@-mail
PROMETHEUS INSTITUTE

KELAATIOTERAPIA

Kelaatio nimi johtuu kreikan kielen sanasta "khele", joka tarkoittaa ravun tai skorpionin saksia. Menetelmän päämääränä on saada ligandi, kelaattori tai kelatoiva aine liittymään metalli-ioniin ja muodostamaan metalli-yhdisteen, kelaatin.

Metallien kelatoiminen EDTA:lla

Kelaattoreita käytetään moniin eri tarkoituksiin: kemiallisissa analyyseissä, veden pehmentämiseen, säilytysaineina ja lääketieteessä mm. raskasmetallimyrkytysten hoitoon (kelaatio-terapia), jolloin myrkylliset metallit, esim. elohopea, arseeni tai lyijy sidotaan turvallisesti kelaattoriin ja stabiloidaan yhdisteeksi, jonka elimistö voi kuljettaa munuaisten tai suoliston kautta ulos.

Luonnon kelaattoreita ovat porfyriini-renkaan omaavat aineet, kuten hemoglobiini ja klorofylli, mikro-organismien erittämät rautaa (Fe+++) kelatoivat sideroforit ja jotkut kasvit, kuten cilantro, jota on jo pitkään käytetty raskasmetallimyrkytysten hoitoon. Eräs yleisimmistä käytössä olevista kelatoivista aineista on EDTA (ethylenediamine tetraacetic acid)

Kelatoivan aineen ei tarvitse välttämättä olla orgaaninen aine. Yksinkertaiset monodentaatit ligandit, kuten H2O tai NH3 hajoavat helposti muiden kemiallisten prosessien vaikutuksesta, polydentaatit kelaattorit sitävastoin muodostavat metalli-ionien kanssa monisiteisiä yhdisteitä, joiden tuloksena on vakaampia molekyylejä.

Metallikompleksit ovat laajan mielenkiinnon kohteina ja niitä tutkitaan epäorgaanisessa kemiassa, fysikaalisessa ja orgaanisessa kemiasa, biokemiassa, farmakologiassa, molekyylibiologiassa ja ympäristötieteiden piirissä.

Jotkutn antibiootit, kuten tetrasykliinit, toimivat kalsiumin (Ca++) ja magnesiumin (Mg++) kelaattoreina ja ne vaikuttavat tästä syystä luihin ja hampaisiin.

Ekologiassa kelatoivia yhdisteitä käytetään maaperän metallien mobilisointiin, kasvien ja mikro-organismien metallinottokyvyn ja kerääntymisen aktivointiin sekä resistanssimekanismeihin ja hyperkeräytymisen sovellutuksiin. Tällaista raskasmetallien kelatointia voidaan käyttää avuksi myös biolääkinnässä. [1]

Kelaatti sanaa käyttivät ensimmäisinä 1920 Sir Gilbert T. Morgan ja H. D. K. Drew todetessaan: "laatusana kelaatti, joka johtuu kreikan kielen ravun, hummerin tai muiden äyriäisten saksea tarkoittavasta nimestä, ehdotetaan käytettäväksi molekyyleistä, jotka toimivat kuin kaksi toisiinsa liittyvää yksikköä ja kiinnittävät keskelleen atomin heterosyklisiä renkaita muodostaen." (J. Chem. Soc., 1920, 117, 1456).

JATKOA TULOSSA...


INDEX