@-mail

Rakastava Ymmärtäminen

Koettaessamme löytää syyn riitoihin ja vastakkaisuuksiin, jotka aiheuttavat niin paljon haittaa ja kärsimystä sekä yksilöiden että ryhmien välillä, havaitsemme että eräs tärkeimmistä on ymmärryksen puute. Monet haitalliset sanat ja teot, joiden on yleisesti katsottu johtuvan pahuudesta ja vahingoittamisen halusta, johtuvatkin ensisijaisesti ymmärryksen puutteesta.

Me väheksymme luonnostaan kaikkea sellaista mitä me emme ymmärrä. Tästä kriittisestä ja negatiivisesta asenteesta syntyy helposti ennakkoluuloisuutta ja jopa vihaa. Tätä ilmenee yksilöiden, kansojen, rotujen ja jopa uskonnon ja henkisyyden edustajien, kuten pappien ja opettajien välillä, joiden pitäisi muita enemmän olla rakkauden ja veljeyden esimerkkejä.

Tyypillinen esimerkki tästä asenteesta on venäjänkielen sana ”otniemetz”, joka tarkoittaa saksalaista. Sanan alkuperäinen merkitys on ”mykkä”, ja se kuvaa kuinka vanhat venäläiset pitivät mykkinä kaikkia vieraita kansoja, jotka eivät puhuneet venäjää. Meistä tämä kuulostaa sangen primitiiviseltä, mutta emmekö me ole aivan yhtä primitiivisiä pitäessämme hölynpölynä kaikkea sellaista, mikä ei sovi näkemyksiimme emmekä havaitse yhtä ja samaa totuutta silloin kun se on ilmaistu sellaisin sanoin tai mentaalisin termein, jotka poikkeavat omistamme.

Ymmärryksen puute ei ole haitallinen ainoastaan siksi että se tekee väärinymmärtäjästä vastustajan, vaan myös siksi että se synnyttää kitkerää vastustusta ja tulista kaunaa ihmisissä tai ryhmissä, jotka kokevat tulleensa väärin ymmärretyiksi. Kuten Keyserling sanoo: “Mikään ei loukkaa syvemmin kuin väärin ymmärtäminen, koska väärin ymmärtäminen merkitsee ihmisen identiteetin kieltämistä.”

Ymmärtämisen puute ei kuitenkaan aina liity vastustamiseen tai sympatian puutteeseen. Se voi omituisesti ilmetä myös yhdessä rakkauden kanssa, tai sen kanssa, mitä yleensä pidetään rakkautena. Yleisimmin tätä ilmenee vanhempien suhteessa lapsiin. On olemassa isiä ja äitejä, jotka rakastavat syvästi poikiaan ja tyttäriään ja ovat valmiit suuriin ja epäitsekkäisiin uhrauksiin heidän vuokseen, mutta eivät kuitenkaan ymmärrä mitä lasten mielissä ja sydämissä liikkuu ja mitkä ovat heidän todelliset ja vitaaliset tarpeensa.

Tällä sokealla rakkaudella on niin huonot ja joskus jopa kauhistuttavat seuraukset, että sen tiedostamattomat lähteet olisivat todella kauhuissaan käsittäessään ne. Tarkoitan tällä runneltuja elämiä ja kouristuneita ja pilattuja luonteita. Tämä tosiasia on kuitenkin tunnustettava, mitä pikemmin sitä parempi. Meillä on oltava rohkeutta hylätä tuo sentimentaalinen toteamus, että “rakkaus” yksin riittää. Meidän on havaittava että rakkautta on olemassa monta eri lajia ja että sokea rakkaus, olipa se kuinka hyvää tarkoittavaa ja uhrautuvaa tahansa, ei estä erehdyksiä tai haittojen syntymistä. Meidän on käsitettävä että täyttääkseen tehtävänsä rakkauden kohteen auttamiseksi ja tyydyttämiseksi, rakkauden on oltava liitossa sisäisen näkemyksen kanssa, jopa enemmänkin, sen on oltava viisauden läpäisemä ja siihen sulautunut - ilman ymmärrystä ei voi olla vahingoittamattomuutta.

Meidän ei kuitenkaan pidä olla liian ankaria niitä kohtaan, jotka eivät ymmärrä. Meidän on opittava ymmärtämään myös heitä. Toisen ihmisolennon täydellinen ymmärtäminen ei ole helppoa, itse asiassa se on useimmiten todella vaikeaa. Jokainen yksilö on lukemattomien erilaisten elementtien monimutkainen sekoitus. Nämä elementit tulevat eri lähteistä, ne ovat olemassa eri tasoilla ja vaikuttavat ja reagoivat toisiinsa uusia ja ainutkertaisia yhdistelmiä luoden. Lisäksi kaikki “yksilöiden rakenneosat”, joita pyrimme ymmärtämään, eivät suinkaan ole – niin sanoakseni - näkyvissä ja pinnalla; useimmat niistä ovat syvällä, piilossa tiedostamattomilla tasoilla ja voimme saada tietoa niiden olemassaolosta epäsuorasti tai satunnaisten ilmennysten kautta. Tässä ei vielä ole kaikki; tällainen kombinaatio ei ole staattinen; siihen tulee jatkuvasti uusia elementtejä samalla kun toisia putoaa pois ja toiset muuntuvat omien orgaanisten kehitys- ja muuntumis-prosessiensa välityksellä – Proteusmaisesti - hämmästyneen katseemme edessä.

Koska jokaisen yksilön ongelma on ainutlaatuinen, myös ongelman ratkaisu on ainutlaatuinen. Voimme itse asiassa sanoa että jokaiselle yksilölle on löydettävä erilainen menetelmä, uusi tie. Yksilöllinen “psyko-algebrallinen yhtälö” vaatii kussakin tapauksessa uuden integraation. Tämä on psykosynteesin tarkoitus ja sen käytäntö. Tästä syystä on selvää miksi rutiininomaiset ja yleisluontoiset neuvot, joita monet ovat aina valmiita antamaan, pyydettiinpä niitä tai ei, usein osuvat harhaan ja vaikka ne on annettu hyvää tarkoittaen, ne saattavat olla sekaannuttavia ja harhaanjohtavia.

Oikean ymmärtämisen ja toisten auttamisen vaikeus kasvaa kasvamistaan niissä tapauksissa, joissa tarkkailtava yksilö on eräänlaisen “henkisen pimennyksen” tilassa. Tällaisessa tilassa vallitsee monien, alitajunnasta nousevien, ei-toivottujen ja alempien elementtien myllerrys. Ne on nostettu pinnalle, jotta ne voitaisiin hajottaa. Kyse on välttämättömästä ja hyvää tekevästä tapahtumasta, joka on kestäessään hyvin vaikea ja kivulias. Sen tuloksena syntyy odottamattomia ja omituisia ilmentymiä. Meidän on harjaannuttava tunnistamaan tällaiset tapahtumat ja pidättäydyttävä normaalia enemmän arvostelemasta ja tuomitsemasta.

Erityisoloissa jokainen ihminen ilmentää yleensä normaaleissa elämänoloissaan huonoimpia puoliaan. Kyse on siitä että ”inhimillinen, aivan liian inhimillinen” persoonallisuus on esillä ja hallitseva, eikä suinkaan tilanteen hallintaa tavoitteleva “sisäinen ihminen”, joka joskus antaa persoonallisuuden toimia jokapäiväisen elämän pikkuasioissa omalla tavallaan. Suurimmalla osalla tämä ”sisäinen olento” tulee pinnalle ja ilmenee ainoastaan harvinaisina ja erityisinä, stressin, tarpeen, vaaran tai pyrkimyksen hetkinä.

Se mitä edellä olemme puhuneet muista, pitää paikkansa suuressa määrin myös meistä itsestämme. Tarvitsemme myös itsemme suhteen kipeästi syvempää ymmärtämystä, jonka saavuttaminen on aivan yhtä vaikeaa. Vaikka meillä itsemme suhteen onkin käytettävissämme enemmän elementtejä ja tekijöitä, olemme yhä liian taipuvaisia arvioimaan itseämme puolueellisesti ja vääristyneesti. Yleisesti ottaen, vaikka me olemme taipuvaisia arvioimaan lähimmäisiämme epäsuotuisasti ja kitkerästi, olemme itsemme suhteen taipuvaisia hemmotteluun ja perustelemme omia puutteitamme ja lempi-heikkouksiamme taitavasti. On kuitenkin olemassa vähemmistö, joka erehtyy vastakkaiseen suuntaan, ja jota kiduttaa alemmuuden tunne ja liian ankara ja tuomitseva itsen halveksunta. Jotkut heilahtelevat kouristuksenomaisesti näiden kahden äärimmäisyyden välillä.

Tarkastelkaamme niitä tapoja ja keinoja, joilla ymmärrystä voidaan kasvattaa itse kussakin meissä. Tämä on uuden psykologian päätehtävä.

Psykologia on käymässä läpi kriisiä, mutta tämä kriisi on rakentava ja osoitus kasvusta ja rajoitusten voittamisesta. Monet avomieliset ja ennakkoluulottomat tiedemiehet ja monet muutkin tiedemiehet, ajattelijat ja oppilaat kautta maailman ovat alkaneet hyväksyä ja kiinnittää huomiotaan korkeampien ominaisuuksien , henkisten voimien ja todellisen Itsen olemassaoloon. Intuitiota kunnioitetaan taas aitona psykologisena funktiona, suorana tiedonhankintamenetelmänä. Valaistumista on alettu pitää, ei minään epänormaalina, vaan korkeampana, salattujen todellisuuksien paljastumisena – eikä minään emotionaalisena ylennystilana.

Voimme siis tästä syystä luottavaisesti odottaa että Itsen todellisuus tulee ennen pitkää olemaan yleisesti hyväksytty, vaikkakaan ei tietenkään täydellisesti käsitetty. Sen olemassaolon pelkällä hyväksymisellä ja tunnustamisella tulee olemaan laaja-alaiset vaikutukset. Se voi, ja sen pitäisi, muuntaa täydellisesti kaikki asenteemme itseämme ja muita kohtaan.

Kun jatkuvasti pidämme itseämme ja muita todellisina ”itseinä”, jotka pyrkivät ilmenemään enemmän tai vähemmän epätäydellisten, vääristyneiden ja kapinallisten persoonallisuuksien välityksellä. Ja kun ymmärrämme että juuri tämä on tärkein ja välittömin syy meidän täällä maailmassa oloomme ja jos vielä tämän lisäksi käsitämme että nämä “Itset” eivät ole erillisiä ja eristettyjä olentoja, vaan että ne ovat olemukseltaan yhtä kaikkien muiden ”Itsein” kanssa ja pyrkivät aina toteuttamaan tätä ykseyttään ryhmä-tajuisuuden ja ryhmä-toiminnan välityksellä, silloin asenteemme ja käyttäytymisemme muuttuvat radikaalisti. Tulemme aistimaan jokaisen yksilön takana olevan Itsen, ja meidän ajatuksemme ja rakkautemme virtaavat luonnollisesti sitä kohti. Me käsitämme kuinka turhaa ja periaatteessa väärää onkaan kaikenlainen kriittisyys, halveksunta, kateus ja vastustaminen ja että ainoa oikea ja järkevä tapa toimia on tehdä yhteistyötä Itsen kanssa ja vuodattaa sille rakkautemme ja ymmärtää sen ongelmat ja kamppailut.

Kaikki “Itset” ovat syvimmältä olemukseltaan yhtä, ja ne muodostaa Yhden Elämän. Tämä ei sulje pois sitä etteivätkö nämä “Itset” olisi laadullisesti erilaisia. Tämän lisäksi niiden persoonallisissa ilmentymissä ilmenee monia erilaisuuksia. Tästä syystä meidän on vakavasti ryhdyttävä tutkimaan näitä erilaisia laatuja, jotka ilmenevät erilaisina ihmistyyppeinä. Tämän tutkimuksen on yhä enenevässä määrin muodostuttava uuden psykologian osaksi. Meidän on pyrittävä ymmärtämään jokaisen tyypin todellinen luonne, taustalla oleva toiminta ja tarkoitus, erityisongelmat, hyveet ja paheet.

Ne inhimilliset kyvyt, joita meidän on käytettävä ja kehitettävä ymmärryksen saavuttamiseksi ovat: ensiksikin mieli, jonka korkeampi aspekti on suuntautunut kohti Itseä ja tulee kykeneväksi havaitsemaan Sen valon ja tuossa valossa kaiken ja jokaisen. Tätä voidaan valmistella ja auttaa mielikuvituksen oikean käytön avulla. Tämän jälkeen voimme tuoda esiin korkeammat kyvyt, intuition ja tietoisen henkisen samaistumisen, jollaista usein tapahtuu persoonallisuuksien välillä. Erona on ensisijaisesti se että henkinen samaistuminen on vapaa sulautumisesta ja kiintymisestä, se on ulospäin virtaava eikä tarrautuva ja rajoittava.

Tällaisen rakastavan ymmärtämisen vaikutukset ovat valtavan hyvää tekevät, sillä ymmärtäminen on suorastaan luovaa; Se ravitsee elävän ja lämpimän auringonsäteen tavoin kasvua ja laajenemista niissä ihmiselämissä, joihin se on suunnattu ja jotka se läpäisee hienolla ja voimakkaalla vaikutuksellaan ja se kutsuu apuun korkeamman Itsen. Yksilö, joka tuntee tulevansa ymmärretyksi, avautuu ja puhkeaa kukkaan ja jopa muuttuu maagisella tavalla. Kouristuneet, jäykät ja puolustuskannalla olevat asenteet katoavat. Yksilössä oleva paras aines tulee luonnollisella tavalla ja helposti esille ja hän tajuaa samalla kertaa omat odottamattomat mahdollisuutensa ja tavanomaisten persoonallisten teeskentelyjensä pikkumaisuudet

Usein sattuu niin että “rakastavan ymmärtäjän” läsnä ollessa ihminen tunnustaa vapaasti puutteensa ja antaa itsestään syvällisiä arvioita, joita hän vastustaisi katkerasti ja jotka hän kieltäisi, jos joku muu olisi ne ilmaissut kriittisesti ja nuhdellen. Tämä ei ole yllättävää, sillä rakastava ymmärtäminen tunkeutuu syvälle ytimeen ja herättää sisäisen Olemuksen, joka nousee pinnalle ja täyttää yksilön valollaan.

Ymmärtävään rakkauteen sisältyvän valtavan hyvyyden voiman pitäisi herättää meissä voimakkaan halun sen saavuttamiseksi - ja kuten muidenkin henkisten kykyjemme suhteen - meidän on suoritettava kaksi tehtävää: toisaalta kasvatettava tuota ominaisuutta ja toisaalta poistettava kaikki esteet, jotka estävät tai vaikeuttavat sen kasvua meissä.

Tästä syystä meidän on pyrittävä kehittämään, toisaalta sympatiaa, rakkautta ja sisäistä näkemystä ja toisaalta epäitsekkyyttä, itsen unohtamista ja emotionaalista puolueettomuutta. Näin me voimme saavuttaa kehityksemme erään tärkeimmän päämäärän – viisaan rakkauden vailla takertumista, todellisen rakkauden, joka antaa vapautta ja tekee meidät vapaiksi.