|
|
|
Perinteisen intialaisen lääketieteen nimi - Ayurveda - tarkoittaa 'elämän tiedettä'. Tästäkin voi päätellä ettei tätä menetelmää ole tarkoitettu pelkästään sairaille. Ayurvedan perustana on samkhya-jooga filosofia. Jooga jakaantuu useisiin erilaisiin menetelmiin. Lännessä se on yleensä käsitetty liian fyysisenä - pelkkänä hatha-joogana. Hatha-joogan tarkoituksena on saattaa ruumis niin terveeksi ettei se häiritse mietiskelyä- siinä kaikki. Varsinainen jooga - sana merkitsee yhdistymistä korkeampaan itseen - alkaa vasta tämän jälkeen. Patanjalin kuuluisissa Jooga-sutrissa ensimmäisen kirjan toinen sutra kuuluu: 'Jooga on mielenliikkeiden hallintaa'. Tämä on siis todellisen joogan lähtökohta. Joogafilosofiaan liittyvällä Ayurvedalla on siis oma sanasta sanottavana myös ns. terveille.
Ayurveda antaa terveille ohjeet terveyden säilyttämiseksi ja sen perustason kohottamiseksi. Sen menetelmiä voidaan käyttää myös sairauksien parantamiseen.
Itämailla ei fyysistä ja psyykkistä ole milloinkaan erotettu toisistaan. Ne muodostavat yhden jakamattoman kokonaisuuden, jossa on havaittavissa useampia eri aspekteja. Joogafilosofia ja Ayurveda jakavat ihmisen rakenteen useampaan eri ruumiiseen seuraavasti:
Näiden kaikkien terveys ja sopusointuinen yhteistoiminta on terveyden ja onnellisuuden perusedellytys. Maallisten toiveiden täyttymys saattaa joillekin ihmisille merkitä onnellisuutta, mutta tarkkaan ottaen kaikki tällainen on vain väliaikaista. Pysyvä onni on saavutettavissa ainoastaan Todellisen Itsen saavuttamisella.
Ayurveda perustaa teoreettisen näkemyksensä maailmankaikkeudessa ilmeneviin viiteen tattwaan, joden kombinaatioina syntyvät mm. typologiaan ja sairauksiin liittyvät kolme Doshaa: Vata, Pitta ja Kapha; joista kutakin on viittä eri lajia. Tämän lisäksi luokitteluperusteena käytetään kahdenkymmenen ominaisuuden muodostamaa kymmentä vastakohtaparia.
Ayurveda jakaantuu kahdeksaan eri alueeseen:
Näistä tärkein on kaya. Yllä mainitut doshat ovat nimenomaan tämän osa-alueen oppisanastoa.