|
|
|
Tämän tutkimuksen mukaan potilaat, joihin on siirretty elimiä, etenkin sydämiä, ovat usein osoittaneet elinten luovuttajille ominaisia muistitietoja, käyttäytymispiirteitä, mieltymyksiä ja tapoja.
Jos haluat kumota uskomuksen, jonka mukaan kaikki varikset ovat mustia … riittää kun todistat yhden niistä valkoiseksi.
— William James, MD
Oppimisen uskotaan yleensä liittyvän ensisijaisesti hermostoon ja toissijaisesti immuunijärjestelmään. Tästä syystä potilaiden, joille tehdään perifeeristen elinten siirtoja, ei pitäisi kokea persoonallisuuden muutoksia, jotka ovat yhdenmukaisia luovuttajien – joita he eivät ole koskaan tavanneet - persoonallisuuksien kanssa. Silloin kun elinsiirtojen seurauksena on esiintynyt tällaisia persoonallisuuden muutoksia, ne on yleensä pyritty selittämään immuunijärjestelmää hillitsevän lääkityksen, psykososiaalisen stressin ja vastaanottajien ennalta olemassa olevien psykopatologisten tekijöiden avulla.(1,2,3).
Eläviä järjestelmiä käsittelevä teoria toteaa kuitenkin yksiselitteisesti kaikissa soluissa olevan “muistia” ja “päättämiskykyä” ilmentäviä alajärjestelmiä.(4) Tämän lisäksi, viimeaikoina tapahtunut systeemiteorian ja energiakäsitteiden yhdistäminen toisiinsa (dynaaminen energiajärjestelmä teoria) tarjoaa loogiset selitykset sille että kaikki dynaamiset järjestelmät varastoivat vaihtelevan asteisesti informaatiota ja energiaa. (5,6,7). Systeemiset muistimekanismit tarjoavat hyvän selityksen järjestelmien ominaisuuksien kehittymiselle, joka tapahtuu toistuvien takaisinsyöttö (feedback) vaikutusten välityksellä (so. epälineaarisen informaation- ja energiankierron välityksellä, joka heijastelee monimutkaisen dynaamisen verkoston eri osatekijöiden vuorovaikutuksia).
Tällaisia feedback-silmukoita esiintyy kaikissa atomien, molekyylien ja solujen muodostamissa järjestelmissä. Tästä syystä näistä järjestelmistä pitäisi löytyä todisteita atomisesta muistista, molekyläärisestä muistista ja solujärjestelmiin liittyvästä muistista.
Järjestelmien muistimekanismeja on käytetty selittämään erilaisia kiistanalaisia ja näennäisen anomaalisia havaintoja täydentävien ja vaihtoehtoisten lääketieteiden piirissä, homeopatia mukaan lukien.(8) Tältä pohjalta voidaan myös tehdä uusia ennusteita. Eräs näistä toteaa herkkien vastaanottajien voivan kokea siirrettyihin kudoksiin sisältyvien, luovuttajien henkilökohtaisiin historioihin liittyviä asioita.
Vuonna 1997 julkaistiin kirja nimeltä A Change of Heart. Tässä kirjassa kuvattiin Claire Sylvia nimisen henkilön ilmeisiä persoonallisuuden muutoksia. (9) Sylvialle siirrettiin sydän ja osa keuhkoista Yalen New Haven Sairaalassa, vuonna 1988. Hän kertoi havainneensa monien asenteiden, tapojen ja mieltymysten muuttuneen leikkauksen jälkeen. Hänellä oli selittämätön himo ruokiin, joita hän oli aikaisemmin inhonnut. Esimerkiksi, vaikka hän oli terveys-tietoinen tanssija ja koreografi, sairaalasta lähtiessään häneen iski kontrolloimaton pakko mennä Kentucky Fried Chicken baariin ja tilata kana-nuggetteja, ruokaa, jota hän ei milloinkaan aikaisemmin syönyt. Sylvia havaitsi mieltyneensä viileisiin väreihin eikä hän pukeutunut enää kirkkaan punaisiin ja oransseihin, joista hän oli aikaisemmin pitänyt. Hänen käytöksensä muuttui aggressiiviseksi ja kärsimättömäksi. Tämä oli aikaisemmin hänelle vierasta, mutta osoittautui olevan hyvinkin tyypillistä luovuttajan persoonallisuudelle. Kiinnostava seikka oli myös se, että kana-nuggetteja löytyi nuoren miehen (luovuttajan) puserosta hänen saadessa surmansa.
Kirjan toisena kirjoittajana toiminut William Novak etsiskeli näkemyksiä ja mielipiteitä solumuistin uskottavuudesta. Pearsallin mielestä immuunijärjestelmää heikentävät lääkkeet saattoivat alentaa myös potilaiden kynnystä havaita siirrännäisiin varastoituneiden solumuistien sisältöjä. (sitaatti 9, laajempi käsittely 10). Schwartz ja Russek ajattelivat hylkimisprosessin sisältävän solujen muodostaman ainemassan hylkimisen lisäksi myös soluihin sisältyvän systeemisen muistin ja energian hylkimisen (sitaatti 9, laajempi käsittely 10).
Sylvia oli sikäli erikoistapaus että hän sai huomattavan määrän uutta kudosta (sydämen ja keuhkoja), hän oli terveys-tietoinen ja emotionaalisesti avoin ja herkkä. Schwartz ja Russek olettivat Claire Sylvian saattavan olla solujärjestelmämuistin "valkoinen varis”. (7)
Seuraavassa käsitellään tärkeimpiä havaintoja kymmenen edustavan tapauksen avulla. Näissä tapauksissa siirrännäisen saaneet olivat sikäli avoimia että halusivat jakaa kokemuksensa leikkauksen jälkeisistä persoonallisuuksiensa muutoksista, joita voitaisiin selittää systeemisen muistin avulla.
Suojellaksemme luovuttajien perheiden, vastaanottajien ja vastaanottajien perheiden, lääkäreiden ja sairaaloiden yksityisyyttä, luovuttajista ja vastaanottajista käytetään tapausnumeroita, paitsi silloin kun perheenjäsenet tai ystävät käyttivät heidän etunimiään. Pearsall haastatteli ja nauhoitti luovuttajien perheenjäsenten ja vastaanottajien ja heidän perheenjäsentensä kanssa käymänsä keskustelut. Schwartz ja Russek kävivät läpi nauhoilta puhtaaksikirjoitetut haastattelut ja valikoivat näistä seuraavassa esitettävät raportit.
Kaikissa kymmenessä tapauksessa on luovuttajan perheenjäsenen (tai vastaavan) kertomus, vastaanottajan (tai vastaavan) kertomus sekä vastaanottajan perheenjäsenen tai ystävän kertomus. Luovuttajan perheenjäsenten, vastaanottajien ja vastaanottajien perheenjäsenten kertomukset on otettu suoraan puhtaaksikirjoitetuista haastatteluista. Heidän henkilökohtaiset mielipiteensä (myös sisällöltään ristiriitaiset) esitetään sanatarkasti. Kussakin tapauksessa kyseessä on 2 – 5 luovuttajalle ominaista ominaisuutta, jotka ovat vaikuttaneet vastaanottajan leikkauksen jälkeiseen elämään.
Luovuttaja oli 18-vuotias, auto-onnettomuudessa kuollut nuorukainen. Vastaanottaja oli 18-vuotias tyttö, jolla oli diagnosoitu sydämen sisäkalvon tulehdus ja tästä johtuva sydämen vajaatoiminta.
Luovuttajan psykiatri-isän kertomus:
"Poikani kirjoitteli aina runoja. Hänen kuolemansa jälkeen meiltä meni runsas vuosi ennen kuin ryhdyimme siivoamaan hänen huonettaan. Löysimme hänen kirjoittamansa runokirjan, josta hän ei ollut aikaisemmin puhunut ja jota hän ei ollut näyttänyt meille. Emme ole puhuneet näistä runoista kenellekään mitään. Eräs näistä runoista on saanut meidät emotionaalisesti ja henkisesti vapisemaan. Siinä puhutaan ikään kuin hän olisi nähnyt etukäteen oman äkkikuolemansa. Hän oli myös muusikko. Löysimme hänen jäämistöstään laulun, jolle hän oli antanut nimeksi ”Danny, My Heart Is Yours” (Danny, Sydämeni on Sinun”). Laulun sanat kertovat siitä kuinka poikani tunsi kohtalokseen kuolla ja lahjoittaa sydämensä jollekulle. Hän oli päättänyt ryhtyä elinluovuttajaksi 12-vuotiaana. Meistä se tuntui hieman rankalta, mutta ajattelimme että siitä oli puhuttu koulussa. Kun tapasimme hänen sydämensä vastaanottajan, olimme... emme tienneet, ikään kuin, mistä oli kysymys. Emme tiedä vieläkään. Me emme yksinkertaisesti tiedä.”
Vastaanottajan kertomus:
"Kun he näyttivät minulle kuvia pojastaan, tunsin hänet heti. Olisin valinnut hänet mistä joukosta tahansa. Hän on minussa. Tiedän että hän on minussa ja hän rakastaa minua. Hän on aina ollut rakastettuni, ehkäpä jossain toisessa ajassa ja jossain toisessa paikassa. Kuinka hän saattoi tietää vuosia etukäteen että hän kuolisi ja antaisi sydämensä minulle? Kuinka hän saattoi tietää että nimeni on Danny? Ja kun he soittivat minulle hänen musiikkiaan, olisin voinut päättää hänen laulujensa jokaisen säkeen. En aikaisemmin osannut soittaa mitään, mutta siirrännäisen saatuani aloin rakastaa musiikkia. Tunsin sen sydämessäni. Sydämeni oli saatava soittaa. Kerroin äidille haluavani opiskella kitaran soittoa - samaa soitinta, jota Paul (luovuttaja) oli soittanut. Hänen laulunsa ovat minussa. Tunnen sen hyvin selkeästi öisin, on kuin Paul esittäisi minulle serenadeja."
Vastaanottajan isän kertomus:
"Tyttäreni oli, kuinka sen nyt sanoisi… kauhukakara. Siihen asti kun hän sairastui – he sanovat että hän sai sen hammaslääkäristä, niin he uskovat – hän oli erittäin villi. Sitten hänestä tuli melko hiljainen ja rauhallinen. Luulen että kaikki johtui hänen sairaudestaan, mutta hän itse sanoi tuntevansa itsensä entistä energisemmäksi, ei vähemmän. Hän kertoi haluavansa soittaa jotain soitinta ja laulaa. Hän kirjoitti ensimmäisen laulunsa uudesta sydämestään, joka oli hänen rakastettunsa sydän. Hän sanoi rakastettunsa tulleen pelastamaan hänen elämänsä.”
Luovuttaja oli 6-kuukautinen poika, joka hukkui kylpyammeeseen. Vastaanottaja oli 7-kuinen poika, jolla oli diagnosoitu Fallotin tetralogia (reikä sydämessä, aortan virheasema, keuhkojen tukkeutuma ja oikean kammion paksuuntuma).
Luovuttajan lääkäri-äidin kertomus:
"Ensiksikin, saatoin enemmän kuin kuulla Jerryn [luovuttajan] sydämen. Saatoin tuntea sen itsessäni. Kun Carter [vastaanottaja] näki minut ensi kerran, hän juoksi luokseni, pani nenänsä nenääni vasten ja hankasi ja hankasi. Täsmälleen niin kuin Jerryn kanssa teimme. Jerry ja Carterin sydän ovat nyt viisivuotiaita, mutta Carterin silmät olivat Jerryn silmät. Kun hän halasi minua, saatoin tuntea oman poikani. Tarkoitan että saatoin todella tuntea hänet, en pelkästään symbolisesti. Hän oli siinä. Tunsin hänen energiansa.
"Olen lääkäri. Minut on koulutettu tekemään tarkkoja havaintoja ja olen aina ollut synnynnäinen skeptikko. Mutta tämä oli todellista. Tiedän että ihmiset sanovat että minun tarvitsee tietää että poikani henki on elossa, ja ehkäpä asia on näin. Mutta minä tunsin sen. Mieheni ja isäni tunsivat myös sen. Ja voin vannoa teille, ja voitte kysyä myös äidiltäni, Carter puhui samoja lapsen sanoja kuin Jerry. Carter on kuuden vanha, mutta hän puhui Jerryn lapsisanoja ja leikki nenälläni, aivan kuten Jerry.
"Olimme …[vastaanottajan] perheessä yötä. Keskellä yötä, Carter tuli ja pyysi saada nukkua mieheni ja minun kanssa. Hän käpertyi väliimme, aivan kuten Jerry teki, ja me aloimme itkeä. Carter sanoi meille, ettei meidän pitäisi itkeä sillä Jerry sanoi kaiken olevan okay. Mieheni ja minä, meidän vanhempamme ja kaikki ne, jotka todella tunsivat Jerryn, eivät epäile lainkaan. Poikamme sydämessä on niin paljon meidän poikaamme ja se sykkii Carterin rinnassa. Jollakin tasolla meidän poikamme on yhä elossa."Vastaanottajan äidin kertomus:
"Näin Carterin menevän hänen [luovuttajan äidin] luokse. Hän ei milloinkaan tee niin. Hän on hyvin, hyvin ujo, mutta hän meni aivan kuin hänellä oli tapana tulla minun luokseni pienenä. Kun hän kuiskasi ”Kaikki on hyvin, mama”, minä murruin. Carter kutsui häntä ”äidiksi”, tai ehkäpä se oli Jerryn sydän, joka puhui. Eräs asia kiinnitti myös huomiotamme. Keskustellessamme, Jerryn äiti kertoi Jerryn sairastaneen lievää aivohalvausta, joka vaikutti ensisijaisesti hänen vasempaan puoleensa. Carterilla on samalla puolella jäykkyyttä ja lievää vapinaa. Tällaista hänellä ei ollut pikkulapsena, se ilmestyi siirrännäisen jälkeen. Lääkäreiden mielestä se johtuu jotenkin hänen lääketieteellisestä tilastaan, mutta minusta tuntuu että asiassa on muutakin.
"Yhden asian haluaisin myös tietää. Kun me menimme yhdessä kirkkoon, Carter ei vielä milloinkaan ollut tavannut Jerryn isää. Me olimme myöhässä ja Jerryn isä istui väkijoukossa, seurakunnan keskellä. Carter irrotti kätensä kädestäni ja juoksi suoraan hänen luokseen, kiipesi hänen syliinsä, halasi häntä ja sanoi “Isi”. Olimme ällikällä lyötyjä. Kuinka hän saattoi tuntea hänet? Miksi hän kutsui häntä ”isiksi”? Hän ei koskaan tee tuollaista. Hän ei milloinkaan irrottaudu kädestäni kirkossa eikä milloinkaan juokse vieraiden luokse. Kysyessäni häneltä, miksi hän teki niin, hän sanoi, ettei hän tehnytkään. Jerry teki ja hän meni mukana."
Luovuttaja oli 24-vuotias nainen, joka kuoli auto-onnettomuudessa. Vastaanottaja oli 25-vuotias miesopiskelija, joka kärsi kystisestä fibroosista ja sai sydän-keuhko siirrännäisen.
Luovuttajan sisaren kertomus:
"Sisareni oli hyvin aistillinen ihminen. Yksi hänen suuri rakkautensa oli maalaaminen. Hän oli matkalla ensimmäiseen yksityisnäyttelyynsä, joka pidettiin eräässä pienessä liikkeessä, kun rattijuoppo ajoi hänen ylitseen. Liike oli lesbojen taidekauppa, joka tuki homoseksuaaleja taiteilijoita. Sisareni ei pitänyt kovin suurta ääntä siitä että hän oli lesbo. Hän kertoi maisemakuviensa todellisuudessa esittävän äiti- tai naisfiguureja. Hän saattoi katsella alastonta nais-mallia ja maalata siitä maiseman! Voitteko kuvitella? Hän oli lahjakas."
Vastaanottajan kertomus:
"En aluksi kertonut kenellekään, mutta ajattelin että naisen sydämen saaminen tekisi minusta homon. Leikkauksen jälkeen olen ollut kiimaisempi kuin koskaan ja naiset näyttävät minusta entistä eroottisemmilta ja aistillisemmilta, niinpä ajattelin että olin käynyt läpi sisäisen transseksuaalisen leikkauksen. Lääkärini mielestä kyse oli vain uudesta energiastani ja elämän jatkoajasta, jotka saivat minut tuntemaan näin, mutta minä olen muuttunut. Tiedän että olen muuttunut. Rakastelen kuin tietäisin tarkkaan kuinka naisen ruumis tuntee ja reagoi – aivan kuin kyse olisi omasta ruumiistani. Minulla on sama ruumis, mutta ajattelen yhä että olen nyt saanut naisen tavan ajatella seksistä."
Vastaanottajan tyttöystävän kertomus:
"Hän on nykyään paljon parempi rakastaja. Hän oli tietenkin heikompi aikaisemmin, mutta kyse ei ole siitä. Hän on kuin, tarkoitan, hän tuntee ruumiini yhtä hyvin kuin minä itse. Hän haluaa hyväillä, halailla ja käyttää enemmän aikaa. Olihan hän aikaisemminkin hyvä rakastaja, mutta ei tällainen. Kaikki on erilaista. Hän haluaa halailla kaiken aikaa ja käydä ostoksilla. Hyvänen aika, hän ei koskaan aikaisemmin halunnut käydä ostoksilla! Ja tiedättekö mitä, hän kanniskelee nykyään käsilaukkua. Hänen käsilaukkunsa! Hän heilauttaa sen olalleen ja nimittää sitä kassikseen, mutta se on käsilaukku. Häntä inhottaa kun sanon näin, mutta ostoskeskukseen meneminen hänen kanssaan on kuin menisin sinne jonkun tyttökaverini kanssa. Ja vielä yksi juttu, hän rakastaa museoissa käyntiä. Hän ei aikaisemmin olisi tehnyt sitä, ei koskaan. Nykyään hän kävisi vaikka joka viikko. Joskus hän seisoskelee jonkun maalauksen edessä minuuttikaupalla ja katselee sitä sanomatta sanaakaan. Hän rakastaa maisemamaalauksia ja suorastaan tuijottaa niitä. Joskus jätän hänet sinne katselemaan ja palaan hakemaan hänet sieltä myöhemmin."
Luovuttaja oli 17-vuotias musta miesopiskelija, joka ammuttiin. Vastaanottaja oli 47-vuotias valkoinen mies, valimotyöläinen, jolla oli diagnosoitu aortan ahtauma.
Luovuttajan äidin kertomus:
"Poikamme oli matkalla viulutunnille kun hänet ammuttiin. Kukaan ei tiedä mistä luoti tuli, mutta se osui häneen ja hän kaatui. Hän kuoli siihen paikkaan, kadulle, puristaen viulukoteloa syliinsä. Hän rakasti musiikkia ja hänen opettajansa sanoivat hänen olevan siinä hyvä. Hän tapasi kuunnella levyjä ja soittaa mukana. Luulenpa että hän olisi joskus päässyt Carnegie Halliin, mutta muut lapset pilkkasivat häntä musiikista, josta hän piti."
Vastaanottajan kertomus:
"Olen todella pahoillani sen kaverin puolesta, joka kuoli ja jolta sain sydämen, mutta minua todella vaivaa se että hän oli musta. En ole mikään rasisti, tiedättekö, en ollenkaan. Suurin osa työkavereistani tehtaalla on mustia. Mutta ajatus siitä että musta sydän on valkoisessa ruumiissa, tuntuu todella … no, en tiedä. Kerroin vaimolleni että penikseni saattaa kasvaa mustan miehen mittoihin. Sanotaan, että mustilla miehillä on suuremmat penikset, mutta en tiedä varmasti. Joskus kun olemme harrastaneet seksiä, tunnen syyllisyyttä siitä että musta mies on rakastellut vaimoani, mutta en todella ajattele sitä niin vakavasti.
"Yhden jutun voin kuitenkin kertoa. Aikaisemmin inhosin klassista musiikkia, mutta nykyään rakastan sitä. Joten tiedän, ettei kyse ole uudesta sydämestäni, sillä eihän kukaan musta, jengeissä pyörivä kaveri sellaisesta pidä. Nyt se rauhoittaa sydäntäni. Soitan sitä kaiken aikaa. Minä enemmän kuin pidän siitä. En ole töissä kertonut kavereille että minulla on musta sydän, mutta ajattelen sitä paljon."
Vastaanottajan vaimon kertomus:
"Hän oli enemmän kuin huolissaan kuullessaan ensi kertaa että häneen oli siirretty mustan miehen sydän. Hän itse asiassa pyysi minua kysymään lääkäriltään voisiko sen sopivan tilaisuuden tullen vaihtaa valkoisen miehen sydämeen. Ei hän ole mikään Archie Bunker, mutta jotain sinne päin. Ja hän varmaan tappaisi minut jos saisi tietää, että olen kertonut teille, että hän on ensimmäistä kertaa kutsunut mustia työtovereitaan meille. Tuntuu siltä ettei hän näe heidän väriään enää, vaikka hän toisinaan puhuukin siitä vielä. Hän vaikuttaa nykyään sopeutuneemmalta ja rennommalta ollessaan näiden mustien kavereiden kanssa, mutta ei taida tiedostaa sitä itse."
"Ja sanoisinpa vielä yhden asian. Hän tekee minut hulluksi klassisella musiikillaan. Hän ei edes tiedä yhden laulun nimeä eikä ole ennen kuullut sitä. Nyt hän istuu tuntikausia sitä kuunnellen. Hän jopa viheltelee klassisia kappaleita, joita ei koskaan aikaisemmin ole kuullut. Kuinka hän tuntee ne? Luulisi että hän mustan sydämensä vuoksi pitäisi “rap”-musiikista tai jostain sellaisesta.”
Luovuttaja oli 19-vuotias nainen, joka sai surmansa auto-onnettomuudessa. Vastaanottaja oli 29-vuotias nainen, jolla diagnosoitiin sydämen sisäkalvon tulehduksesta johtuva sydänlihasvaiva.
Luovuttajan äidin kertomus:
"Minun Sarani oli mitä rakastettavin tyttö. Hän perusti ja hoiti omaa terveysruoka-ravintolaansa ja moitti minua jatkuvasti siitä etten ollut kasvissyöjä. Hän oli suurenmoinen lapsi. Villi, mutta suurenmoinen. Hän uskoi noihin vapa-rakkaus juttuihin ja hänellä oli koko elämänsä ajan uusi mies aina muutaman kuukauden välein. Hän oli mieshullu jo pikkutyttönä, eikä se koskaan loppunut. Kuolemaa tehdessään hän kykeni kirjoittamaan joitakin viestejä minulle. Hän oli niin lopussa, mutta hän toisti jatkuvasti tuntevansa heihin osuneen auton iskun. Hän sanoi tuntevansa sen menevän ruumiinsa läpi."
Vastaanottajan kertomus:
"Voit kertoa ihmisille tästä, jos haluat, mutta se saa sinut kuulostamaan hullulta. Kun sain uuden sydämen, minulle tapahtui kaksi asiaa. Aluksi, lähes joka ilta ja toisinaan vieläkin, itse asiassa tunnen onnettomuuden, jonka sydämeni luovuttaja koki. Voin tuntea iskun rinnassani. Se iskee minuun, mutta lääkärini sanoo kaiken näyttävän hyvältä. Nykyään myös inhoan lihaa. En voi sietää sitä. Olin McDonaldsin suurin tulonlähde ja nykyään liha saa minut oksentamaan. Itse asiassa pelkkä lihan haju saa sydämeni laukkaamaan. Mutta tämä ei ole suuri juttu. Lääkärini mukaan tämä johtuu lääkkeistäni.
"En ole voinut kertoa poikaystävälleni että olen todella huolissani siitä että olen kihloissa ja menossa naimisiin. Hän on loistava ja me rakastamme toisiamme. Seksi on hirveää. Ongelma on siinä että minä olen lesbo. Ainakin luulin olevani. Siirrännäisen saatuani en enää ole...luullakseni … enää …Olen jonkinlainen puoli- tai hämmentynyt-lesbo. Naiset näyttävät minusta yhä viehättäviltä, mutta poikaystäväni saa minut syttymään, naiset eivät. Minulla ei ole pienintäkään halua olla naisen kanssa. Luulen että olen saanut sukupuolen siirroksen."
Vastaanottaja veljen kertomus:
"Susie on nyt hetero. Tarkoitan sitä todella. Hän oli lesbo ja nyt hänen uusi sydämensä on tehnyt hänestä heteron. Hän heitti menemään kaikki homo-politiikkaa käsittelevät kirjansa ja muut jutut eikä hän enää milloinkaan puhu siitä. Aikaisemmin hän oli todella militantti. Nykyään hän pitelee kädestä ja kuhertele Stevenin kanssa aivan kuten tyttöystäväni ja minä. Hän puhelee tyttöjen juttuja tyttöystäväni kanssa; aikaisemmin hän olisi luennoinut seksististen miesten pahuudesta. Ja lisäksi siskoni, Big Macin kuningatar, inhoaa lihaa. Hän ei edes halua sitä taloon."
Luovuttaja oli 14-vuotias tyttö, joka kuoli voimistelutapaturmassa. Vastaanottaja oli 47-vuotias mies, jolla diagnosoitiin hyvänlaatuinen myxoma ja sydänlihasvaiva.
Luovuttajan äidin kertomus:
"Katsokaa häntä [näyttää valokuvaa]. Tyttäreni oli terveyden perikuva. Hänessä ei ole grammaakaan läskiä. Hän oli voimistelija ja hänen valmentajansa pystyi nostamaan päänsä päälle yhdellä kädellä. Hän oli niin innostunut elämästä että olisi voinut hyppiä ja heilua kaiken aikaa kuin kissanpoikanen. Hänellä oli kuitenkin joitain vaikeuksia ruoan kanssa. Hän saattoi jättää aterioita väliin, ja jonkin aikaa hän harrasti puhdistuskuureja. Luullakseni häntä voitaisiin sanoa lievästi anorektikoksi. Me veimme hänet tästä syystä terapiaan, mutta hän ei vaan ollut innostunut ruoasta. Ja hänellä oli tämä hupsu kikatus aina kun hän oli hämillään. Se kuulosti aivan pikkulinnulta.”
Vastaanottajan kertomus:
"Tunne itseni nuoreksi jälleen. Tunnen olevani kuin teini-ikäinen. Itse asiassa tunnen olevani ajattelematon. Tiedän että kyse on uuden sydämen antamasta energiasta, mutta tunnen todella olevani nuorempi kaikin tavoin, en yksinomaan fyysisesti. Näen maailmaan uudella tavalla. Olen todella nuori sydämeltäni. Minulla on tämä rasittava taipumus kikatella, joka tekee vaimoni hulluksi. Ja ruoassa on jotain. En tiedä mitä se on. Tulen nälkäiseksi, mutta syötyäni tunnen usein kuvotusta ja ajattelen että olo helpottuisi, jos oksentaisin."
Vastaanottajan veljen kertomus:
"Gus on teini-ikäinen. Siitä ei ole epäilystäkään. Hän on nuori tai ainakin hän ajattelee olevansa nuori. Jopa keilaamassa käydessämme, hän hihkuu ja hyppelee ympäriinsä kuin hullu. Hänellä on nykyään tuo omituinen nauru. Se on tytön nauru ja me sanomme siitä hänelle. Hänpä ei välitä. Hänen ruokahalunsa ei koskaan palannut leikkauksen jälkeen. Häntä kuvottaa lähes kaiken aikaa. Kiitospäivän päivällisen jälkeen – aikaisemmin hän rakasti sitä – hän meni yläkertaan oksentamaan. Me veimme hänet päivystykseen, mutta asia ei johtunut hänen uudesta sydämestään. Heidän mielestään kyse oli reagoinnista johonkin ruoassa olevaan. Kukaan muu perheenjäsenistä ei kuitenkaan sairastunut. Hänen on varottava tuota. Hänen lääkärinsä on huolissaan hänen painostaan.”
Luovuttaja oli 3-vuotias tyttö, joka hukkui perheen uima-altaaseen. Vastaanottaja oli 9-vuotias poika, jolla oli diagnosoitu sydänlihastulehdus ja väliseinän vika.
Vastaanottajan äidin kertomus:
"Hän [vastaanottaja] ei tiedä kuka luovuttaja oli ja kuinka hän kuoli. Me tiedämme. Hän hukkui äitinsä poikaystävän talolla. Hänen äitinsä ja tämän poikaystävä jättivät hänet teini-ikäisen lastenkaitsijan hoitoon, joka oli puhelimessa silloin kun se tapahtui. En ole koskaan tavannut hänen isäänsä, mutta hänen äitinsä kertoi heidän eronsa olleen ruma ja kauhea ja ettei isä koskaan nähnyt tytärtään. Hän kertoi työskennelleensä paljon ja toivoi että olisi viettänyt enemmän aikaa hänen kanssaan. Minusta tuntuu että hän tuntee kaikesta melkoista syyllisyyttä… tiedättekö, kumpikaan ei arvostanut tytärtään ennen kuin se oli liian myöhäistä."
Vastaanottaja, joka väittää tietävänsä kuka luovuttaja oli, kertoo:
"Minä juttelen hänelle toisinaan. Voin tuntea hänet täällä sisällä. Hän vaikuttaa hyvin surulliselta. Hän on hyvin peloissaan. Minä sanon hänelle että kaikki on hyvin, mutta hän on hyvin peloissaan. Hän sanoo toivovansa etteivät vanhemmat heittäisi lapsiaan pois. En tiedä miksi hän sanoo niin."
Vastaanottajan äidin kertomus vastaanottajasta:
"No, eräs asia joka Jimmyssä on muuttunut on se että hän pelkää nykyään vettä kuollakseen. Aikaisemmin hän rakasti sitä. Asumme järven rannalla eikä hän halua mennä takapihalle. Hän sulkee ja lukitsee takaovea jatkuvasti. Hän sanoo pelkäävänsä vettä, mutta ei tiedä miksi. Hän ei halua puhua siitä."
Luovuttaja oli 19-vuotias nainen, joka katkaisi niskansa tanssitunnilla. Vastaanottaja oli 19-vuotias nainen, jolla diagnosoitiin sydänlihasvaiva.
Luovuttajan äidin kertomus:
"Olemme tavanneet Angelan [vastaanottajan], ja hän on tyttäremme [Stacyn] ilmetty kuva. He olisivat voineet olla miltei kaksoset. He ovat molemmat fiksuja tyttöjä; Tarkoitan että minun tyttäreni oli myös fiksu. Hän halusi tulla näyttelijäksi, mutta meistä hänessä oli liiaksi akateemista potentiaalia siihen. Hänen isänsä on lääkäri ja hän todella halusi tyttärensä kulkevan hänen jalanjälkiään."
Luovuttajan isän kertomus:
"Stacy oli erittäin fiksu. Kaikki on niin traagista. Hänestä olisi tullut etevä lääkäri, mutta hän halusi tanssia ja laulaa. Niin hän sitten kuoli. Hän putosi tanssitunnilla. Me kinastelimme aina hyväntahtoisesti siitä kuinka pettynyt olisin, jos hän menisi Hollywoodiin Harvardin sijasta. Toivon että hän tiesi että halusin vain hänen olevan onnellinen."
Vastanottajan kertomus:
"Pidän häntä sisarenani. Minusta tuntuu että olemme olleet sisaruksia jossakin aikaisemmassa elämässä. Tiedän ainoastaan että luovuttaja oli ikäiseni tyttö, mutta asiaan liittyy muutakin. Puhelen hänelle öisin tai silloin kun olen surullinen. Tunnen hänen vastaavan minulle. Voin tuntea sen rinnassani. Panen vasemman käteni tähän ja painan sitä oikealla kädelläni. Saan ikään kuin yhteyden häneen Toisinaan hän vaikuttaa surulliselta. Luulen että hän halusi sairaanhoitajaksi tai joksikin sellaiseksi, mutta toisinaan tuntuu siltä että hän olisi halunnut olla Broodwaylla. Luulen että hän halusi enemmän olla Broodwaylla. Minä haluan sairaanhoitajaksi, mutta voi minusta lääkärikin tulla. Toivon että hän on onnellinen, sillä hän on aina oleva enkelini, sisareni rinnassani. Minä kuljetan enkeliäni mukanani kaikkialle."
Vastaanottajan äidin kertomus:
"Olemme joskus kuulleet hänen puhuvan sydämelleen. Kaikki kuulostaa ”Rakas Päiväkirja” jutulta. Hän pane käden rinnalleen ja puhuu hänelle, joka on luovuttanut sydämensä. Kerran tapasimme hänet stetoskooppi korvillaan kuuntelemassa uutta sydäntään. Luulenpa että hän tekee sitä vielä toisinaan. Tämän lisäksi ainoa asia on se että hän todella haluaa opiskelemaan lääketiedettä. Tätä hän ei halunnut aikaisemmin, mutta se luullakseni johtui siitä, että hän ajatteli, ettei eläisi. Hän on jo muuttanut opiskelusuunnitelmiaan."
Luovuttaja oli 3-vuotias poika, joka putosi kotinsa ikkunasta. Vastaanottaja on 5-vuotias poika, jolla oli väliseinävika ja sydänlihassairaus.
Luovuttajan äidin kertomus:
"Se oli outoa. Tavatessamme [vastaanottajan] perheen ja Darylin sydämensiirto kokouksessa, puhkesin kyyneliin. Olimme menossa kokoukseen, jossa annetaan muistoesine, joka symboloi lahjoitusta. Minä itkin jo silloin kun mieheni käski minun katsoa pöytään, jonka ohi kuljimme. Vastaanottajan perhe ja Daryl istuivat siinä. Tiesin sen heti. Daryl hymyili minulle täsmälleen samalla tavalla kuin Timmy [luovuttaja]. Keskusteltuamme tuntikausia Darylin vanhempien kanssa, saimme siitä lohtua. Kaikki ei jonkin ajan kuluttua tuntunutkaan kovin kummalliselta. Kuultuamme että Daryl oli keksinyt nimen “Timmy” ja tiennen iän oikein, aloimme itkeä. Mutta kyyneleemme olivat helpotuksen kyyneleitä, sillä me tiesimme Timmyn hengen olevan elossa."
Vastaanottajan kertomus:
"Olen keksinyt pojalle nimen. Hän on minua nuorempi ja minä kutsun häntä ”Timmyksi”. Hän on vasta lapsi. Hän on pikkuveli, joka on minua puolta nuorempi. Hän satutti itsensä pudotessaan. Hän pitää paljon “Power Rangers”-leluista, uskoisin, aivan kuten minäkin pidin ennen. En kuitenkaan pidä niistä enää. Pidän Tim Allenista, Tool Timessä, siksi annoin hänelle nimeksi Tim. Missähän minun vanha sydämeni on? Minä ikään kuin kaipaan sitä. Se oli rikki, mutta se piti minusta huolta jonkin aikaa."
Vastaanotajan isän kertomus:
"Daryl ei koskaan tiennyt luovuttajan nimeä tai ikää. Mekin saimme nämä tiedot vasta äskettäin. Saimme tietää että kuollut poika putosi ikkunasta. Emme edes tienneet hänen ikäänsä kuin vasta nyt. Daryl osui suunnilleen oikeaan. Ehkä se oli onnekas arvaus, tai jotain, mutta hän oli oikeassa. Omituisinta tässä kaikessa on se että sen lisäksi että hän osui iässä oikeaan ja tiesi myös jotakin pojan kuolintavasta, hän myös tiesi tämän nimen. Pojan oikea nimi oli Thomas, mutta perhepiirissä häntä kutsuttiin jostain syystä ”Timiksi”.”
Vastaanottajan äidin kertomus:
"Aiotko kertoa heille sen todella kummallisen asian? Timmy putosi koettaessaan tavoittaa “Power Ranger”-lelua, joka oli pudonnut ikkunalaudalle. Daryl ei enää halua edes koskea “Power Rangereihinsa”...".
Luovuttaja oli 34-vuotias poliisi, joka ammuttiin hänen yrittäessä pidättää erään huumekauppiaan. Vastaanottaja oli 56-vuotias oppikoulun opettaja, jolla oli diagnosoitu arterioskleroosi ja iskeeminen sydäntauti.
Luovuttajan vaimon kertomus:
"Tavatessani Benin [vastaanottajan] ja Caseyn [Benin vaimon], melkein romahdin. Ensinnäkin, oli valtava tunne nähdä mies, jolla oli mieheni sydän rinnassaan. Luulen että melkein näin Carlin [luovuttajan] Benin silmissä. Kysyessäni kuinka hän voi, tunsin todella kysyväni Carlilta kuinka hän voi. En sanonut tätä heille, mutta olisin toivonut voivani koskettaa Benin rintaa ja saavani puhua mieheni sydämelle.
"Minua jäi todella vaivaaman se, kun Casey mainitsi ohimennen ainoan sivuvaikutuksen Benin leikkauksesta olevan valonvälähdykset kasvoilla. Juuri niin Carl kuoli. Se roisto ampui häntä suoraan kasvoihin. Hänen viimeisenä näkemänsä asian on täytynyt olla valtava välähdys. Tekijää ei koskaan saatu kiinni, mutta he uskovat tietävänsä kuka hän on. Olen nähnyt hänen kasvoistaan tehdyn piirroksen. Miekkosella on pitkät hiukset, syvällä olevat silmät, parta ja todella tyyni katse. Hän muistuttaa ulkonäöltään joitakin Jeesuksesta tehtyjä kuvia."
Vastaanottajan kertomus:
"Jos lupaatte olla paljastamatta nimeäni kenellekään, voin kertoa teille jotain sellaista mitä en ole kertonut edes lääkäreilleni. Ainoastaan vaimoni tietää. Tiedän vain että sydämen luovuttaja oli 34-vuotias, erittäin terve mies. Muutama viikko sydämen saannin jälkeen aloin nähdä unia. Näen valonvälähdyksen kasvoillani, jotka tulevat tästä välähdyksestä todella kuumiksi. Niitä itse asiassa polttaa. Juuri ennen välähdystä näen vilaukselta Jeesuksen. Olen nähnyt näitä unia, jotka ilmestyvät nykyään myös päivisin, aina leikkauksesta lähtien. Jeesus ja valonvälähdys. Tämä on ainoa poikkeava tuntemus, sen lisäksi että ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen oloni todella hyväksi."
Vastaanottajan vaimon kertomus:
"Olen todella iloinen että otit siirrännäisen puheeksi. Hän on näistä välähdyksistä paljon huolestuneempi kuin mitä hän sanoo. Hän kertoo näkevänsä Jeesuksen ja tämän jälkeen sokaisevan välähdyksen. He sanovat sen johtuvan mahdollisesti lääkkeiden sivuvaikutuksista, mutta hyvä Jumala kuinka me toivomme niiden loppuvan."
Edellä olevat tapaukset on poimittu kaikkiaan 74 siirrännäispotilaan kertomuksista, jotka Pearsall on haastatellut viimeisten 10 vuoden aikana10, näistä 23 oli sydänsiirtoja,.
Koska nämä tapaukset valittiin satunnaisesti ja kliinisesti, ei ole mahdollista mitään prosentteja potilaista, jotka ovat kertoneet eriasteisistam persoonallisuuden muutoksista, jotka liittyvät luovuttajien persoonallisiin piirteisiin. Tämä raportti tarjoaa teoreettiset ja empiiriset oikeutukset kontrolloitujen ja laajempien tutkimusten tekemiseksi.
Historiallisesti ottaen, siirrännäisten vastaanottajat ovat olleet haluttomia kertomaan kokemuksistaan lääkäreilleen (ja monissa tapauksissa jopa perheilleen ja ystävilleen). Lisäksi, vallitseva uskomus, jonka mukaan muisti varastoituu ensisijaiseesti hermostoon (ja toissijaisesti immuunijärjestelmään), vähentää todennäköisyyttä että siirrännäisten vastaanottajat olisivat avoimia vastaanottamaan siirrettyjen kudosten kudosmuistista tulevia tietoja yleensä.Tämä sama uskomus vähentää myös sitä todennäköisyyttä että perheenjäsenet ja ystävät tai kirurgit ja hoitohenkilökunta yleensä, olisivat avoimia kuuntelemaan siirrännäispotilaiden kertomuksia solumuisteista. Tästä syystä on mahdotonta määritellä persoonallisuuden muutosten todellista prosentuaalista osuutta. Aliraportointi näyttää olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Tapaus 4 kuvaa tätä selkeästi. Kun 47-vuotias valkoinen valimossa työskentelevä mies saa 17-vuotiaan mustan miesopiskelijan sydämen, hän olettaa että musta mies pitäisi "rap"-musiikista. Tästä syystä hän ei edes ajattele että uusi radikaali muutos hänen klassista musiikkia kohtaan tuntemassaan uudessa mieltymyksessä voisi johtua sydämen luovuttajasta. Kuitenkin, vastaanottajan olematta siitä tietoinen, luovuttaja itse asiassa rakasti klassista musiikkia ja kuoli viulutunnille mennessään, "puristaen viulukoteloaan rintaans vasten".
Tämän artikkelin valmistumisen aikoihin Schwartz ja Russek haastattelivat erästä Dr Copelandin miespotilasta, joka oli saannut siirtosydämen ja joka oli kokenut useita erilaisia persoonallisuuden muutoksia. Häneen olis siirretty naisen sydän, ja hänen moniin persoonallisuuden muutoksiin kuului intohimo vaaleanpunaista väriä kohtaan (jota hän inhosi ennen leikkausta) ja mieltymys hajuvesiin (joita hän ei ennen leikkaustan voinut sietää ja oli kieltänyt vaimoaankin käyttämästä niitä). Nykyään hän istuskelee kylvyissä ja käyttää naisten hajuvesiä.
Hänen tyttärensä kiusoittelevat häntä ja hän pelkää kertoa kokemuksistaan lääkäreilleen. Hän kertoi näistä muutoksistaan Schwartzille ja Russekille koska havaitsi heidän olevan avoimia tällaisille muutoksille ja toivoo saavansa heiltä apua haluunsa selvittää johtuvatko nämä muutokset lahjoittajan persoonallisuudesta (lahjoittajan perheeseen ollaan ottamassa yhteyttä). Hänen tapauksensa on kiinnostava siksi että ennen siirtoleikkausta hänet julistettiin kuolleeksi ja elvytettiin kaksi kertaa. Hän koko kuolemakokemuksen, joka hänen itsensä ja vaimon mukaan muutti häntä ja teki hänet avoimemmaksi.
Vastaanottajien avoimuus vastanottaa solu-informaatiota vaihtelee, samoin myös heidän kykynsä selkeästi kokea ja kertoa muutoksista. Eräs käsikirjoituksen tarkastaneista kysyi: "Voivatko vastaanottajat millään tavalla kontrolloida tätä? Jos kaikki vastaanottaja6t olisivat avoimia tälle, voisivatko he kaikki ottaa vastaan tätä solu-informaatiota?" Tämä on tärkeä kysymys, eräs niistä, joihin tulevissa tutkimuksissa haetaan vastausta. Teoreettisesti ottaen, useammpien pitäisi voida palauttaa mieliinsä informaatiota, jos heitä rohkaistaan olemaan avoimia ja vastaanottavaisia. Hypnoosia voitaisiin ajatella mahdollisena kliinisenä tutkimusmenetelmänä.
Yllä raportoidut tapaukset ovat sikäli epätavallisia (mutta eivät ainutlaatuisia), että vastaanottajat havaitsivat selkeitä muutoksia, jotka myös heidän perheenjäsenensä tai ystävänsä olivat panneet merkille. Lisäksi kussakin tapauksessa luovuttajien tiedot todennettiin heidän perheenjäseniltään tai ystäviltään. Kaikissa tapauksissa vastaanottajien persoonallisuuden muutokset edelsivät kaikkia yhteydenottoja luovuttajien perheenjäseniin tai ystäviin.
Ylläolevissa tapauksissa esiintyneet vastaanottajat eivät saaneet psykiatrisia diagnooseja. He eivät kärsineet äärimmäisestä masennuksesta tai ahdistuneisuudesta, vaikka jotkut kertoivat olevansa ahdistuneita kokemuksistaan. Tapaus 10 kuvaa tätä hyvin. 56-vuotias oppikoulun opettaja koko unissaan valkoisia välähdyksiä kasvoissaan ja näki ennen välähdystä joskus myös "vilaukselta Jeesuksen". Tästä mahdollisesta hallusinaatiosta peloissaan ja tietoisena sen mahdollisesta diagnostisesta merkityksestä, hän ei uskaltanut kertoa siitä lääkäreilleen (vaikka kertoihin heille välähdyksistä). Luovuttaja oli 34-vuotias poliisi, jota ammuttiin kasvoihin hänen pidättäessään huumekauppiasta. Luovuttajan vaimon mukaan "Tekijää ei koskaan saatu kiinni, mutta he uskovat tietävänsä kuka hän on. Olen nähnyt hänen kasvoistaan tehdyn piirroksen. Miekkosella on pitkät hiukset, syvällä olevat silmät, parta ja todella tyyni katse. Hän muistuttaa ulkonäöltään joitakin Jeesuksesta tehtyjä kuvia."
Voidaanko tällaiset tapaukset selittää tilastollisten sattumien avulla? Tapausten 1, 8 ja 9 nimien suhteen sattuma saattaa pitää paikkansa.
Tapauksessa 9, esimerkiksi, nuori vastaanottaja valitsi nimen "Tim" (luovuttajalle, jota hän ei koskaan tavannut). Tämä saattaa johtua hänen persoonallisista mieltymyksistään.Vastaanottaja sanoi: "Pidän Tim Allenista Tool Timessä, siksi anoin hänelle nimeksi Tim". Tilastollisen sattuman avulla selittäminen ajautuu kuitenkin vaikeuksiin kun tarkastelemme tämän vastaanottajan havaintoja: "Hän [luovuttaja] pitää paljon "Power Rangers"-leluista, uskoisin, aivan kuten minäkin pidin ennen. En kuitenkaan pidä niistä enää." Lahjoittaja kuoli yrittäessään kurkottaa ottamaan ikkumalaudalle pudonnutta "Power Ranger"-lelua. Näiden kymmenen tapauksen löydökset ovat liian yhtäpitäviä ollakseen sattumanvaraisia (tilastollinen yhtäpitävyyden hypoteesi).
Lisätutkimukset ovat välttämättömiä selvitettäessä lahjoittaja-vastaanottaja yhtäpitävyys-ilmiötä systemaattisesti. Arizona Yliopistossa on ryhdytty tutkimaan 300 siirtopotilaan otosta jotta voitaisiin semi-strukturoiduin haastattelujen ja systemaattisien kyselyjen avulla arvioida tällaisten yhtäpitävyyksien ilmenemistä.
Tämän lisäksiIn erästä siirtopotilaiden ryhmää tutkitaan fysiologisesti jotta saataisiin selville sydän-aivo synkronisuuden biofyysiset ominaisuudetja niiden laajuus.(11)
Tutkimuksessa pyritään testaamaan dynaamisesta energiajärjestelmä-teoriasta johdettuja ennusteita, sydämeen sovellettuna. Tämän "energia-kardiologiaksi" nimetyn perushypoteesin mukaan informaatiota ja energiaa siirtyy sähkömagneettisessa muodossa aivojen ja sydämen välillä. Sähkömagneettisen resonanssin välityksellä vastaanottajan aivot voivat prosessoida luovuttajan sydämestä tulevaa informaatiota. (12) Muut energiakommunikaation muodot ovat myös mahdollisia ja ne onkin syytä ottaa tulevissa tutkimuksissa huomioon. (13)
Pearsall on epävirallisesti havainnoinut että sydämen vastaanottajien lisäksi myös munuaisten, maksan ja muiden sisäelinten vastaanottajat ovat kokeneet muutoksia hajuaisteissaan, ruokatottumuksissaan ja emotionaalisissa tekijöissä. Nämä ovat kuitenkin olleet ohimeneviä ja voidaan usein lukea lääkinnöistä tai muista siirtoleikkauksiin liittyvistä tekijöistä johtuviksi. (10)
Sydänsiirtojen yhteydessä ilmenevät löydökset ovat vakuuttaampia ja liittyvät voimakkaammin luovuttajan historiaan. Jos nämä havainnot voidaan tulevien tutkimusten avulla vahvistaa, niiden merkitys perus fysiologialle ja kliiniselle lääketieteelle tulee olemaan huomattava.
Pearsall alkoi ajatella avoimesti siirrännäispotilaiden solumuistista osittain siksi että sai itse vastaanottaa luuydinsiirrännäisen vuonna 1987 ja osittain myös siksi että hän on hawaijilaisen perimänsä mukaan aina arvostanut sydäntä "ajattelun, tunteen, kommunikoinnin ja henkisyyden elimenä".10
Schwartz ja Russek avautuivat solumuistin mahdollisuuksille kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen oli silloin kun Schwartz, toimiessaan Yalen Yliopiston psykologian ja psykiatrian professorina (5, 6, 7) 1980-luvun alussa, keksi systeemisen muistin logiikan ja toinen silloin kun Russek ja Schwartz yhdessä kehittivät dynaamisen energiajärjestelmän teorian ja sovelsivat sitä sydämeen 1990-luvun puolivälissä (12, 14).
Systeemien muisti on kuitenkin vain yksi mahdollinen solumuistin mekanismeista. Muita mekanismeja (esim. mikrotubulus-muistia, joka saattaa myös olla mukana systeemisissä muistiprosesseissa) pitäisi myös tutkia. (15)
Jos tulevat tutkimukset todistavat solumuistin olemassaolon siirrännäisiä saaneissa potilaissa, asiaan liittyvät teoreettiset, kliiniset ja eettiset seuraukset tulevat olemaan laajat. (16)
Edellä olevista tapauksista ja niihin liittyvistä havainnoista on kerrottu siinä toivossa että ne innostaisivat tulevaa hypoteesin vakavaa tutkimusta.
Haluamme kiittää lahjoitttajien perheitä, vastaanottajia ja heidän perheitään, jotka rohkeasti jakoivat kertomuksensa kanssamme ja hyväntahtoisesti antoivat julkaista ne.
Edellä olevat tapaukset on poimittu kaikkiaan 74 siirrännäispotilaan kertomuksista (joista 23 oli sydänsiirtoja). Kaikissa tapauksissa siirrännäisen saajat kokivat eriasteisia persoonallisuuden muutoksia, jotka olivat samansuuntaisia luovuttajan persoonallisuuden kanssa. Kiitämme kaikkia anonyymejä artikkelin käsikirjoituksen tarkastajia rakentavista ehdotuksista. Omistamme tämän tutkielman luovuttajien muistolle ja isiemme, Frank Pearsallin, Howard Schwartzin ja Henry I. Russekin (MD) muistolle.
Tämä artikkeli julakistiin alunperin nimellä "Changes in Heart Transplant Recipients that Parallel the Personalities of their Donors" Near-Death Studies -lehdessä, vol. 20, no. 3, keväällä 2002.
Lisätietoja tämän artikkelin asioista antavat Gary E. Schwartz, Psykologian professori, Psykologian laitos, Arizonan yliopisto, Box 210068, Tucson, AZ 85721-0068, USA, telephone (520) 318 0286, email: gschwart@u.arizona.edu
Katsokaa myös sivuja
http://www.biofield.arizona.edu/
http://veritas.arizona.edu/ ja
http://openmindsciences.com/.