|
|
|
Lääketieteen markkinointiväitteiden vastaisesti synteettiset hormonilääkkeet, meijerituotteet ja useimmat kalsium-lisäravinteet itse asiassa heikentävät luukudosta ja vaikuttavat tämän lisäksi muilla haitallisilla tavoilla.
Ote NEXUS-lehdestä, Vol 5, nr 6 (loka-marraskuu 1998).
PO Box 30, Mapleton
Qld 4560 Australia. editor@nexusmagazine.com
Telephone: +61 (0)7 5442 9280;
Fax: +61 (0)7 5442 9381
Verkkosivut: www.nexusmagazine.com
© 1998 Sherrill Sellman Light Unlimited Locked Bag 8000-MDC Kew, Victoria
3101, Australia.
Telephone: +61 (0)3 9810 9591
Fax: +61 (0)3 9855
9991
E-mail: golight@ozemail.com.au
Osteoporoosi on nykyään suuri uutinen ja suurta liiketoimintaa. Sairautena se syntyi suuresta tuntemattomasta vasta pari vuosikymmentä sitten ja muodostui naisten suureksi huoleksi kautta koko teollistuneen maailman. Tiedotusvälineiden mainoskampanjat, lääkäreiden odotushuoneiden ja apteekkien lehtiset varoittelevat jatkuvasti naisia luukadon vaaroista.
Markkinointi julistaa joka toisen yli 60-vuotiaan naisen joutuvan osteoporoosista johtuvan murtuman uhriksi (kuitenkin myös joka kolmas mies kärsii osteoporoosista). Lonkkamurtumien väitetään olevan yleisempiä kuin rinta-, kohdunkaula- ja munasarjasyövät yhteensä. Väitteiden mukaan 16 % lonkkamurtumapotilaista menehtyy puolen vuoden sisällä ja 50 % vaatii pitkäaikaista hoitoa.(1)
Tilastojen mukaan Yhdysvalloissa on 20 miljoonaa osteoporoosista kärsivää ihmistä ja noin 1.3 miljoonaa saa vuosittain osteoporoosista johtuvia luunmurtumia. Vuonna 1993 Yhdysvalloissa arvioitiin osteoporoosin aiheuttaneen tuottavuuden laskuna ja hoitokustannuksina noin 10 miljardin dollarin tappiot.(2) Nämä tilastot on kuitenkin syytä asettaa jonkinlaisiin perspektiiveihin. Totta on että lonkkamurtumista kärsivät miehet ja naiset kuolevat, mutta nämä ihmiset ovat useimmiten hyvin vanhoja ja heikkoja. Lonkkamurtumiin kuolevat ihmiset eivät ainoastaan ole väestön heikoimpia, vaan he kärsivät myös monista muista sairauksista.
Naisia pommitetaan jatkuvasti väitteillä, joiden mukaan sodassa luukatoa vastaan on käytettävä kalsium-lisiä ja kalsiumpitoista päivittäistä ruokaa, joka sisältää ensisijaisesti meijerituotteita. Lääkärit suosittelevat ponnekkaasti pitkäaikaisia (synteettisiä) estrogeenihoitoja vaihdevuotensa ohittaneille naisille, ja sikäli kun lisäapua tarvitaan, luita rakentavia lääkkeitä, kuten Fosamax’ia. Tällä voimakkaalla arsenaalilla varustettuna naisen vakuutetaan kävelevän suorana ja murtumattomana koko loppuelämänsä. Ikävä kyllä, tämä kaikki on kaukana totuudesta. Suosituimmat osteoporoosin hoitokeinot ovat itse asiassa naisen terveydelle vaarallisia. Synteettinen estrogeeni on tunnettu syöpää aiheuttava lääke. Useimmat kalsium-lisät ovat paitsi luun kasvun kannalta täysin tehottomia myös mineraalien puutoksia, kalkkeutumia ja munuaiskiviä aiheuttavia. Yleisten uskomusten vastaisesti meijerituotteiden on osoitettu olevan tärkeimpiä luukadon aiheuttajia.
Osteoporoosi on luonut ilmiömäisesti kasvavan teollisuuden. Pelkästään yhden estrogeeni-lääkkeen, Premariinin, myynti ylitti vuonna 1996 maailmanlaajuisesti 940 miljoonan dollarin rajan (3). Yhdysvaltojen meijeriteollisuus saa vuosittain 20 miljardin dollarin tuoton (4). Kalsium-lisiä myydään vuosittain satojen miljoonien dollareiden edestä.
Osteoporoosi-teollisuus ei ainoastaan ole luonut valtavia markkinoita tuotteilleen, se on myös kohdistanut kampanjointinsa erityisesti naisiin. Ilmeisesti pelkoa hyytävä mainoskampanja ’hiljaisesta varkaasta’, joka ryöstää naisten luut, on ollut kannattava. Ikävä kyllä luottavaiset naiset eivät ole tietoisia siitä että ryöstäjä itse asiassa onkin lääketehtaiden, lääkäreiden ja meijereiden muodostama epäpyhä liitto, joka on luonut historian erään menestyksekkäimmistä ja huolellisimmin suunnitelluista markkinointitoimenpiteistä.
Tosiasioita vääristelemällä, tilastoja manipuloimalla ja tieteellisiä tutkimuksia pimittämällä omaa hyötyä tavoitellakseen tämä voimakas liittoutuma on jälleen haitannut ihmisten elämää altistamalla naiset lisääntyviin rinta- ja munasarja-syöpiin, halvauksiin, maksa- ja sappitauteihin, diabetekseen, sydäntauteihin, allergioihin, munuaiskiviin ja niveltulehduksiin.
Toinen Maailmansota merkitsi lääketieteessä suurta käännekohtaa. Sotaa edeltäneenä aikana lääketehtaat olivat suurimmaksi osaksi pieniä yrityksiä, jotka ensisijaisesti valmistivat erilaisten yrttireseptien mukaisia lääkkeitä. Sotaa seuranneen hienostuneemman lääketieteen synty muutti lääketieteen olemuksen lopullisesti.
Sandra Coney’n, ”The Menopausal Industry” -kirjan kirjoittajan mukaan: ”Valjastamalla tieteen voiman ja arvovallan, lääketiede siirtyi uuteen ja ’moderniin’ aikakauteen ja luopui aikaisemmasta ’parantavat kädet’ ideologiastaan. Lääketieteestä kehittyi kemian ja koneiden teknokratia (5)”.
Synteettisten hormonien kehittäminen sattuu yksiin lääketehtaiden kasvun kanssa. Ensimmäisen synteettisen estrogeenin, dietyylisilbestrolin (tunnetaan paremmin nimellä DES) keksimisen jälkeen keksittiin menetelmä, jonka avulla tiineiden tammojen virtsasta kyettiin syntetisoimaan steroidihormoneja (lääke tunnetaan nimellä Premarin). Tämä toi markkinoille halvan estrogeenilähteen.
1960-luvulla käyttöön tulleet, suun kautta otettavat ehkäisylääkkeet panivat alulle ensimmäisen, naisten keskuudessa laajalle levinneen näiden lääkeaineiden käytön. Muutamaa vuotta myöhemmin, 1966, vaihdevuosissa olevat naiset joutuivat tämän alati laajenevan teollisuuden silmätikuiksi.
Onneton myytti, jonka mukaan kaikki vaihdevuosissa olevat naiset kokisivat ruumiidensa täydellisen romahduksen ja raunioitumisen elleivät he käyttäisi lisä-estrogeenia, levisi kaikissa teollistuneissa maissa kulovalkean tavoin. Tämä oli lääketehtaiden kulta-aikaa naisten parveillessa apteekeissa saadakseen oman osansa oletetuista ’nuoruuden lähde’ pillereistä.
Vaikka estrogeeneista oli varoiteltu ajoittain jo 30 vuoden ajan, voittojen tavoittelu jätti nämä varoitukset täysin huomiotta. Erityisesti tiedettiin että estroni, Premarinissa esiintyvä estrogeenin muoto, voitiin yhdistää kohdun limakalvosyöpään.
Sandra Coney kirjoittaa: ”Jo vuonna 1947 eräs nuori Columbia Yliopiston tutkija, tohtori Saul Gusberg raportoi yhä kasvavan estrogeenien käyttäjäjoukon tarvitsevan diagnostisia ja hoidollisia toimenpiteitä epänormaalien verenvuotojen takia. Patologiset selvitykset osoittivat kohdun seinämän kärsivän ärsytystiloista.”(6)
Kupla puhkesi vuonna 1975 kun arvovaltainen ”New England Journal of Medicine” – lehti julkaisi tiedot, joiden mukaan estrogeenia käyttävien naisten riski saada kohdun limakalvosyöpä kohosi 7.6 kertaiseksi. Pitkäaikaisilla käyttäjillä riski oli tätäkin suurempi. Naisilla, jotka olivat käyttäneet estrogeenia seitsemän vuotta tai kauemmin, oli 14 kertainen riski saada kohdun limakalvosyöpä estrogeenia käyttämättömiin verrattuna (7).
Samassa kuussa Kalifornian Syöpärekisterin luvut vahvistivat nämä havainnot. 50-vuotiaiden tai vanhempien valkoihoisten naisten kohdun limakalvosyövät olivat vuosien 1969 ja 1974 välisenä aikana lisääntyneet yli 80 %.(8)
Todisteet estrogeenin vaarallisuudesta kerääntyivät. Kohdun limakalvosyövän lisäksi estrogeeni liitettiin myös rintasyöpään, munasarjasyöpään, sappi- ja maksasairauksiin ja sokeritautiin. Alettiin esittämän runsaasti myös muita mahdollisia sivuvaikutuksia koskevia kysymyksiä.
Ayerst-lääketehtaan nouseva tähti, Premarin, ajautui pahaan syöksykierteeseen ja saman tekivät myös yhtiön voitot. Hormonien määräämisessä koettiin maailmanlaajuisesti dramaattinen väheneminen. Vuosina 1975 - 1976 estrogeenin määrääminen väheni 18 %, vuosina 1976 – 1977 vähennystä oli 10 % lisää.(9)
Näin tuottoisten markkinoiden pelastamiseksi oli tehtävä jotain. Koska pelkkä estrogeeni oli havaittu kohdun limakalvosyövän syyksi, lääketehtaat tunnustivat virhearvionsa. Pelkkää estrogeenia oli virheellisesti käytetty naisiin, joiden kohtu oli normaali. Fiaskon oikaisemiseksi lääketehtaat lisäsivät mukaan synteettisen progesteronin, progestiinin. Progestiinin väitettiin suojelevan kohtua estrogeenin proliferoivalta vaikutukselta (kuten luonnossa tapahtuu), vaikka mitään pitkäaikaisia tutkimuksia ei tehty progestiinin ja estrogeenin yhteiskäytön turvallisuuden tutkimiseksi. Näin syntyi hormonikorvaus-terapia (HRT) – estrogeeniterapia uusissa kuorissa.
Naiset olivat kuitenkin vakavasti alkaneet kyseenalaistaa synteettisten hormonien käytön. Lääketehtaiden oli keksittävä jokin pakottava syy, jolla heidät voitaisiin houkutella takaisin hormonien käyttöön. Osteoporoosi, tauti, josta 77 % naisista ei ollut tuolloin milloinkaan edes kuullut, odotteli vuoroaan. Kuten Sandra Coney tähdentää: ”Kuntouttavan hormonikorvaus-terapian piirissä naiset valittiin ”huolellisesti suunnitellun kampanjan” kohteiksi; kampanjan tarkoituksena oli julistaa estrogeeni osteoporoosia ehkäiseväksi aineeksi.(10)
Jotta suuren yleisön käsitys hormoneista olisi saatu muutettua ja vastuu niiden elämää uhkaavista haittavaikutuksista hävitettyä, tietyt ajatukset oli juurrutettava ihmisten mieliin: osteoporoosin vakavuutta piti painottaa; naiset oli saatava ymmärtämään että se oli ”heidän” sairautensa; vaihdevuodet oli määriteltävä vaivan perussyyksi; ja naiset oli saatava pitämään syöpää pikku riskinä estrogeenin etuihin verrattuna.
Lääketieteellisessä kirjallisuudessa osteoporoosi käsitettiin aluksi luiden vaivaksi, ei naisten. Jos lonkkamurtumia tarkastellaan yksilöön kohdistuvien vaikutusten ja kansantaloudellisten kustannusten kannalta, miehet kärsivät tästä vaivasta puolet enemmän ja kuoleman todennäköisyys murtumien seurauksiin on heillä suurempi kuin naisilla. Miesten osteoporoosista puhutaan kuitenkin hyvin vähän. Tämä ”miestekijä” jätettiin tarkoituksellisesti huomiotta koska se ei sopinut vaivan uudelleenmäärittelyyn estrogeenin puutteesta johtuvaksi naistentaudiksi. Tämä strategia oli korvaavan hormoniterapian markkinoimiseksi välttämätön.
Tämän päämäärän saavuttamiseksi Ayerst palkkasi huipputason PR-yhtiön markkinoimaan osteoporoosia. Heillä oli suuri työ edessään. Suuri, naistenlehtiin keskittynyt kampanja pantiin alulle. Lääketieteen asiantuntijoita marssitettiin radion ja television puheohjelmiin saarnaamaan hormonikorvaus/osteoporoosi evankeliumia. Terveysalan työntekijöitä palkattiin levittämään tätä sanomaa kuluttajille ja lääkäreille. Luustomuutoksista kärsivä ja ”leskenkyhmyn” vuoksi kumara vanha nainen toimi kampanjan sokki-symbolina, joka juurrutti tehokkaasti pelon naisten sydämiin. Naisia vieteltiin takaisin hormonihoitoihin seuraavanlaisilla iskulauseilla: ”Osteoporoosin aiheuttama invalidisoituminen on paljon vakavampi asia kuin oletettu riski saada kohdun limakalvosyöpä (11)” tai ”Vaikka käyttäisitte estrogeenia ilman progesteronia, kuolette 15 kertaa todennäköisemmin lonkkamurtumaan kuin kohdun limakalvosyöpään (12)”.
Lääketehtaan inspiroima kampanja estrogeenin maineen puhdistamiseksi ja uusien markkinoiden avaamiseksi oli hämmästyttävän menestyksekäs. Sandra Coney kertoo: ”1990-luvulla osteoporoosin uudelleenmäärittely naistentaudiksi oli saatu täydellisesti päätökseen. Nykyään on pakollista liittää osteoporoosi tärkeäksi ”oireeksi” kaikkiin vaihdevuosia koskeviin keskusteluihin. Vakuuttamalla suuri yleisö ja lääkärit siitä että osteoporoosi on rampauttava ja ”tappava” tauti ja estrogeeni sen ainoa hoitokeino, hormonikorvausterapia on saanut jonkinlaisen pyhyyden leiman. Se tarjoaa pelastuksen vaivassa johon ei ole mitään muuta hoitoa ja pelastaa naiset hirvittävältä kohtalolta estäen heitä muuttumasta rampautuneiksi vanhoiksi eukoiksi. Tämän kaiken huomioiden, kuinka joku voi olla niin kiittämätön että rohkenee kysellä hoitoon liittyvistä riskeistä? (13).”
Hormoniterapian suhteen terve järki paiskattiin ikkunasta ulos. Kukaan ei kysellyt mitä järkeä ja mitä etiikkaa oli hoitaa valtavia, oireettomia ja terveitä naisjoukkoja estrogeenilääkkeillä, jotka tunnetusti ovat ”farmakopean voimakkaimmin vaikuttavia lääkeaineita" (14). Se tosiasia, että tällaista hoitokäytäntöä ei sovelleta minkään muun lääkkeen tai minkään muun sairauden suhteen, on sivuseikka. Hormonikorvaushoidon muuntaminen pitkäaikaiseksi ja ennaltaehkäiseväksi hormonikorvaushoidoksi tapahtui ilman minkäänlaisia keskusteluja ja vailla mitään oikeutusta.
Osteoporoosista tuli kovan tason juttu, joka myi. Osteoporoosin hormonikorvaushoidon uuden tulemisen ja sen vakiintuneen hoitoprotokolla-aseman vanavedessä mukaan tulivat myös kalsium-lisiä valmistavat meijerit ja lääketehtaat. Osteoporoosi sopi monien eri tahojen etuihin. Se pelasti meijeriteollisuuden alamäestä, joka johtui ihmisten pelosta käyttää tyydyttyneitä rasvahappoja sisältäviä ruokia. Kalsiumia lisättiin kurriin ja maito muuttui kuin taikaiskusta aineeksi, jota saatettiin nyt markkinoida terveellisenä ja osteoporoosia estävänä aineena. Naisia uhkailtiin luiden haurastumisella, elleivät he käyttäisi kalsium-lisiä uusien kalsiumilla vahvistettujen meijerituotteiden muodossa (15).
Kalsium-lisien valmistajat väittivät myös tuotteidensa voivan estää luukatoa vaikka väitteen todenperäisyydelle ei ole mitään absoluuttista näyttöä. Vuonna 1986 Yhdysvaltojen kuluttajat käyttivät kalsium-lisiin 166 miljoonaa dollaria. Ennen kalsium-hullutusta ja sen pönkittämiseksi Yhdysvaltojen National Institutes of Health (NIH) oli vuonna 1985 suositellut naisia lisäämään kalsiumin saantiaan. Vuonna 1989 NIH varoitteli kalsiumin markkinoijien ”lupaavan enemmän kuin mitä kalsium voi antaa” (16).
Monien osteoporoosiin ja sen hoitoon liittyvien myyttien ymmärtämiseksi on välttämätöntä ymmärtää jotakin luiden anatomiasta ja fysiologiasta. Luu on elävää kudosta, joka muuntuu jatkuvasti. Luut saattavat vaikuttaa kiinteiltä ja staattisilta, mutta sen perusrakenteet uudistuvat jatkuvasti. Jokaisena hetkenä kaikissa meissä on 1 – 10 miljoonaa kohtaa, joissa vanhaa luuta hajoaa ja uusi luukudos korvaa sen. Koko elimistön kanssa kosketuksissa oleva verisuonisto ravitsee luustoa ja poistaa siitä haitallisia aineita (17). Terve elimistö rakentaa terveet luut.
Luunmuodostukseen osallistuvia soluja on kahta eri tyyppiä: osteoklasteja ja osteoblasteja. Osteoklastien tehtävänä on kulkea luukudoksessa ja etsiä vanhaa, uudistamista kaipaavaa kudosta. Osteoklastit liuottavat vanhaa luuta ja jättävät jälkeensä pieniä tyhjiä tiloja. Osteoblasti-solut siirtyvät näihin tyhjiin tiloihin ja rakentavat niihin uutta luukudosta. Tällä tavalla luu parantaa ja uudista itseään.
JATKUU...