@-mail

Alla esiteltävän menetelmän avulla valtaosa astmaatikoista oppii hengittämään luonnollisesti ja pääsee irti lääkityksistään. Jutun tarkoituksena on tutustuttaa Butejkon kehittämään menetelmään. Tämä ei ole mikään parantamisen käsikirja.
ÄLKÄÄ LEIKKIKÖ LÄÄKITYSTENNE KANSSA.
Ottakaa yhteyttä asiantuntijoihin. Hitaasti hyvä tulee!

BUTEJKO MENETELMÄ

Tehokas parannuskeino astmaan

Havaittuaan ylihengittämisen haittaavan aineenvaihduntaa ja altistavan elimistön erilaisille sairauksille, venäläinen lääkäri, professori Butejko, kehitti yksinkertaisen, lääkkeettömän hoidon astmaan ja moniin muihin tästä johtuviin sairauksiin .

VAROITUKSIA

Tämän artikkelin tarkoituksena on ensisijaisesti tutustuttaa ihmiset Butejkon teoriaan ja menetelmään. Tämä ei ole mikään käsikirja. Butejko-menetelmää ei pidä opiskella ilman asiantuntevaa valvontaa. Ottakaa yhteys Butejko-opettajaan ja terveydenhoidon asiantuntijoihin ennen harjoittelun aloittamista.

Olen toiminut lääkärinä 23 vuotta (kirjoitettu 1999), kaupungeissa, maaseudulla ja ulkomailla. Tänä aikana olen hoitanut tuhansia astmapotilaita. Muiden työhönsä vakavasti suhtautuvien lääkäreiden tavoin olen päivittänyt tietojani viimeisimpien tutkimustulosten mukaisiksi, tutustunut uusimpiin menetelmiin ja lääkityksiin kyetäkseni hoitamaan potilaitani parhaimman kykyni mukaan. Tämä on minulle ollut erittäin tärkeää, koska olen erityisen kiinnostunut hengityselinten sairauksista. Olen lisäksi työskennellyt suurimman osan ajasta Australiassa, jossa hengityselinten sairaudet ovat hyvin hallitsevassa asemassa.

Australiassa ja Uudessa Selannissa on väestömäärään nähden enemmän astmaatikkoja kuin missään muissa maissa. Austraaliassa astmaatikkoja on yli miljoona (toisten arvioiden mukaan lähes kaksi miljoonaa); toisin sanoen 25 % lapsista, 15 % nuorista ja 10 % aikuisista kärsii astmasta. Uudessa Seelannissa noin 700 000 ihmistä, eli noin 20 % väestöstä on astmaatikkoja. Vuonna 1995 joka viides lapsi oli astmaatikko, maori-väestössä prosentti on tätäkin suurempi, joka kolmas.

Astma on maailman teollisuusmaissa lisääntymässä. Yhdysvalloissa 16 miljoonaa ihmistä kärsii astmasta, Englannissa astmaatikkoja on kolme miljoonaa. Astmaa esiintyy pojilla enemmän kuin tytöillä ja joka neljäs lapsi kärsii siitä jossakin elämänsä vaiheessa. Puolet lievää astmaa sairastavista lapsista paranevat ja "kasvavat ulos" siitä murrosiässä. Muut joutuvat jatkamaan tämän sairauden kanssa, joka häiritsee heidän elämäänsä, opiskelua, urheiluharrastuksia, hyvinvointia ja jopa suhteita muihin perheenjäseniin ja ystäviin. On myös olemassa aikuisiän "myöhään alkanutta" astmaa, josta naiset kärsivät miehiä useammin. Nämä onnettomat ihmiset eivät ainoastaan kärsi kaikkia elämänaloja häiritsevästä vaivasta ja kurjasta olosta, vaan heitä uhkaa jopa hengen menetys. Sen lisäksi että astma itse on lisääntymässä, myös astmakuolemat ovat lisääntyneet. Australiassa kuoli vuonna 1996 yli 800 ihmistä astmakohtauksiin.

Lääketiede ei 1900-luvulla ole kyennyt kovinkaan hyvin hallitsemaan astmaa. Lääkkeiden määrä ja saatavuus ovat 1900-luvun alusta lisääntyneet huimasti, niin ovat myös astmatapaukset. Australian Astmaliitto tiedotti lasten astmatapausten kaksinkertaistuneen vuosien 1982 ja 1992 välisenä aikana. Lääkärinä toivon hartaasti että olisi joku toinen menetelmä, jolla lapsi voisi itse hallita astmaansa, turvautumatta määräämiini kasvaviin lääkityksiin.

1990-luvun alussa vihdoinkin sain tietää erään Konstantin Pavlovits Butejko nimisen venäläisen keuhkolääkärin 1950-luvulla kehittämästä menetelmästä. Tätä menetelmää pidettiin ja pidetään yhä läpimurtona astman hoidossa. Menetelmällä on tutkittu ja parannettu astmapotilaita jo vuosikymmenien ajan. Sain ensimmäiset tietoni menetelmästä kahdelta potilaaltani - äidiltä ja tyttäreltä - jotka olivat osallistuneet sydneyläisen klinikan järjestämälle kursille ja saaneet erinomaista apua Butejko-terapeutin opettamasta yksinkertaisesta menetelmästä.

Kiinnostuin, tutkin ja tarkkailin menetelmää pitkään. Lääkärit suhtautuvat aina varovasti kaikkiin uusiin tukimuksiin ja menetelmiin, enkä minä ollut mikään poikkeus. Mutta tieteelliselle mielelle ei mikään ole vakuuttavampaa kuin aidot, pysyvät ja mitattavissa olevat tulokset. Ja lopulta, objektiivisten tulosten perusteella, minäkin vakuutuin siitä että kyseessä oli dramaattisen tehokas astman hoito. Aloin ohjata potilaitani klinikalle ja näin minusta tuli ohjaava kliininen neuvontantaja. Tämä antoi mahdollisuudet tarkkailla menetelmää ja auttaa potilaitani ja muita astmasta kärsiviä entistä tehokkaammin. Lopulta tein tutkimuksen noin 8000 tähän asti Austraaliassa tällä menetelmällä parannetusta astmaatikosta. Kutsuttuna olen myös esitelmöinyt radiossa ja televisiossa tämän luonnollisen ja lääkkeettömän menetelmän kauaskantoisista vaikutuksista ja hyvistä tuloksista.

BUTEJKO MENETELMÄN TEORIA

Butejko teorian mukaan astman syynä on tavaksi tulut piilevä ylihengittäminen (sananmukaisesti, liiallinen ilman sisäänhengittäminen). Hoito perustuu hengityksen palauttamiseen normaalille tasolle ja ylihengittämisen (hyperventilaation) estämiselle; toisin sanoen elimistön puolustusjärjestelmän tarpeiden kääntämiseen toisiksi. Näihin puolustusmelkanismeihin kuuluu teorian mukaan hengitysteiden spasmit, liman muodostuminen (rinnassa, nenässä, kurkussa ja korvissa), sekä hengitysteiden seinämien tulehdukset (turvotus).

Butejko menetelmän sanoma on se, että kun astmaatikko oppii muuntamaan tavanomaisen sisäänhengityksensä määrää, astmakohtaukset vähenevät merkittävästi ja lääkkeiden ja välineiden käyttöä voidaan merkittävästi vähentää tai jopa lopettaa kokonaan.

Teollistuneen maailman valtiot saattaisivat säästää miljardeja, jotka nykyään kulutetaan astmalääkkeisiin ja muihin apuvälineisiin, jos näiden valtioiden terveysviranomaiset kiinnittäisivät huomiota professori Butejkon kehittämän astmanhoitomenetelmän hyötyihin ja etuihin.

Menetelmän on raportoitu parantaneen jo 100,000 potilasta Venäjällä, jossa se on hallituksen virallisesti hyväksymä astmanparannusmenetelmä. Professori Butejkon Venäjällä tekemät tutkimukset ja dokumentoidut kliiniset kokeet osoittavat että suurin osa yli 4-vuotiaista astmaatikoista voidaan parantaa tai saada paremmiksi tällä menetelmällä (nuorempien saattaa olla vaikea oppia menetelmä). Suurin osa astmaatikoista voi menetelmän avulla vähentää lääkkeiden käyttöä 90 % tai päästä niistä eroon kokonaan.

Ensimmäiset Venäjän ulkopuolella astmaatikoilla Butejko-menetelmällä tehdyt kliiniset tutkimukset saatiin päätökseen Australiassa 1995. Tutkimuksen tekivät Queenslandin Lääketieteellisen yliopiston professori Charles Mitchell, Mater Hospitalin tri Simon Bowler ja Butejko-ryhmää edustanut neiti Tess Graham. Tutkimuksen ensimmäinen puolisko, jonka tulokset julkaistiin Hobartissa, Thoracic Societyn konfrenssissa 30.03.1995 tuki Butejkon havaintoja ja näistä havainnoista ja tutkimustuloksista julkaistiin lehdistötiedote.

Nykyään Butejko-menetelmää opetetaan kaikissa Austraalian suurkaupungeissa ja monin paikoin myös maaseudulla. Näin myös Uudessa Seelannissa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Menetelmän on Australiassa oppinut vuoden 1999 puolivälin jälkeen yli 10,000 ihmistä. Onnistumisprosentti on edelleen hyvin korkea. Astmaatikot ovat havainneet voivansa menetelmän oppimisen jälkeen merkitävästi vähentää lääkitystään ja erilaisten astmaa helpottavien aineiden käyttöä.

On mahdotonta yliarvioida Butejko-menetelmän merkitystä astmaatikoille ja heidän perheilleen. Mielestäni se on 1900-luvun suurin lääketieteellinen läpimurto ja koen tiettyä ylpeyttä siitä että olen saanut olla ensimmäinen Venäjän ulkopuolinen, joka on kirjoittanut kirjan tästä menetelmästä.

Kirja syntyi menetelmän teoriaa ja käytäntöä koskevien omien tutkimusteni tuloksena ja sen synnyssä auttoi hyvät ja läheiset suhteet klinikoihin ja potilaisiin, jotka ovat saaneet apua menetelmästä. Tämä kokemus on jatkuva ja kasvava. Olen saanut professori Butejkolta ja Butejko-klinikoilta luvan julkaista menetelmän, sen tieteelliset perusteetn ja sen avulla saadut tulokset.

TAULUKKO 1

HIILIDIOKSIDIN MERKITYS

Satatte ajatella että keuhkoista puhuessamme puhuisimme ensisijaisesti ja ennen kaikkea hapesta. Mutta ensimmäinen ja täekein asia, jonka haluan heti aluksi tuoda esille on se kuinka tärkeää hiilidioksidi on elimistölle. Itse asiassa me tiedämme että jokainen solu tarvitsee normaalin elämänsä ylläpitämiseen tietyn määrän hiilidioksidia - noin 7 %.

Ihmiselämän saadessa alkunsa tällä planeetalla, ilmakehän koostumus oli aivan toinen kuin nykyään. Tuolloin elävien olentojen hengittämässä ilmassa oli yli 20 % hiilidioksidia. [Jos kasvihuoneilmiö johtuu hiilidioksidista, niin miksi se ei alkanut tuolloin? Jos ilmakehän hiilidioksidiprosentti olisi 6,5; olisiko suuri osa sairauksista tuntemattomia? R.L.] Hiilidioksidin osuus ilmakehästä on vähentynyt huomattavasti ja nykyään hengittämässämme ilmassa on vain 0,03 % hiilidioksidia. Elimistömme on ollut pakko sopeutua tähän hiilidioksidin vähenemiseen. Sen se on tehnyt luomalla keuhkojen ilmarakkuloihin, alveoleihin mikroilmaston. Normaalin, terveen hengityksen vallitessa nämä ilmarakkulat sisältävät elossapysymiselle välttämättömän hapen lisäksi myös noin 6,5 % hiilidioksidia.

Merkittävä tekijä, joka vakavasti haittaa tarvittavan hiilidioksiditason ylläpitämistä, on ylihengittäminen (hyperventilaatio). Jos hengitämme sisään elimistömme tarpeisiin nähden liian suuren määrän ilmaa, hengitämme ulos liian nopeasti suuria määriä hiilidioksidia, eivätkä keuhkot kykene ylläpitämään alveoleissa tarvittavaa hiilidioksiditasoa. Silloin kun hiilidioksiditaso laskee ylihengittämisen seurauksena, syntyy kemiallinen reaktio, joka aiheuttaa sen, ettei happi irtoa helposti verivirrasta kudoksiin. Elimistön kudoksiin syntyy happivajauksia ja hapennälkä vaikka veressä onkin runsaasti happea.

Happivajauksesta kärsivät kudokset eivät voi olla terveitä: ne ärsyyntyvät; ja sileät lihakset reagoivat kouristuksilla. Tällaisia kramppiin meneviä sileitä lihaksia on keuhkoputkien ja verisuonten, valtimoiden ja laskimoiden ympärillä ja ne muodostavat osan suoliston seinämästä.

Elintärkeiden elinten (kuten aivojen) happivajaukset ärsyttävät aivojen hengityskeskusta ja stimuloivat hengitystä. Tämä lisää hengittämistä entisestään ja luo "hengenahdistus" tuntemuksen jo ennestään syvään hengittävään ihmiseen. Tämä aiheuttaa entistä syvemmän hengityksen ja luo noidankehän koska ihminen hengittää ulos entistä enemmän hiilidioksidia.

YLIHENGITTÄMISEN SEURAUKSET

Professori Butejko päätyi teoriaan, jonka mukaan valtaosa ihmisistä ylihengittää, jotkut enemmän jotkut vähemmän. Koska ihmiset eivät yleensä tiedosta tätä tilannetta, hän nimittää sitä piilo-hyperventilaatioksi, pitkäaikaiseksi ylihengittämiseksi, josta ihminen ei ole selkeän tietoinen.

Hän havaitsi ylihengittämisen seurauksien olevan samat kuin akuutissa ja vakavassa ahdistuskohtauksessa: käsien tärinä, ahdistuneisuus, rintakivut, ilmannälkä, sormien pistely ja kouristukset (tetania), krampit ja nopeutunut pulssi. Jatkotutkimukset osoittivat vähemmän vakavan ylihengittämisen, joka ei ihmiselle itselleen ole ilmeinen, vaikuttavan ajan mittaan terveyteen hyvin haitallisesti.

Hengitysilman määrä mitataan litroissa. Taulukossa 1 kuvataan normaalin hengityksen ja ylihengittämisen eroja.

Yleensä ottaen elimistö sairastuu ylihengittämisen seurauksena. Tällöin se on alttiimpi virustaudeille ja allergioille. Elimistön toimintojen nopeuden muutos häiritsee normaalia kemiallisten reaktioiden tapahtumista ja johtaa lisäsairauksiin.

Jos ylihengittäminen häiritsee elimistön perusaineenvaihduntaa, kuten professori Butejko uskoo, voimme ymmärtää mkuinka se aiheuttaa mitä erilaisimpia oireita: keuhkoputkien spasmit, sydämen ja verisuonten spasmit ja kohonneen verenpaineen. Nämä oireet ovat selvästi havaittavia ja auttavat meitä määrittelemään tiettyjä sairauksia: astma, angina ja verenpainetauti. Professori Butejko päätteli että jos hengitystä ei korjata, tila johtaa astman pahenemiseen, erilaisiin verisuonten ja keuhkojen sklerooseihin (kovettumiin), concluded, sydänlihaksen infarkteihin (sydänkohtauksiin) ja halvauksiin. Itse asiassa hän väittää ylihengittämisen olevan ainakin 150 sairauden suora syy. Butejkon teorian mukaan nämä tilat ovat elimistön puolustusmekanismeja ylihengittämisestä johtuvaa hiilidioksidikatoa vastaan.

On tärkeää muistaa että ihmiselimistö pyrkii kaiken aikaa pitämään keuhkojen hiilidioksiditason normaalina ja suotuisana. Butejkon teoria selittää kuinka ylihengittäminen aiheuttaa elimistössä erilaisten puolustusjärjestelmien synnyn hiilidioksiditason ylläpitämiseksi. Seuraavat ilmiöt kuvaavat tätä toimintaa:

1. Hengitysteiden ja keuhkorakkuloiden spasmit. Nämä sulkeutuvat jotta aukot kaventuisivat ja hiilidioksidi pysyisi keuhkoissa.
   
2. Liman ja syljen eritys. Tämä on elimistön toinen tapa kaventaa hengitysteitä ja estää hiilidioksidin pako.
   
3. Keuhkoputkien ja limakalvojen turpoaminen. Tämä on myös elimistön eräs keino kahentaa hengitysteitä. Astmasta kärsivät tunnistavat välittömästi ylläolevat oireet. On myös olemassa muita oireita, jotka eivät ole aivan yhtä selviä ylihengittämisestä kärsiville:
   
4. Maksassa tapahtuva lisääntynyt kolesterolin tuotanto. Tämä aiheuttaa verisuonten solukalvojen paksuuntumista, joka puolestaan estää hiilidioksidin kulun keuhkorakkuloista verenkiertoon.

Professori Butejkon mielestä ratkaisu ylihengittämisen aiheuttamiin haittoihin ja puolustusjärjestelmän toiminnan aiheuttamaan huonoon oloon, on ylihengittäjien kouluttaminen oikeampiin hengitystottumuksiin, ohuempaan hengittämiseen, joka palauttaa keuhkoihin normaalit olosuhteet - toisin sanoen, hiilidioksidipitoisuuden 6,5 % tasolle. Tämän päämäärän saavuttammiseksi ihmisille olisi osoitettava mitkä tekijät ensisijaisesti saavat heidät ylihengittämään.

YLIHENGITTÄMISEN SYITÄ

Professori Butejkon tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä ylihengittää eli hyperventiloi. Toiset ylihengittävät enemmän kuin toiset ja he saattavat tästä syystä olla alttiimpia tietyille ulkoisille tekijöille.

On olemassa joukko tekijöitä, jotka näyttävät aktivoivan ylihengittämistä ja tekevät tilanteesta hankalan erityisesti niille, joilla on taipumusta astmaan:

1. Uskomus, jonka mukaan syvään hengittäminen on hyvä ja parantaa terveyttä. Tämä on läntisessä maailmassa opittua viisautta, ei itämailla, joissa ruumiillisen ja henkisen terveyden hankkimiseksi harjoitetaan ohutta hengitystä. On totta että fyysisten harjoitusten aikana hengitämme sisään enemmän ilmaa, mutta tästä ei välttämättä seuraa se että säännöllinen syvään hengittäminen olisi terveellistä. Koettakaapa saada grilli syttymään hengittämällä syvään ja puhaltamalla voimakkaasti niin teitä alkaa pian pyörryttää. Tarkkailkaa huippu-urheilijoita ja uimareita: näillä superkunnossa olevilla ihmisillä on väestön hitaimmat pulssit ja pinnallisin hengitys. Hyvässä kunnossa oleva elimistö hengittää hitaammin ja pinnallisemmin. Uinti on astmaatikoille parasta urheilua siksi että uimarit joutuvat harjoitellessaan pidättämään hengitystään; he harjoittavat Butejko-menetelmää tietämättään.

2. Stressi, joka saattaa johtua sekä positiivisista että negatiivisista tunteista. Kiihtymys ja masennus aiheuttavat kumpikin stressiä. Tutkimukset ovat osoittaneet stressaantuneiden ihmisten olevan taipuvaisia ylihengittämään.

3. Liiallinen syöminen. Kun syömme liikaa, elimistömme on työskenneltävä kovemmin ravintoa prosessoidessaan; tämä saattaa aiheuttaa ylihengittämistä. Tämän välttämiseksi olisi syytä välttää liiallista syömistä. On myös totta että eläinvalkuainen panee elimistön toimimaan voimakkaammin. Monet astmaatikot ovat havaineet että esimerkiksi punainen liha ja juustot (eläinvalkuainen) lisäävät ylihengittämistä voimakkaasti. Välttääksemme ravinnosta johtuvaa ylihengittämistä, meidän pitäisi syödä enemmän kasvikunnan kuin eläinkunnan tuotteita. Olisi myös hyvä syödä enemmän raakaravintoa kuin keitettyä ruokaa sillä raakaravinto aiheuttaa vähiten ylihengittämistä.

4. Säänöllisen liikunnan puute. Fyysinen aktiivisuus parantaa myös hiilidioksidin vapautumista soluista, jolloin sen pitoisuus keuhkoissa kasvaa. Voimakas harjoittelu (uintia lukuunottamatta) saa harjoittelijan hengittämään syvään ja aiheuttaa väliaikaisen hiilidioksiditason laskun, mutta harjoittelun pitkäaikaisvaikutus on keuhkojen hiilidioksiditason kohoaminen ja elimistön solujen parempi ravinnonsaanti.

5. Pitkittynyt, yletön nukkuminen. Professori Butejkon tutkimusten mukaan pitkällään makuu, etenkin selällä makaaminen joko nukkuessa tai vuoteenomana oltaessa, aiheuttaa voimakasta ylihengittämistä. Kuvailemme myöhemmin erilaisia menetelmiä, joiden avulla voidaan välttä ylihengittämistä makuulla oltaessa. Potilaiden pitäisi nukkua vain 6 - 7 tuntia, mikäli mahdollista, vasemmalla kyljellä ja hengittää nenän kautta, suu tiukasti suljettuna.

6. Kuuma ja pölyinen ympäristö, Me ylihengitämme silloin kun elimistömme havaitsee ettei hengittämässämme ilmassa ole sitä mitä elimistö tarvitsee. Toisaalta viileä tai kylmä ilmasto estää ylihengittämistä - tähän tulokseen on päädytty 10 vuotta kestäneiden tutkimusten ja mittausten avulla. Tämä on helppo havaita saunassa istuessa: hikoilu saattaa poistaa elimistöstä haitallisia aineita, mutta se vaatii myös ylimääräistä työtä ja saattaa aiheuttaa ylihengittämistä. Sama reaktio saattaa esiintyä siirtyessämme viileästä ilmastosta lämpimämpään.

7. Hengitysteitä laajentavat lääkeaineet. Nämä ovat astman hoitoon vakiintuneita lääkkeitä. Nämä hengitysteitä laajentavat lääkkeet antavat aluksi nopean helpotuksen, mutta professori Butejkon mukaan ne aiheuttavat jatkuvaa ylihengittämistä koska ne on suunniteltu avaamaan hengitystiet ja pitämään ne auki 4 - 12 tuntia. Tämä antaa astmaatikolle mahdollisuuden jatkaa sitä mitä hän pitää "normaalina" hengityksenä. Butejkon tutkimusten mukaan astmaatikot ovat ylihengittäjiä; tämä tarkoittaa sitä että 2 - 12 tunnin kuluttua avaavien lääkkeiden käytön jälkeen keuhkojen alhainen hiilidioksiditaso aiheuttaa hengitysteiden uuden tukkeutumisen ja taas tarvitaan hengitysteiden avaajia. Tämä on päättymätön noidankehä.

8. Yletön seksuaalinen toiminta. Seksuaalisen toiminnan aikainen hyperventilaatio on ilmeinen - ja normaali. Silloin kun tämä tulee seksi-addiktioiden vuoksi liialliseksi, hyperventilaatiosta tulee ongelma koska se madaltaa kehkojen hiilidioksiditasoa.

9. Tupakointi ja saasteet. Kävellessämme sisälle savun täyttämään huoneeseen, me alamme yskiä. Tämä johtuu tilanteen toksisuudesta tai allergisuudesta. Elimistömme saa myös signaalin "liian vähän ilmaa", joten me alamme ylihengittää. Jotkut ihmiset, astmaatikot mukaanlukien, reagoivat muita herkemmin tällaisiin tilanteisiin ja heidän eaktionsa ilmansaasteisiin on sama: ylihengittäminen.

10. Alkoholi ja viihdehuumeet. Nämä aiheuttvat elimistölle stressiä toksisuutensa ja ylistimulaation välityksellä. Professori Butejkon tutkimukset osoittavat niiden aiheuttavan ylihengittämistä.

HENGITTÄMISEN FYSIOLOGIAA

Me kaikki tiedämme hengityksen olevan elintärkeää ihmisen elimistölle. Ravinnon saanti on myös elintärkeää, mutta me kykenemme selviytymään elossa ilman ruokaa viikkoja ja ilman vettä muutamia päiviä. Mutta jos tavallinen ihminen on hengittämättä 3 - 5 minuutia, hän kuolee. Me hengitämme normaalisti 20,000 - 30,000 kertaa 24 tunnin aikana.

Alveolien eli pienten kehkorakkuloiden optimaalinen (paras mahdollinen) hiilidioksiditaso (CO2) on noin 6,5 %. Jos se jostain syystä (esimerkiksi ylihengittämisen vuoksi) putoaa tämän tason alapuolelle, heuhkot emäksöityvät asteittain, syntyy ns. hengitys-alkaloosi. Ääritapauksissa, hiilidioksiditason pudotessa 3 % alapuolelle ja pH'n siitryessä emäksisempään suuntaan, 8:aan, elimistö kuolee. Hiilidioksiditason alentuessa, keuhkojen emäksöityminen siirtyy myös verenkiertoon ja veren hiilidioksidipitoisuus alenee myös. Munuaiset koettavat "puskuroida" tai korjata tätä tasapainottomuutta. Tämä korjaa osittain elimistön CO2 vajausta, mutta se panee alulle myös tapahtumaketjun, joka huonontaa elimistön entsyymi- ja vitamiinitoimintoja - jotka ovat energian ja vitaalisuuden kannalta välttämättömiä

Kun keuhkot ovat täynnä ilmaa, sen sisältämät molekyylit kulkeutuvat alveolien seinämien läpi vereen, jonka avulla ne kulkeutuvat elimistöön ravitsemaan kudoksia. Veri kuljettaa happea punasoluihin sisältyvän hemoglobiini-molekyylin (Hb) avulla. Silloin kun hiilidioksidipitoisuus on ylihengittämisestä johtuen liian alhainen, happi tarttuu hemoglobiini-molekyyliin normaalia tiukemmalla sidoksella, eikä se pääse helposti vapautumaan tästä sidoksesta kudoksiin. Kudoksiin ei siirry riittävästi happea ja tämä aiheuttaa kudosten hapen nälän. Tätä kudosten hapen nälkää nimitetään hypoksiaksi.

Elimistön kudoksiin kuuluu mm. lihaksia, joita on kolmenlaisia:

• Poikkijuovaiset lihakset, esimerkiksi kaksipäinen olkalihas ("hauis") ja kolmipäinen olkalihas;
• Sileät lihakset, joita löytyy mm. keuhkoputkien, verisuonten, valtimoiden ja laskimoiden ympäriltä ja suoliston seinämistä. Kuten arvata saattaa, sileät lihakset ovat merkittäviä astmassa.
• Sydänlihas, s.o., erikoistuneet lihassolut, joista jokainen kykenee supistumaan itsenäisesti.

Kuten edellä mainittiin, hapen nälästä kärsivät kudokset eivät voi olla terveitä - ne ärtyvät; sileät lihakset reagoivat stressiin supistumalla tai kourisumalla. Näin alammekin ymmärtää sen, että ellei keuhkorakkuloissa olevan hiilidioksidin taso ole normaali (6,5 %), vaan jos se ylihengittämisen vuoksi laskee alle normaalin tason, happi liittyy liian tiukasti hemoglobiini-molekyyleihin eikä pysty irtoamaan tästä liitoksesta helposti ja siirtymään kudoksiin.

Länsimaissa lapsia opetetaan yleensä ajattelemaan että mitä syvempään hengitetää, sitä enemmän happea elimistö saa. Useimmat aikuise uskovat myös näin. He uskovat myös erilaisten "syvähengitys-menetelmien" terveellisyyteen. On totta että syvään hengittäessämme saamme sisäämme enemmän happea, mutta kuinka paljon happea siirtyy verestä kudoksiin? Tätä siirtymistä hallitsee ns. Verigo-Bohr efekti, jonka mukaan alentuneet hiilidioksidi tasot lujittavat hemoglobiinin ja hapen liitoksia ja alentavat näin kudosten saaman hapen määrää. Butejko menetelmän tarkoituksena on muuttaa tätä Verigo-Bohr efektiä.

Tehkäämme yhteenveto: Happi tulee keuhkoihin ja siirtyy vereen, jossa se liittyy punasolujen hemoglobiniin. Se, kuinka helposti se pääsee tästä liitosta irti kudoksissa, riippuu hiilidioksidista. Happi vapautuu helposti silloin kun keuhkojen hiilidioksidi taso on riittävän korkea. Jos taso on matala, kudokset kärsivät hapivajauksista. Happivajaukset haittaavat kaikkia elintärkeitä elimiä ja sillä on erityinen vaikutus erääseen niistä - aivoihin, jossa se kiihottaa hengityskeskusta tehokkaampaan toimintaan. Tämä lisää hengitystä entisestään ja luo ennestäänkin ylihengittävään ihmiseen "hengenahdistuksen" tunteen, joka tämäkin syventää ja nopeuttaa hengitystä. Tämä kaikki lisää hiilidioksidin poistumista keuhkoista.

Tämä prosessi voidaan kääntää ainoastaan hengittämällä hitaammin ja pinnallisemmin, jotta keuhkoihin jää enemmän hiilidioksidia ja happi vapautuu helpomin veren hemoglobiinista kudoksia ja soluja ravitsemaan.

On hyvin kiintoisaa panna merkille että länsimaiset lääketieteen asiantuntijat ovat hyvin harvoin kiinnittäneet huomiota pinnalliseen hengitykseen ja sen hyödyllisyyteen. Itämaisissa ajatus suuntauksissa ylihengittämisen lopettamista on suositeltu jo vuosisatoja. Hengityksen kontrollointi on muodostunut mitä erilaisimpien ruummiillisten ja henkisten harjoitusten osaksi, esimerkkeinä olkoot meditaatio, jooga (pranayama hengitys), Tai Chi, Chi Gong, ja tiibetiläinen Judd-Shi.

BUTEJKO MENETELMÄN PÄÄMÄÄRÄ

Ylihengittäminen on keuhkojen normaalia voimakkaampaa toimintaa. Tätä nimitetään myös hyperventilaatioksi. Butejkon keksinnön merkitys liittyy ilmiöön, jota hän nimittää piilo-hyperventilaatioksi. Tämä on pitkäaikaista ylihengittämistä, josta me emme itse ole tietoisia.

Professori Butejko kiinnostui ihmisen hengitystasoista yleensä. Mitä tapahtuu, hän kysyi, kaikilla eri tasoilla normaalista hengityksestä äärimmäiseen hyperventilaatioon?

Professori Butejko saattoi selvästi nähdä - kuten kuka muu tahansa - minkälaisia seurauksia 30-litraa minuutissa ylihengittävä ihminen kokee. Jokainen tämän määrän hengittävä (älkää kokeilko tätä!) ajautuu akuuttiin ja vakavaan ahdistustilaan, s.o. hänen kätensä alkavat täristä, mieli ahdistuu, rintakehä kipeytyy, syntyy ilman nälkä, sormet pistelevät ja kouristelevat (tetania) ja pulssi kiihtyy voimakkaasti.

Aikuinen astmaatikko hengittää yleensä 5 - 10 litraa minuutissa, ollessaan "kunnossa". Kohtausten aikana määrä lisääntyy 10 - 20 litraan minuutissa. Butejko menetelmän yksinkertainen ja saavutettavissa oleva päämäärä on palauttaa hengitetyn ilman määrä normaaliksi, s.o. 3 - 4 litraan minuutissa.

Ylihengittäjät opetetaan hengittämään normaalisti koko loppuikänsä käyttämällä tiettyjä säädeltyjä hengitysharjoituksia. Tämä on täysin mahdollista - tuhannet astmasta parantuneet ihmiset ovat tästä todisteena. Menetelmä on niin yksinkertainen, että lapsetkin sen oppivat ja heille tämä opetteleminen on lisäksi hauskaa.

BUTEJKO HENGITYSHARJOITUKSET

Butejko kurssi koostuu 5 - 10 istunnosta, joiden kesto vaihtelee tunnista kahteen tuntiin. Yleensä riittää 5 - 7 istuntoa, jotka kestävät tunnin. Näiden avulla potilas havaitsee edistyvänsä ja oppii luottaman tähän menetelmään. Vaikeimmat tapaukset, jotka vaativat säännöllisiä sairaalassa käyntejä, tarvitsevat jopa 9 kuukauden harjoittelun oikean hengittämisen ja terveyden saavuttamiseksi. Butejko menetelmässä, potilas opetetaan normalisoimaan hengityksensä.Tämä tapahtuu seuraavasti:

1. Hengitä sisään ja ulos ainoastaan nenän kautta. Tämä vähentää yli-hengittämistä.
2. Teippaa suu kiinni nukkumaan mennessäsi, ellet kärsi jostakin vakavasta nenävaivasta. Aikuiset voivat tehdä tämn helposti, mutta vanhempia usein pelottaa teipata lastensa suut. Seitsemän vuoden aikana en kuitenkaan ole nähnyt yhdellekään lapselle koituneen mitään vahinkoa ästä.Aluksi voidaan tehdä osittaista teippaamista (suupielet) ja myöhemmin, luottamuksen kasvettua, täyttä teippaamista, tarvittaessa. Teippaamiseen käytetään hyvin kevyttä, helposti irtoavaa mikropore-teippiä.
3. Nuku vasemmalla kyljelläsi ja koeta välttää selällä nukkumista. Selällä nukkuminen aiheuttaa pahimmat hyperventilaatiot. Professori Butejkon tutkimusten mukaan vasemmalla kyljellä nukkuminen pienentää hyperventilaatiot minimiin.
4. Lisää asteittai kontrollitauon ja maksimitauon pituuksia (nämä kuvataan seuraavaksi).

KONTROLLITAUKO

Kontrollitauolla tarkoitetaan aikaa, joka kuluu uloshengitykseen ja tätä seuraavaan hengityksen pidättämiseen, kunnes ensimmäiset epämukavuuden tuntemukset ilmenevät. Tämä aika mitataan. Täämän jälkeen jatketaan ohutta hengittämistä nenän kautta. Useimmat ihmiset pystyvät pidättämään hengitystään, levossa ollessaan 10 - 20 sekuntia. Jotkut eivät pysty pidättämään hengitystään sekuntiakaan, kun taas jotkut pystyvät pidättämään sitä aivan luonnollisesti yli 40 sekuntia. Päämääränä on kyetä pidättämään hengitystään uloshengitysvaiheessa noin 50 - 60 sekuntia, ennen epämukavan tunteen ilmaantumista, halutun parannusvaikutuksen aikaansaamiseksi. Tämä osoittaa harjoitusten onnistuneen.

Jos kontrollitauon pituus on noin 15 sekuntia, ihminen hengittää minuuttivolyymilla, joka riittäisi neljän ihmisen tarpeisiin. 30 sekunnin kontrollitauko merkitsee kahden ihmisen tarpeet kattavaa hengittämistä. 60 sekunnin kontrollitauko kuvaa hengityksen olevan hallinnassa ja ihmisen hengittävän yhden ihmisen tarpeita vastaavan määrän.

MAKSIMITAUKO

Maksimitauko on aika, joka kuluu normaaliin uloshengitykseen, tätä seuraavaan hengityksen pidätysvaiheeseen ja tämän pidätysvaiheen maksimaaliseen pidentämiseen erityisillä harjoituksilla ja mielen kiinnittämisellä muihin asioihin. Toistuvan ja kestävän harjoittelun avulla jotkut ihmiset yllättävät itsensä havaitessaan tauon pituuden kasvavan jopa 2 minuuttiin tai sen yli.

Potilaita kehotetaan käymään kurseseilla, joiden aikana heitä opetetaan ja rohkaistaan näihin hengitysharjoituksiin. Harjoituksissa keskustellaan myös väliaikaisista ongelmista, kuten viruksista, henkilökohtaisista ongelmista, jne. Perheenjäsenet kutsutaan usein myös mukaan, ilmaiseksi. Tämä rohkaisee potilaita jatkamaan.

Potilaita kehotetaan kurssien välillä noudattamaan ylläolevia neljää sääntöä (hengittäminen vain nenän kautta, nukkuminen vasemmalla kyljellä, jne.). Heidän on syytä tehdä säännöllisiä hengitysharjoituksia. Harjoitteluun riittää kahdesti päivässä tehtävä 20 minuutin harjoitus.

Lievistä vaivoista kärsivät lopettavat harjoittelun noin 2 kuukauden kuluttua. Heidän hengityksensä on muuttunut ohuemmaksi, he hengittävät vähemmän ilmaa sisään tai hengittävät pienempiä annoksia. Tässä vaiheessa he voivat lopettaa harjoittelun kokonaan. He eivät enää hyperventiloi. Maksimitauon pidentämiseksi potilas ensiksi hengittää valvotusti ulos maksimaalisesti, pitää nenästään kiinni ja sulkee suunsa tiukasti ja istuu selkä suorana. Tämän jälkeen hän pidättää hengitystään uloshengitysvaiheessa (so. keuhkot "tyhjinä") kunnes olo tuntuu epämukavalta.

Tämän jälkeen jatketaan hengityksen pidättämistä ja tehdään jo(i)takin seuraavista harjoituksista mielen kääntämiseksi muihin asioihin:

1. Kehon kiertely. Näihin kuuluvat rintakehän kiertely samalla kun pidetään kiinni nenästä - kehoa kierretään sivulta toiselle, pää taivutetaan polviin, kehoa taivutellaan sivulta sivulle ja keinutellaan eteen ja taakse.

2. Liikuntaharjoitukset. Lopulta istuen tehdyt harjoitukse eivät siirrä huomiota muualle tarpeeksi. Tämä voidaan korjata nousemalla seisomaan, nenästä kiinni pitäen. Tämän jälkeen potilas alkaa kävellä ympäri huonetta. Hän saattaa kävellä huoneesta pois ja pysyä liikkeessä niin kauan kuin jaksaa pidätellä hengitystään. Meidän klinikallamme tätä nimitetään "Groucho Marx kävelyksi".

3. Nenä-hengitys. Tämän jälkeen pyritään estämään ylihengittämistä hengittämällä yksinomaan nenän kautta. Potilas istuu ja pyrkii tietoisesti saavuttamaan tasapainoisen ja ohuen hengitysrytmin. Pienen, 2 - 3 minuuttia kestävän ohuen ja pinnallisen nenähengityksen jälkeen suoritetaan toinen kontrollitauko-harjoitus.

4. Hauskuus & Leikit. Lapset muuttavat yleensä kaikki harjoitukset leikiksi. Silloin kun hengityksen pidättäminen alkaa tuottaa vaikeuksia ja he haluaisivat todella hengittää sisään, he alkavat usein astella sinne tänne huoneessa ja laskea askeleita mielessään. Jotkus alkavat tehdä kyykkyyn-ylös harjoituksia, jotkut hyppivät paikallaan ylös-alas. Harjoitusten jälkeen heillä on tapana verrata tuloksiaan muiden kanssa. Sekä lapset että aikuiset saattavat olla saavutustensa suhteen eritäin kilpailuhenkisiä!

Aikuiset astmaatikot ovat usein tottuneet käyttämään huippuvirtaus-mittareita. Mutta mittareiden sijasta (niitä voi tietenkin halutessaan käyttää) Butejko-terapeutit pitävät parempana yksinkertaista mittaria: sekuntikelloa. Paranemisen edistymistä voidaan seurata tarkasti mitatuilla kontrollitaukojen kestoilla.

Maksimitauot voidaan venyttää hämmästyttävän pitkiksi, mutta varsinainen onnistuminen mitataan kontrollitaukojen kestoista. Jos ensimmäiset epämukavat tuntemukset ilmaantuvat vasta 40 - 60 sekunnin kuluttua, potilas voi luottaa siihen että hänen hengityvaikeutensa ovat nopeasti paranemassa, hyperventilointi korjaantumassa ja hapen ja hiilidioksidin suhde normalisoitumassa. Silloin kun potilas tuntee kohtauksen olevan tulossa, hän voi suorittaa maksimitauko-harjoituksen, tämän jälkeen kolme minuuttia ohutta hengitystä ja tämän jälkeen uuden maksimitauko-harjoituksen. Tarpeen vaatiessa hän voi kolmen minuutin kuluttua ottaa yhden lääkesuihkeen.

Taulukossa 2 on kuvaus tyypillisestä Butejko hengitysharjoitusksesta

BUTEJKO HARJOITUSTEN KESTOT

• Lievät astmat ovat yleensä episodisia, kohtauksittain ilmeneviä. Kohtaukset saattavat syntyä erilaisten fyysisten harjoitusten tai virus-infektioiden seurauksena. Kun Butejko-menetelmä on opittu ja kun sitä käytetään oikein, lievät tapaukset tarvitsevat vain episodista hoitoa laajennuslääkkeillä ja episodisia hengitysharjoituksia.
• Kohtalaiset, lieviä vaikeammat tapaukset ovat sellaisia, jossa potilas kärsii taajoista kohtauksista tai jatkuvasta lievästä astmasta. Nämä potilaat käyttävät yleensä säännöllisesti laajentavia suihkeita, tavallisesti steroidi estolääkitystä. Näiden ihmisten on harjoiteltava 2 - 4 kertaa päivässä, 20 minuuttia kerrallaan.
• Vakavat tapaukset käyttävät yleensä kahta erilaista inhalaattori-laajennuslääkettä ja tämän slisäksi steroidi-inhalaattoreita joko yhdessä suun kautta otettavien steroidien kanssa tai ilman näitä ja joko muiden aineiden, kuten metotreksaatin kanssa tai ilman. Nämä potilaat opat taipuvaisia tarvitsemaan säännöllisiä sairalassa käyntejä. Vaikeista kohtauksista ja pitkistä sairaalakäynneistä kärsivien potilaiden pitäisi aluksi harjoitella 3 - 5 kertaa päivässä, 20 - 30 minuuttia kerrallaan. Tämän jälkeen harjoittelua voi vähentää kahteen kertaan päivässä. Parhaiden tulosten saavuttamiseksi nämä potilaat vaativat 3 - 12 kuukauden harjoittelujakson.

Kirjoittaja:

Paul J. Ameisen, MBBS, ND, DipAc, FACNEM, on harjoittanut lääkärintointa 23 vuotta. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli St Vincents Hospital, Sydney. Hän on tämän jälkeen työskennellyt Sydneyn Liverpool Sairaalassa, Bostonin Framingham Union Sairaalassa, USA:ssa; Etelä-Afrikan Baragwanath Sairaalassa; ja Mudgee District Sairaalassa, NSW, Australiassa. Hänellä on diplomi naturopatiassa, diplomi akupunctiossa Medicina Alternativalta, ja hän on Australian College of Nutritional and Environmental Medicine'n jäsen. Dr Ameisen toimii nykyään yksityislääkärinä. Hän on kirjoittanut kirjan Every Breath You Take (Lansdowne Publishing, Sydney, 1997, ISBN 1-86302-567-7).

Tämä artikkeli on editoitu Dr Ameisenin kirjasta, Every Breath You Take

HAKEMISTO