyysikot olivat yleensä vain vastaanpanemattomia sivustkatsojia tapahtumasarjassa, jossa Einsteinin merkittävyyttä ja mainetta paisuteltiin. Tämä vaikeneminen on hyödyttänyt kaikkia Einsteinin kannattajia.


Johdanto

Tiede on syvimmältä olemukseltaan oppialoihin eristäytynyttä. Yleensä ottaen kemistit lukevat ja kirjoittavat kemiasta, biologit lukevat ja kirjoittavat biologiasta ja fyysikot lukevat ja kirjoittavat fysiikasta. Mutta he kaikki saattavat (laajasti ottaen) kilpailla keskenään tutkimukseen osoitetuista määrärahoista. Silloin kun tiedemiehet haluavat lisää rahaa itselleen, he saattavat päättää kilpailla epärehellisesti. Tämä onnistuu vakuuttelemalla rahoituksesta vastaavat tahot siitä että juuri he ovat tärkeämpiä kuin muut tieteenalat. Jos rahoittajat ovat samaa mieltä, tämä saattaa tietää vaikeuksia muille tieteille. Eräs tapa saada lisää rahaa on luoda supersankari - kuten Einstein.

Einsteinin asema on fyysikkojen yhteisön, hänen seuraajiensa ja median luomus. Kukin näistä ryhmistä on hyötynyt valtavasti siitä että ne ovat kohottaneet Einsteinin ikoniksi. Fyysikkojen yhtisö saa tutkimuksiinsa miljardeja, Einsteinin kannattajat ovat komeasti palkittuja ja media-yhtiot, kuten Time-lehti saavat kaupaksi miljoonia lehtiä panemalla Einsteinin kanteen "Vuosisadan Persoonana".

Kun skandaali paljastuu, fyysikkojen yhteisö, Einsteinin kannattajat ja tiedotusvälineet pyrkivät vähättelemään negatiivisia uutisia ja saamaan ne näyttämään positiivisilta. Heidän pyrkimyksensä kuitenkin paljastuvat jos tarkastelemme Einsteinin tutkielmaa "Liikkuvien Kappaleiden Sähködynamiikasta", sellaisena mikä se itse asiassa on: 1900-luvun huikein plagiaatti.

Suppeampi Suhteellisuus

Jules Henri Poincaré (1854-1912) oli suuri tiedemies ja merkittävä suppemman suhteellisuusteorian kehittäjä. "The Internet Encyclopedia of Philosophy" verkkosivu sanoo Poincaré'sta: (1) "Hän hahmotteli ensimmäisen version suppeammasta suhteellisuusteoriasta."; (2) "Hän totesi valon nopeuden olevan rajanopeus" (Bull. of Sci. Math. 28:ssa, vuonna 1904 julkaistussa Poincarén kirjoituksessa hän sanoo luoneensa "kokonaan uuden mekaniikan, jossa inertia lisääntyy nopeuden myötä ja jossa valon nopeus on oleva ääriraja, jota ei voi ylittää"); (3) sanoi "massan olevan riippuvainen nopeudesta"; (4) "muokkasi suhteellisuusperiaatteen, jonka mukaan mikään mekaaninen tai sähkömagneettinen koe ei voi tehdä eroa vakioliikkeen tai lepotilan välillä.; ja (5) "johti Lorentzin muunnoksen".

On täysin selvää kuinka syvästi Poincaré vaikutti suppeamman suhteellisuusteorian syntyyn. Jopa Keswanin (1965) oli pakko todeta että "jo vuonna 1895, Poincaré, uudistaja ja keksijä, oli selvittänyt että oli mahdotonta havaita absoluuttista liikettä", ja että "vuonna 1900, hän esitteli 'suhteellisen liikkeen periaatteen', jota hän myöhemmin, vuonna 1902 julkaistussa teoksessaan "Tiede ja Hypoteesi", nimittää 'suhteellisuuden laiksi' ja 'suhteellisuuden periaatteeksi'. Einstein ei tunnustanut mitään näistä edeltävistä teoreettisista tutkimuksista kirjoittaessaan vailla viitteitä olevan tutkielmansa vuonna 1905.

Sen lisäksi että Poincaré oli hahmotellut suhteellisuusteorian ensimmäisen version, hän myös tähdensi koko käsitteen erästä kriittisen tärkeää tekijää - paikallista aikaa. Häneltä on myös peräisin ajatus kellojen synkronoinnista, joka on suppeamman suhteellisuusteorian kannalta elintärkeä tekijä.

Charles Nordman kirjoitti: "Tullaan osoittamaan että kunnia niistä asioista, jotka nykyään luetaan Einsteinin ansioksi, kuuluu itse asiassa Poincaré'lle", ja "...Suhteelisuusteorian kannattajien mielestä mittatikut luovat avaruuden ja kellot luovat ajan. Tämän kaiken Poincaré ja muut tiesivät jo kauan ennen Einsteinin aikaa. Näiden keksintöjen lukeminen Einsteinin ansioksi on totuuden vääristelyä".

Monet tiedemiehet eivät suinkaan ole olleet yhtä vakuuttuneita "Einsteinin suppeammasta suhteellisuusteoriasta" kuin suuri yleisö. Max Born kirjoitaa kirjassaan Physics in My Generation :"Eräs omituinen piirre nykyään niin kuuluisassa tutkielmassa, Einstein 1905, on kaikkien Poincaréehen tai kehenkään muuhun viittaavien viitteiden puuttuminen. Tämä antaa kuvan että kyseessä olisi aivan uusi keksintö. Mutta näinhän asia ei ole, kuten olen koettanut selittää." (Born, 1956). G. Burniston Brown (1967) sanoi, "Tullaan havaitsemaan, että vastoin yleistä uskomusta, Einstein näytteli vain pientä osaa suppeamman tai erityisen suhteellisuusteorian käyttökelpoisten kaavojen johtamisessa, ja Whittaker nimittikin tätä teoriaa Poincarén ja Lorentzin suhteellisuusteoriaksi".

Siitä, että Einsteinin suppeampi suhteeliisuusteoria tunnettiin tietyissä piireissä Poincarén ja Lorentzin suhteellisuusteorianan, pitäisi syntyä ajatus että Poincarélla ja Lorentzilla voisi olla jotain tekemistä teorian luomisen kanssa. Einsteinin tutkielmassa on erittäin häiritsevää se, että vaikka Poincaré oli maailman johtava suhteellisuusteorian asiantuntija, Einstein ei ilmeisesti ollut milloinkaan kuullut hänestä tai hän ajatteli ettei tämä ollut tehnyt mitään referoinnin arvoista!

Poincaré esitti joitakin huomattavia kommentteja suppeammasta suhteellisuusteoriasta eräässä puheessaan suyyskuussa 1904. "Kaikesta tästä seuraa se, että jos tämä teoria todistetaan oikeaksi, syntyy aivan uusi mekaniikan ala, jota luonnehtii se tosiasia, ettei mikään nopeus voisi ylittää valon nopeutta, sillä kappaleet vastustaisivat lisääntyvällä inertialla sitä syytä, joka pyrkisi kiihdyttämään niiden nopeutta; ja tämä inertia tulisi äärettömäksi lähestyttäessä valon nopeutta. Mitä sitten tulee tasaisella nopeudella liikkuvaan havaitsijaan. Hän ei olettanut minkään havaittavan nopeuden voivan ylittää valon nopeutta: tässä syntyy ristiriita, kun muistamme että tämä havaitsija ei käytä samoja kelloja kuin paikallaan oleva tarkkailija, vaan, todellakin, kelloja, jotka näyttävät 'paikallista aikaa'." (Poincaré, 1905)

Einstein, Plagioija

On aika puhua suoraan siitä mikä Einstein todella oli; Hän oli ennen kaikkea plagioija. Hän ei häpeillyt varastaa muiden töitä ja esittää niitä ominaan. Näyttää ilmeiseltä että tämä oli täysin harkittua.

Ottakaamme esimerkiksi ote Ronald W. Clarken teoksesta Einstein: The Life and Times (jossa ei ole lainkaan viitteitä Poincaréen; ainoastaan muutama merkityksetön lainaus). Sivulta 101 voimme lukea: "'On the Electrodynamics of Moving Bodies'...on monissa suhteissa eräs merkittävimmistä tieteelisistä artikkeleista, joka on milloinkaan kirjoitettu. Se on epätavallinen jopa muodoltaan ja tyyliltään, sillä siitä puuttuvat alaviitteet ja referenssit, jotka lisäävät useimpien tärkeimpien tutkielmien painoarvoa"(painotus lisätty).

Miksi Einstein, joka oli kouluttautunut patenttitoimiston virkailijaksi, ei näe tarpeelliseksi esittää minkäänlaisia viitteitä suppeampaa suhteellisuusteoriaa käsitelevässä artikkelissaan? Luulisi että Einstein, aloittelijana, pikemminkin ylireferoisi kuin alireferoisi.

Eikö olisi soveliasta odottaa päätoimittajalta hieman korkeampaa tasoa hänen saadessa käsiinsä pitkän käsikirjoituksen, josta puuttuisivat kaikki lähdemerkinnät? Ilmeisesti tuolloin, kun artikkeli julkaistiin Annalen der Physik lehdessä, laadunvalvontaa ei harrastetu lainkaan. Useimmat pätevät päätoimittajat olisivat hylänneet tällaisen tutkielman, lukematta sitä. Vähintäänkin odottaisi päätoimittajan tutkivan kirjallisuutta selvittääkseen oliko Einsteinin väite teorian keksimisestä oikea.

Max Born totesi, "Hämmästyttävä seikka on se että artikkeli ei sisällä lainkaan viitteitä varhaisempaan kirjallisuuteen" (painotus lisätty) (Born, 1956). Hän selvästikin haluaa sanoa että viitteiden puuttuminen on epänormaalia ja jopa 1900-luvun standardien mukaisesti, epäammattimaista.

Einstein väänteli ja käänteli välttääkseen plagiointisyytteet, jotka kuitenkin olivat ilmeisiä.

Bjerknesin teoksessa (2002) on seuraava James MacKayelta peräisin oleva toteamus: "Einsteinin selitys on pelkkä Lorentzin teoria dimensionaaliseen valepukuun puettuna. Einsteinin teoria ei ole Lorentzin teorian kielto eikä sen muunnelma. Se on sen kopio, sen toisinto. Einstein väitti jatkuvasti itse että Lorentzin teoria pitää paikkansa, mutta hän on eri mieltä sen 'tulkinnasta'. Eikö tästä päätellen olekin selvää että tässä (tapauksessa), kuten monissa muissakin, Einsteinin teoria on pelkkä Lorentzin teoria valepuvussa, ilmeinen tyytymättömyys 'tulkintaa' kohtaan on pelkkää sanahelinää?

Poincaré kirjoitti 30 kirjaa ja yli 500 artikkelia filosofiasta, matematiikasta ja fysiikasta. Einstein kirjoitti matematiikasta, fysiikasta ja filosofiasta, mutta väittää ettei ollut milloinkaan lukenut Poincarén merkittäviä fysiikan tutkielmia.

Kuitenkin monet Poincarén ideoista - kuten esimekiksi se että valon nopeus on rajanopeus ja että massa lisääntyy nopeuden lisääntyessä - ilmaantuivat Einsteinin artikkeliin "Liikkuvien Kappalten Sähködynamiikasta" ilman että hän olisi antanut kunnian niiden todelliselle kehittäjälle.

Se, että Einstein, kirjoittaessaan omaa dokumenttiaan, varasti lähes koko Lorentzin ja Poincarén kirjallisen tuotannon, nostivat plagiontiepäilyt häntä vastaan. Nykyisenä informaation aikakautena tällainen plagiointi ei voisi jatkua loputtomiin, mutta fyysikkojen yhteisö ei vieläkään ole tehnyt mitään historian oikaisemiseksi.

Tässä vuodelta 1907 olevassa tukielmassaan, Einstein kertoi omat mielipiteensä plagioinnista: "Minusta tuntuu siltä että asian luonteeseen kuuluu se että myöhemmin julkaistut asiat ovat osittain jo aikaisempien tutkijoiden ratkaisemia. Tästä huolimatta ja koska kyseistä aihetta on tässä käsitelty toisesta näkökulmasta, olen päättänyt jättää täydellisen ja pedanttisen kirjallisuustutkimuksen kokonaan pois..."

Näin todetessaan Einstein julisti että plagiointi, sopivasti pakattuna, on hyväksyttävä tutkimusmenetelmä.

Eräs kiistaton lähde, Webster's New International Dictionary of the English Language, Second Edition, Unabridged, 1947, p. 1,878: määrittelee plagioinnin seuraavasti: "Varastaa jonkun toisen ideoita, sanoja tai taiteellisia tuotteita ja esitellä niitä ominaan; käyttää jonkun toisen ideoita, ilmaisuja tai taiteellisia tuotteita, antamatta alkuperäiselle tekijälle oikeutettua tunnustusta. Syyllistyä plagiointiin" (painotus lisätty). Eikö Einstein menetellyt juuri näin?

Oikean tunnustuksen antamiseen liittyy kaksi aspektia: ajallisuus ja sopivuus. Kun maailmalle kerrotaan että Lorentz esitti perusteet suppeammalle suhteellisuusteorialle 30 vuotta myöhemmin kuin hän itse asiassa teki, poiketaan ajallisuuden periatteesta (ks. jäljempänä), sopivuudesta ja oikean ansion antamisesta. Mikään Einsteinin ex post facto Lorentzin ansioita käsittelevä kirjoitelma ei muuta Einsteinin toiminnan perustanan olevaa plagiointia.

Einsteinin plagiarismin todellinen luonne paljastuu hänen vuodelta 1935 olevasta kirjoitelmastaan, "Elementary Derivation of the Equivalence of Mass and Energy", jossa hän, Maxwellia käsitellessään, kirjoitti: "Kysymys yhtälöiden toisistaan riippumattomuudesta on luonnollinen, koska Lorentzin muunnos, joka on suppeamman suhteellisuusteorian todellinen perusta..." (painotus lisätty).

Einstein siis jopa tunnusti että Lorentzin muunnos oli hänen 1905 julkaisemansa artikkelin todellinen perusta. Jokaisen, joka uskoo Einsteinin olleen plagioija, pitäisi antaa vastaus yksinkertaiseen kysymykseen: "Mitä Einstein tiesi ja milloin hän sen tiesi?" Einstein pääsi kuin koira veräjästä harkittua plagiarismia koskevista sytöksistä, mutta ei satunnaista plagiointia koskevista, jota ilmenee kaikkialla hänen teoksissaan. (Moody, 2001).

Yhtälön E=mc² historia.

Kuka loi käsitteen, jonka mukaan aine voidaan muuttaa energiaksi, ja päinvastoin? Ajatus voidaan jäljittää ainakin Sir Isaac Newtoniin (1704). Brown (1967) totesi: "Näin Poincarén, ilman yleistä todistusta vuonna 1900 esittämä kaava E=mc² kehittyi asteittain".

Voimme varmuudella sanoa ettei kaava E=mc² ole Einsteinilta peräisin. Kysymys kuuluukin: "Keneltä se on peräisin?"

Bjerknes (2002) ehdottaa kaavan mahdolliseksi keksijäksi S. Tolver Prestonia, joka "kehitteli atomienergiaa, atomipommeja ja suprajohtavuutta käsitteleviä lainalaisuuksia jo 1870-luvulla ja perusti kehittelynsä kaavalle E=mc²."

Prestonin ohella eräs merkittävä henkilö kaavan E=mc² kehittelysä oli Olinto De Pretto (1904). Tämän ajoituksen tekee epäillyttäväksi se että Einstein osasi sujuvasti italiaa, hän tarkasti italialaisten fyysikkojen kirjoittamia tutkielmia ja hänen paras ystävänsä oli Sveitsin-italialainen Michele Besso. Einsteinilla (1905b) oli selvästikin mahdollisuus saada käsiinsä tutkielmia ja kykyä ymmärtää niitä. Teoksessa "Einstein's E=mc² 'was Italian's idea'" (Carroll, 1999), esitetään selvät todisteet siitä että De Pretto oli kaavan E=mc² suhteen Einsteinia ajallisesti edellä.

Mitä tulee sen asian ymmärtämiseen että pienestä määrästä ainetta voitaisiin vapauttaa valtava määrät energiaa, voidaan osoittaa että Preston (1875) tiesi tämän jo ennen Einsteinin syntymää. Preston käytti selvästikin tutkimuksissaan kaavaa E=mc² sillä hänen päättelemänsä arvo, s.o. että yksi graani (0,0648 grammaa) antaisi energian, joka kykenisi nostamaan 100,000 tonnia painavan objektin 1.9 mailin korkeuteen - antaa tulokseksi kaavan E = mc².

Ivesin (1952) mukaan Einsteinin yritys johtaa kaava E=mc² romuttui täysin siitä syystä että hän lähti todistelemaan oikeaksi omia oletuksiaan. Sama pitää paikkansa myös Einsteinin huolimattomasta radioaktiivista hajoamista käsittelevien kaavojen johtamisesta. Näyttää siltä että Einstein sekoitti kinematiikan ja mekaniikan, ja tulokseksi pullahti neutrino. Neutrino saattaa olla Einsteinin vahingossa luoma myyttinen partikkeli (Carezani, 1999). Neutrinojen suhteen on olemassa kaksi vaihtoehtoa: niitä on ainakin 40 eri tyyppiä, tai niitä ei ole lainkaan. Occamin leikkuri toimii tässä.

Vuoden 1919 auringonpimennys

Tieteellisen huijauksen huippueseimerkki liittyy tapahtumiin, jotka sattuivat tropiikissa toukokuun 29 päivänä 1919. On erittäin selvää että Eddington väärenteli auringonpimennyksestä saatuja tietoja saadakseen tulokset tukemaan "Einsteinin" yleistä suhteellisuusteoriaa. Poor (1930), Brown (1967), Clark (1984) ja McCausland (2001) ovat kaikki kirjoittaneet tähän auringonpimennykseen liittyvistä kysymyksistä.

Sobralille ja Principelle suuntautuneet tutkimusmatkat tekee epäilyttäviksi Eddingtonin kiihkomielinen Einsteinin kannattaminen, joka käy selvästi ilmi hänen omista sanoistaan, "Ensiluokkaisten testien tekemisellä ja 'vihollis'-teorian ylivertaisella todistamisella , meidän kansallinen observatoriomme piti yllä mitä hienointa tieteen perinnettä..." (painotus lisätty) (Clark, 1984). Tässä suhteessa Eddington ei ilmeisesti tuntenut tieteen perusperiaatteita. Hänen tehtävänään oli tietojen kerääminen - ei Einsteinin teorioiden todistaminen.

Lisätodisteita huijauksesta saadaan Eddingtonin omista tutkimusraporteista ja Clarkin (ibid., p. 285) kirjoittamasta johdannosta niihin: "Toukokuun 29 päivän aamu alkoi rankalla sateella, joka päättyi vasta keskipäivällä. Vasta kello 13:30, kun auringonpimennys oli jo alkanut, tutkijat saattoivat ensimmäistä kertaa nähdä auringon: 'Meidän oli suoritettava valokuvausohjelmamme pelkän uskon varassa...'" (painotus lisätty). Eddington paljastaa todelliset ennakkoasenteensa: hän oli valmis tekemään mitä tahansa osoittaakseen Einsteinin olevan oikeassa. Mikään ei saanut Edingtonia luopumaan: "Näytti siltä että työmme - mitä Principen tutkimusmatkaan tulee - saattaisi valua hukkaan." "Kehitimme valokuvat, kaksi kunakin yönä, kuutena yönä auringonpimennyksen jälkeen. Pilvinen sää sotki tutkimuksiani ja minun oli käsiteltävä tuloksia toisella tavalla kuin olin alunperin suunnitellut; Tästä syystä en ole kyennyt antamaan tuloksista mitään ennakkotietoja" (painotus lisätty) (Clark, ibid.).

Eddingtonin toiminta puhuu itse tulosten puolesta. Heti kun hän havaitsi tuloksissaan pienintäkin yhtäläisyyttä "Einsteinin" yleisen suhteellisuusteorian kanssa, hän julisti välittömästi niiden olevan teorian todiste. Onko tämä tiedettä?

Missä olivat astronomit silloin kun Eddington esitteli tutkimustuloksensa? Katsoiko kukaan muu kuin Eddington noita valokuvauslevyjä? Poor katsoi ja kumosi täydellisesti Eddingtonin löydökset. Tämän olisi pitänyt saada kenet tahansa eettisesti ajattelevan tiedemiehen pysähtymään.

Seuraavassa on muutamia lainauksia Poorin yhteenvedosta: "Mathemaattinen kaava, jota Einstein käytti laskiessaan valonsäteiden 1.75 sekunnin taipumisen niiden kulkiessa auringon reunan ohi, on hyvin tunnettu ja yksinkertainen fyysisen optiikan kaava"; "Mitkään peruskäsitteet, kuten muuttuva aika, poimuttunut tai vääntynyt avaruus, simultaanisuus, liikkeen suhteellisuus, eivät millään tavalla liity Einsteinin ennustuksiin, tai laskukaavoihin valon taipumisesta"; "Tästä syystä monille huolellisesti laadituille auringonpimennystutkimuksille on annettu fiktiivinen merkitys. Niiden tulokset eivät pysty sen kummemmin todistamaan suhteellisuusteoriaa oikeaksi tai vääräksi." (painotus lisätty) (Poor, 1930).

Brownin (1967) mukaan Eddington tuskin malttoi odottaa päästäkseen julistamaan maailmalle löytäneensä todisteet Einsteinin teorialle. Eddington perusti todistuksensa valokuvauslevyjen pikaiselle arvioinnille. Aluksi tähdet "näyttivät" taipuvan kuten niiden Einsteinin mukaan piti taipua, mutta sitten tapahtui Brownin mukaan jotain odottamatonta: useiden tähtien nähtiin taipuvan oletetuihin nähden poikittaisiin suuntiin ja jotkut tähdistä taipuivat suhteellisuusteorian ennustamiin suuntiin nähden täysin vastakkaisiin suuntiin.

Poor (1930) osoitti vuoden 1919 auringonpimennyksestä kerättyjen tutkimustolosten absurdiuden. Hän osoitti että 85 % tuloksista hylättiin suoralta kädeltä "satunnaisten virheiden" vuoksi. Toisin sanoen ne olivat ristiriidassa Einsteinin ennustusten kanssa. Omituisten yhteensattumien vuoksi 15 % tuloksista oli "hyviä", koska ne vastasivat Einsteinin ennustuksia. Jostain syystä ne tähdet, jotka eivät sopineet Einsteinin teorioihin, hyllytettiin väliaikaisesti - ja näin syntyi myytti.

Kourallinen epämääräisiä mittaustuloksia sysäsi syrjään 200-vuotiset teoriat, kokeilut ja havainnot, jotta Einsteinille olisi saatu tehtyä tilaa. Kaikesta huolimatta Stephen Hawking (1999) viitta näihin surkeiksi luokiteltuihin Eddingtonin tutkimuksiin kuin evankeliumiin. On vaikea käsittää kuinka Hawking saattaa kirjoittaa että "Uusi kaareutuvaa aika-avaruutta koskeva teoria nimettiin yleiseksi suhteellisuusteoriaksi. Se todistettiin oikeaksi näyttävästi vuonna 1919 kun brittiläinen tutkimusretkikunta havaitsi Länsi-Afrikassa auringonpimennystä tarkkaillessaan pienen siirtymän lähellä aurinkoa olevien tähtien sijainnissa auringonpimennyksen aikana. Niiden valo taipui auringon ohi kulkiessaan, kuten Einstein oli ennustanut. Tämä oli suora todistus avaruuden poimuttumisesta". Uskooko Hawking todellakin että kourallinen mittaustuloksia, joita oli käsitelty perinpohjaisemmin kuin Kobe-pihviä, riittäisi kaatamaan paradigman, joka oli säilynyt elossa yli kaksisataa vuotta kriittisistä ja purevista tarkasteluista huolimatta?

Varsinainen kysymys kuuluukin: "Mitä Einstein ajatteli tästä kaikesta?" Vuoden 1935 artikkelia kirjoittaessaan hänen on täytynyt tuntea Poorin tutkimukset, joiden mukaan: "Varsinaiset tähtien siirtymät, jos sellaisia oli, eivät pienimmässäkään määrin noudata Einsteinin ennustamia poikkeamia: ne eivät noudata niitä suuntiensa, suuruuksiensa tai auringosta mitattuun etäisyyteen liittyvän vähenemisensä suhteen." Miksi Einstein ei reagoinut millään tavalla Poorin tutkimuksiin, jotka kyseenalaistivat täydellisesti hänen työnsä? Miksi Einsteinin seuraajat eivät ole koettaneet selvittää vuoden 1919 humbuugi-tutkimukseen liittyviä virheitä?

Asian tekee epäilyttäväksi myös se etteivät sen kummemmin välineet kuin ilmasto-olosuhteetkaan olleet omiaan suurta tarkkuutta vaativien mittausten tekoon. Eräässä vuoden 2002 British Institute of Precise Physics'in Internet-artikkelissa on todistettu että tutkimusretkikunnan käyttämät kamerat sallivat mittauksien suorittamisen vain noin 1/25 asteen tarkkuudella. Tämä tarkoittaa sitä että kameroiden tarkkuuden huomioiden, Eddingtonin antamat arvot ovat yli 200 kertaa välineiden sallimaa tarkkuutta tarkempia.

McCausland (2001) lainaa Nature-lehden entistä päätoimittajaa, Sir John Maddoxia: "He [Crommelin ja Eddington] suorittivat mittauksia valon taipumisesta"; "Sitä, että vuoden 1919 mittaukset eivät olleet kovin tarkkoja, ei ole riittävästi tuotu esille."; "Siitä huolimatta että suhteellisuusteorian kokelliset todisteet näyttävät vuonna 1919 olleen kovin niukat, Einsteinin valtava maine on pysynyt koskemattomana ja hänen teoriaansa on sen jälkeen pidetty eräänä ihmisen ajattelukyvyn suurimmista saavutuksista" (painotus lisätty).

On täysin selvää ettei Eddington ollut tutkimusmatkalleen lähtiessään lainkaan kiinnostunut "Einsteinin" teorian testaamisesta; hän oli kiinnostunut sen todistamisesta oikeaksi. Eräs Eddingtonin motiiveista suosia Einsteinia oli se, että molemmat kannattivat samankaltaista poliittista ideologiaa - pasifismia. Sen todistamiseksi ettei politiikalla olisi ollut mitään tekemistä Eddingtonin loisteliaassa Einsteinin kannattamisessa, pitäisi vastata kysymykseen: "Olisiko Eddington ollut niin innokas tukemaan Einsteinia, jos tämä olisi ollut 'haukka'?" Tämä ei ole mitään turhaa puhetta. Eddington suhtautui rooliinsa suurena rauhantekijänä hyvin vakavasti. Hän halusi yhdistää englantilaiset ja saksalaiset tiedemiehet I-Maailmansodan jälkeen. Mikä olisikaan ollut parempi tapa kuin kohottaa "vihollisen" tiedemies Einstein korkeaan asemaan? Rauhanrakentajan innoissaan Eddington luopui jokaisen tiedemiehen olennaisimmasta piirteestä, objektiivisuudesta; hänestä tuli Einsteinin asianajaja.

Eddingtonin ja kumppaneiden tekemä tutkimustietojen väärentäminen on räikeä poikkeus tieteen pelisäännöistä, joka on saattanut ohjata tieteellisen tutkimuksen väärille raiteille koko vuodisdan ajaksi. Nämä tutkimukset ylittävät jopa Piltdown Man'in 1900-luvun suurimpana tieteellisenä huijauksena. BIPP kysyy, "Oliko tämä vuosisadan suurin huijaus?" ja jatkaa, "Royal Societyn vuonna 1919 tekemät auringonpimennykseen ja suhteellisuusteoriaan liittyvät tutkimukset ovat huijanneet maailmaa jo 80 vuotta!" McCausland totesi että "Kirjoittajan mielestä, Marraskuussa 1919 julkaistu Einsteinin yleistä teoriaa puoltava lausunto ei ollut tieteen suuri voitto - jona se yleensä kuvataan - vaan eräs 1900-luvun tieteen historian valitettavimmista tapauksista."

Sitä, että vuoden 1919 auringonpimennys teki Einsteinista Einsteinin, voidaan tuskin painottaa liikaa. Se ponnahdutti hänet kansainväliseen kuuluisuuteen yhdessä yössä, siitä huolimatta että tutkimustuloksia manipuloitiin eivätkä ne tukeneet yleistä suhteellisuusteoriaa millään tavalla. Tämä historiallinen vääristelmä on ollut tunnettu jo noin 80 vuotta ja silti sitä kannattavat monet, kuten Stephen Hawking ja David Levy.

Yhteenveto ja Johtopäätökset

Suuri yleisö on taipuvainen uskomaan että tiedemiehet ovat suuria etiikan puolustajia, että tieteellinen tarkkuus on totuuden mitta. Ihmiset eivät tiedä juuri mitään siitä kuinka tiedettä tehdään silloin kun persoonallisuuksista on kyse.

Näyttää siltä että Einstein uskoi olevansa tieteellisen protokollan yläpuolella. Hän ajatteli voivansa väännellä sääntöjä oman mielensä mukaan ja päästä pälkähästä; roikkua mukana riittävän kauan, kunnes hänen vastustajansa olisivat kuolleet ja hänen kannattajansa perisivät voiton. Tieteessä viimeinen elossaoleva kannattaja on voittaja, joka saa kirjoittaa historiaa. Einsteinin tapauksessa hänen räikeä ja toistuva valheellinen plagiointinsa ei suinkaan ole unohtunut ja hänen seurajansa ovat toistuvasti lainailleet toisten tiedemiesten tutkimustuloksia ja käyttäneet niitä Einsteinin sädekehän kirkastamiseksi.

Einsteinin maine lepää kolmella jalalla. Ensimmäinen jalka on Einsteinein väitetty toisten tiedemiesten plagiointi. Oliko hän plagioija? Toinen jalka on fyysikkojen yhteisö. Mitä he tiesivät Einsteinista ja milloin he tämän tiedon saivat? Kolmas jalka on media. Toimiiko se Einsteinin suhteen totuuden vai petoksen välineenä? Vain aika voi antaa tähän vatauksen.

Fyysikkojen yhteisö lepää myös kolmella jalalla. Ensimmäinen jalka on Einsteinin fysiikka. Toinen jalka on kylmä-fuusio. Kolmas jalka on autodynamiikka. Kolmijalkaisuuden perusongelmana on se että jos yksi jalka sahataan poikki, koko rakennelma kaatuu. On olemassa ainakin kolem hyvin vakavasti otettavaa tieteenalaa, jotka saattavat romuttaa koko fysiikan.

Tiede itsessään lepää useammalla jalalla. Yksi jaloista on fysiikka; toinen on maapalloon liittyvät tieteet.; kolmas on biologia ja neljäs on kemia (esim. kylmä-fuusio). Mitä tulee tapahtumaan jos - teoreettisesti ottaen - fysiikka romahtaa? Kaatuuko koko tiede?


Viitteet:

  1. Bjerknes, C.J. (2002), Albert Einstein: The Incorrigible Plagiarist, XTX Inc., Dowers Grove.
  2. Born, M. (1956), Physics in My Generation, Pergamon Press, London, p. 193.
  3. Brown, G. Burniston (1967), "What is wrong with relativity?", Bull. of the Inst. of Physics and Physical Soc., pp. 71-77.
  4. Carezani, R. (1999), Autodynamics: Fundamental Basis for a NewRelativistic Mechanics, SAA, Society for the Advancement of Autodynamics.
  5. Carroll, R., "Einstein's E=mc² 'was Italian's idea'", The Guardian, November 11, 1999.
  6. Clark, R.W. (1984), Einstein: The Life and Times, Avon Books, New York.
  7. De Pretto, O. (1904), "Ipotesi dell'etere nella vita dell'universo", Reale Istituto Veneto di Scienze, Lettere ed Arti, Feb. 1904, tomo LXIII, parte II, pp. 439-500.
  8. Einstein, A. (1905a), "Zur Elektrodynamik bewegter Körper" ("On the Electrodynamics of Moving Bodies"), Annalen der Physik 17:37-65.
  9. Einstein, A. (1905b), Does the Inertia of a Body Depend on its Energy Content?", Annalen der Physik 18:639-641.
  10. Einstein, A. (1907), "Über die vom Relativitätspringzip geforderte Trägheit der Energie", Annalen der Physik 23(4):371-384 (quote on p. 373).
  11. Einstein, A. (1935), "Elementary Derivation of the Equivalence of Mass and Energy", Bull. Amer. Math. Soc. 61:223-230 (first delivered as The Eleventh Josiah Willard Gibbs Lecture at a joint meeting of the American Physical Society and Section A of the AAAS, Pittsburgh, December 28, 1934).
  12. Hawking, S., "Person of the Century", Time Magazine, December 31, 1999.
  13. Ives, H.E. (1952), "Derivation of the Mass-Energy Relation", J. Opt. Soc. Amer. 42:540-543.
  14. Keswani, G.H. (1965), "Origin and Concept of Relativity", Brit. J. Phil. Soc. 15:286-306.
  15. Mackaye, J. (1931), The Dynamic Universe, Charles Scribner's Sons, New York, pp. 42-43.
  16. Maddox, J. (1995), "More Precise Solar-limb Light-bending", Nature 377:11.
  17. Moody, R., Jr (2001), "Plagiarism Personified", Mensa Bull. 442(Feb):5.
  18. Newton, Sir Isaac (1704), Opticks, Dover Publications, Inc., New York, p. cxv.
  19. Nordman, C. (1921), Einstein et l'univers, translated by Joseph McCabe as "Einstein and the Universe", Henry Holt and Co., New York, pp. 10-11, 16 (from Bjerknes, 2002).
  20. Poincaré, J.H. (1905), "The Principles of Mathematical Physics", The Monist, vol. XV, no. 1, January 1905; from an address delivered before the International Congress of Arts and Sciences, St Louis, September 1904. Poor, C.L. (1930), "The Deflection of Light as Observed at Total Solar Eclipses", J. Opt. Soc. Amer. 20:173-211.
  21. The Internet Encyclopedia of Philosophy, Jules Henri Poincaré (1854-1912), at http://www.utm.edu/research/iep/o/poincare.htm.
  22. Webster, N. (1947), Webster's New International Dictionary of the English Language, Second Edition, Unabridged, p. 1878.

Kirjoittaja:

Richard Moody, Jr, on geologian maisteri. Hän on kirjoittnut kolme kirjaa shakki-pelin teoriasta ja lisäksi hän on kirjoittanut Mensa Bulletin lehteen. Viimeksikuluneiden neljän vuoden aikana hän on intensiivisesti tutkinut Albert Einsteinia.
Osoite: 777 Treadlemire Road, Berne, NY 12023 USA
E-mail: mailto:Slmrea@aol.com


INDEX