|
|
|
LAAJENNETTU IHMISKUVA JA PARANTAMINEN
KUOPIO 1.6.1990
© Raimo Lindroos.
Perinteinen kiinalainen lääketiede ei tee mitään eroa energian ja aineen, psyykkisen ja fyysisen välillä. Monet sen käsitteistä onkin ymmärrettävä näiden äärirajojen välillä olevina tekijöinä, jotka voivat muuntua suuntaan tai toiseen, energisoitua tai aineellistua. Ihminen on luonnon osa ja monet luonnon ilmiöistä esiintyvät sekä ulkoisina vaikutuksina että sisäisinä tiloina. Esimerkiksi ulkoisena haittavaikutuksena esiintyvä tuuli saattaa hyökätä maksan ja sapen kimppuun aiheuttaen päänsärkyä, silmien aristusta, pahoinvointia, lihaskipuja, kuumeilua, j.n.e. Meillä puhuttaisiin vedosta. Sisäisenä ilmiönä tuuli, joka useimmiten liittyy maksan toimintahäiriöihin, saattaa aiheuttaa huimausta, korvien sointia, turtuneisuutta raajoissa, tärinää ja vapinaa, kouristuksia ja halvauksia. Luonto toimii rytmillisesti. Aika käsitettiin ympyränä eikä suorana viivana kuten niin usein nykyään. Tiettyjen luonnonilmiöiden havaittiin haittaavan tiettyjä sisäelimiä. Ilmiöiden rytmillinen esiintyminen loi perustan ennaltaehkäisylle. Talvinen kylmyys haittaa munuaisia, niinpä ne hoidettiin vahvoiksi ennen kylmien tuloa. Kesän kuumuus häiritsee sydäntä, joten on paikallaan hoitaa se kuntoon ennen kesää. Maksa kärsii keväällä, keuhko syksyllä. Tällaisiin yleissääntöihin on kuitenkin osattava suhtautua joustavasti. Kylmähaittaa voi ilmetä myös kesäisin, j.n.e. Perinteisen lääketieteen diagnostiikka mahdollistaa yksilöllisen hoidon suunnittelun, joten tällaisiin yleissääntöihin ei välttämättä tarvitse tukeutua, ovatpahan vain joissain tapauksissa suuntaa-antavia.
Akupunktion perusteokseksi muotoutunut KELTAISEN KEISARIN SIISÄTAUTIKLASSIKKO (Huangdi Neijing) ilmaisee ennaltaehkäisyperiaatteen seuraavasti: 'Vanhat mestarit eivät parantaneet sairaita, he opettivat niitä, jotka eivät vielä olleet sairastuneet.' Vanhojen mestareiden mielestä paras tapa terveyden ylläpitämiseksi olivat sisäiset harjoitukset (neigong). Kiinassa on 1950--luvun jälkeen kokeiltu näiden menetelmien yksinkertaistettuja versioita menestyksellä myös sairauksien hoitoon. Niiden erinomaisena etuna on se että ne antavat terveyden avaimet sille, joka siitä kaikkein aidoimmin on kiinnostunut - potilaalle itselleen.
Sisäiset harjoitukset liittyivät tietenkin sisäisiin kehitysjärjestelmiin. Tuolloin vielä ainakin jotkut tiesivät ihmisen tarkoituksen ja päämäärän. Nykyäänhän tarkoituksettomuus ja päämäärättömyys ovat usein länsimaisen pahoinvoinnin perustana. Vanhat mestarit kehitteli-vät erilaisia terapiamuotoja valtakunnan eri osien tarpeisiin. Perustana kaikissa näissä on sama ihmiskäsitys. Ne luotiin mitä ilmeisimmin säälistä niitä kohtaan, jotka eivät tienneet tai välittäneet sisäisistä harjoituksista. Neijing kuvaa terapioiden alueellista jakoa seuraavasti:
POHJOISESSA vallitsee kylmä ilmasto, kylmät tuulet puhaltavat ja pakkanen paukkuu. Ihmiset käyttävät ravinnokseen runsaasti maitotaloustuotteita. Heille syntyy kaikenlaisia vajaatiloja, joita on hyvä hoitaa MOKSIBUSTIOILA (jiu).
ETELÄN ihmiset saavat runsaasti energioita. Heidän ravintonsa on monipuolista. Happamat ruoat ja juoksutettu maito aiheuttavat heille sairauksia, joita on hyvä hoitaa AKUPUNKTIOLLA yhdeksää erilaistaneulaa käyttäen.
IDÄSSÄ ihmiset käyttävät runsaasti meren antimia ravinnokseen. Yletön suolaisuus luo polttavan janon ja tuhoaa verta. Tästä syystä ihmisten iho on tumma ja he kärsivät paiseista ja märkähaavoista, joita on hyvä hoitaa leveillä PIIKIVISILLÄ NEULOILLA.
LÄNNEN vuoristoissa ihmiset asuvat kivisissä asunnoissa. He ovat alttiina tuulille ja käyttävät karkeita villavaatteita. Tästä syystä he ovat karaistuneita eivätkä kärsi ulkonaisista haittavaikutuksista. Heidän sairautensa tulevat sisältäpäin ja niitä on hyvä hoitaa MYRKKYLÄÄKKEILLÄ
KESKELLÄ VALTAKUNTAA olevien tasankojen asukkaat saavat runsaasti energioita ja heidän ravintonsa on monipuolinen. Heidän elämänsä on helppoa ja tämä tekee heistä laiskoja. Tästä syystä he kärsivät halvauksista, vilustumisista ja kuumeista. Heidän hoitomuotojaan ovat HIERONTA (tuina), HENGITYSTERAPIA (qigong) ja LIIKUNTATERAPIA (taijiquan).
Nykyään käytetään hyvin yleisesti myös YRTTILÄÄKINTÄÄ (bencao), KUPPAUSTA (baguan) ja PIKKULASTEN HIERONTAA (xiao'er tuina).
Kaikki edellä luetellut, hoitomuodot perustuvat samaan filosofis-lääketieteelliseen ihmiskäsitykseen. Nykyään ollaan myös lännessä sitä mieltä että kiinalaista lääketiedettä pitäisi lähestyä sen omista lähtökohdista. Länsimaisen lääketieteen käsitteet ovat yleensä vain haitaksi. Hoidon onnistumisen kannalta ne ovat epäolennaisia. Hoitoa suunniteltaessa joskus jopa haitaksi. Monilla itämaisilla käsitteillä ei ole tarkkoja länsimaisia vastineita. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet hoitotulosten olevan parempia jos hoito suunnitellaan perinteisen käsitteistön pohjalta. Ihmiskäsitys, diagnostiikka ja hoito muodostavat yhden jakamattoman kokonaisuuden. Hyvä taudinmääritys paljastaa hoidon suoraan, sairaudelle ei välttämättä tarvitse antaa mitään nimeä. Kiinalaiset eivät ajattele tautikeskeisesti. Vanhat mestarit sanoivat että kaikki sairaudet voidaan kyllä hoitaa, mutta kaikkia ihmisiä ei. Sairaudet kuvattiin energioiden häiriötiloina, joilla on sekä fyysiset että psyykkiset seurauksensa. Ihmisen luonnerakenne kuvaa energioiden tietynsuuntaista tasapainottomuutta. Tästä syystä kaikki eivät voi saada kaikkia sairauksia.
Nykyään perinteisen lääketieteen harjoittajat keskittyvät
seuraaviin kolmeen oppiin:
| YIN | YANG |
| KYLMÄ | KUUMA |
| SISÄINEN | ULKOINEN |
| VAJAATILA | YLITILA |
YIN/YANG- pari muodostaa koko kiinalaisen ajattelun yläkäsitteistön, johon kaikki muut ilmiöt pyritään palauttamaan. Häiriöt kuuluvat yleensä samanaikaisesti useampaan luokkaan. Kyseessä voi olla esimerkiksi yinin vajaatila, yangin vajaaatila, ulkoinen kylmä, sisäinen kylmä jne. Eri muunnelmilla on omat oireistonsa ja omat hoitonsa. Kylmyyttä ja vajaatiloja hoidetaan mieluimmin moksibustiolla, kuumuutta ja ylitiloja akupunktiolla.
Yläkäsitteistä YIN kuvaa kaikkea keskihakuista, aineellistuvaa ja pimeää. Vajaatilat, jotka imevät energiaa ympäristöstä ovat yin-tyyppisiä vaivoja. Luonnossa tämä ilmenee esimerkiksi matalapaineena, 'rumana' ja pilvisenä säänä, jonka keskusta tuulet kiertävät vastapäivään. Makrokosmoksessa joku musta aukko, joka imee kaiken itseensä, on äärettömän yin.
YANG puolestaan kuvaa kaikkea keskipakoista, energisoituvaa, kirkasta ja säteilevää. Kuumuus ja ylitilat, jotka pyrkivät purkautumaan ulospäin, ovat yang-ilmiöitä. Luonnossa tämä esiintyy esimerkiksi korkeapaineissa, 'kauniin' ja aurinkoisena säänä, jonka keskusta tuulet kiertävät myötäpäivään. Makrokosmoksessa yangeja ovat tähdet yleensä, jotka säteilevät mm. valoa avaruuteen, mutta erityisesti kvasaarit, joiden säteilyn ylettömyydelle ei toistaiseksi ole edes kunnollista tieteellistä selitystä.
Elämä sykkii näiden kahden navan välissä. Tasapainoilu saattaa olla erittäin herkkää. Elimistön toimintojen säätelijä, animaalinen sielu, 'lbodymind', josta kiinalaiset käyttävät nimeä PO, tarkkailee ja säätelee tätä tasapainoa jatkuvasti. Jos sillä on voimia häiriöiden tasapainottamiseksi, häiriöt ilmenevät akuutteina ja menevät ohi; jos siltä puuttuu voimia, häiriö muuttuu krooniseksi ja sen on muutettava strategiaansa, pyrittävä korvaamaan puutteita toisilla toimenpiteillä, kuin shakinpelaaja, jolta on nappula syöty. Todellinen diagnostiikka on keskustelua tämän alitajunnan kanssa.
Kiinalaisessa lääketieteessä tämä keskustelu tapahtuu
neljällä eri menetelmällä:
Kussakin menetelmässä huomio kiinnitetään useisiin erilaisiin seikkoihin. Perinteinen kiinalainen lääketiede oli ennaltaehkäisevää ja tästä syystä jotkut sen analysointimenetelmistä paljastava saira-udet jo ennakolta. Silloin kun ne vielä ovat taipumuksia tiettyyn suuntaan. Ratkaisevan tärkeiksi ovat muodostuneet katsomiseen liittyvä kielidiagnoosi ja koskettamiseen liittyvä pulssidiagnoosi.
Kielidiagnoosissa kieli jaetaa vyöhykkeisiin, joihin eri elimeet vaikuttavat. Tämän lisäksi tehdään ero varsinaisen kielen aineksen ja sitä peittävän kalvon, kielen 'sammalen' välillä. Kielen aineksen väri ja sammalen paksuus ja väri antavat tietoja sairauden laadusta. Kalvakka kieli ja kostea paksu sammal, joka yleensä on valkoinen, kuvaavat yin-tyyppisiä oireita. Punainen kieli, joka on vailla sammalta tai jota peittää ohut keltainen sammal, kuvaa yang-oireita.
Pulssidiagnoosi tehdään rannevaltimosta kolmella sormella. Kummassakin ranteessa on kolme pulssiasemaa. Lisäksi tehdään ero pinta- ja syväasemien välillä. Pintapulssit liittyvät FU-elimiin ja syväpulssit ZANG-elimiin. Valtimoista voidaan lukea kaikkien 12 eri energiakanavan toimintatila. Pulssiasemat mahdollistavat sairauden syyn paikallistamisen. Sairauden laatu ilmenee pulssin laadusta. Eri pulssilaatuja luokitellaan nykyään yleensä 28. Näistä noin 17 - 18 ovat tärkeitä. Näiden lisäksi on olemassa 7 erikoista-pulssia, jotka ilmenevät ennen kuolemaa: kiehuva pata, vuotava katto, varpusen nokkiminen, uiva kala, joustava kivi, piiskanisku, säpsähtelevä katkarapu.
Vanhat mestarit pitivät pulssia erittäin tärkeänä. Heidän mukaansa sen avulla ei virheitä voi syntyä.
Pulssidiagnostiikka on tekemässä uutta tuloaan yksinkertaistetummassa muodossaan Ranskassa, jossa aurikuloterapian isä Paul Nogier on kehittänyt siitä oivallisen työkalun lääketieteellisiin tutkimuksiinsa. Menetelmä paljastaa elimistön reaktiot esimerkiksi erilaisiin lääkeaineisiin, ravintoaineisiin, väreihin, ym. pelkästään kun ne saatetaan ihmisen lähelle tai kosketuksiin ihon kanssa. Lääkkeiden sopivuus voidaan siten testata ennakolta ilman että niitä otetaan suun kautta.
Kiinalaiset luettelevat viisi tällaista substanssia: SHEN, JING, QI, XUE (veri) ja JINYE (kehon nesteet). Jostain syystä lääketieteelliset kirjat, etenkin länsimaisten kirjoittamat, mainitsevat harvoin SHENin ja JINGin. Ihmistä käsitellään siten ajatuksettomana ja sukupuolettomana objektina, jossa tapahtuu energian, veren ja nesteiden liikuntaa.
SHEN = Jumaluus, jumalallinen, jumala. Henki. Yliluonnoliinen,
maaginen. Nokkela. Ilme, ulkonäkö (kasvojen)
SHI = Osoittaa, paljastaa, neuvoa...
SHEN = Raportoida, huomioida, selittää...
SHEN on ihmisen jumalallinen osa, joka ilmenee kykynä muodostaa ajatuksia ja tehdä mielekkäitä huomioita.
XIN, XIN ZANG = Sydän, keskus, ydin. Mieli, aikomus, tunne...
Sydämen tärkeimmät tehtävät:
JING = Elämän esanssi. Puhdistettu, sekoittamaton, hieno.
Valikoitu, täydellinen, erinomainen. Siemenneste..
MI = Riisi, siemenet
JING = Luonnon väri, vihreä, sininen, musta...
JING on perussubstanssi, joka pitää yllä kehon toimintaa. Se säätelee kasvua, kehitystä, kypsymistä ja lisääntymistä. Sen väheneminen tietää lisääntymiskyvyn menettämistä ja vanhenemista. Sen loppuminen tietää kuolemaa. Syntymää edeltävä JING ilmestyy ensimmäisenä, ennen YINiä ja YANGia. JING kiertää kanavissa, erityisesti kahdeksassa ekstrakanavassa.
SHEN, SHEN ZANG = Munuainen.
ROU = Liha
JIAN = Luja, voimakas, kiinteä, vankka..
Munuaisen tärkeimmät tehtävät:
ZHI = Tahdonvoima, kunnianhimo, pyrkimys, ihanne. Pitää
mielessä, muistiinpanot, aikakirjat...
SHI = Vanhapoika (muinainen), oppinut, aliupseeri, asiantuntija,
henkivartija (shakki-pelissä).
HUN = Sielu, mieliala, henki
YUN = Sanoa, puhua (Fenn 656), pilvi, Yunnan (lyh.)
GUI = Kummitus, aave. Henki, ilmestys, demoni (ei välttämättä
paha). Kauhea. Kirottu.
HUN on inhimillinen sielun osa. Tunteet ja aistimusjärjestelmä. Persoonallisuutta muokkaavat voimat.
GAN, GAN ZANG = Maksa, tunteet.
ROU = Liha..
GAN = Kilpi, runko. Suojella, olla
tekemisissä. Adoptoida. Tyhjä, ontto, kuiva.
Maksan tärkeimmät tehtävät:
XUE = Veri, verisukulainen.
PO = Sielu. henki. Animaalinen sielu, vitaalisuus.
BAI = Valkoinen, puhdas, kirkas.
GUI = Kummitus, aave. Henki, ilmestys, demoni (ei välttämättä
paha). Kauhea. Kirottu.
PO on sielun animaalinen osa, joka siirtää persoonallisuuden voimat rakenteellisiksi. Vitaalisuus.
FEI, FEI ZANG = Keuhko.
ROU = Liha...
SHI = Markkinat, tori, kaudunki, taajama.
Keuhkon tärkeimmät tehtävät:
QI = Ilma, hengitys, höyry, voima, kaasu.
QI (vanha merkki) = Ei tulta.
WU = Ei mitään. HUO = Tuli.
Todellinen Oi syntyy vailla intohimoja. Lämmittää kehon ilman
tulta.
JINYE = Kehon nesteet.
JIN = Sylki, hiki, kosteus. Kahlaamo, joen ylitys lautalla...
SHUI = Vesi.
YU = harvinainen apusana
JIN muodostaa kehon nesteiden aktiivisemman, kevyemmän, Yang-pitoisemman osan. Se lämmittää, kosteuttaa ja ravitsee ihoa ja lihaksia. Toimii WEI-QI'n (suojelevan qi'n) tapaan.
YE = Neste. nestemäinen, juokseva, mehu.
SHUI = Vesi
YE = Yö, ilta, pimevs.
YE muodostaa kehon nesteiden struktiivisemman, raskaamman, Yin-pitoisemman osan. Se kosteuttaa ja ravitsee sisäelimiä, luita, aivoja ja kehon onteloita. Toimii YING-QI'n (ravitsevan qi'n) tapaan.
YI = Ajatus, merkitys, idea mielipide toive, halu, tarkoitus,
odotus, vihje.
LI = Seistä. Pystysuora, perustettu, olla olemassa välitön
(heti).
YE = Sanoa, kutsua, nimittää, nimi.
XIN = Sydän, keskus, ydin, mieli, aikomus, tunne.
PI, PI ZANG = Perna, maha, asenne PI-QI = (Perna-qi),
tempperamentti...
ROU = Liha...
BEI = Matala, alhainen, vaatimaton, nöyrä, plebeiji.
Pernan tärkeimmät tehtävät:
OHEINEN KUVA ILMENTÄÄ EDELLÄ SELITETYN FILOSOFIAN ILMENEMISTÄ SELÄN AKUPUNKTIOPISTEISSÄ.
Pää- ja sivukanavajärjestelmä, jossa vitaalienergia kiertää ja jolla akupunktion ns. meridiaanipisteet sijaitsevat.
JING = Loimilangat, kanavat, pituuspiiri eli meridiaani.
Säännöllinen. vakaa. Kaanon, kirjoitus, klassikko.
Kuukautiset. Kulkea läpi, kokea. Tuloksena jstk. seurauksena.
MI ( tai SI) = Silkki, lankamainen.
JING = (Pinnanalainen) virtaus. vertaa. Sanskritin naadi = joki.
12 Suurta energiakanavaa (JING MAI)
12 Eroavaa energiakanavaa (JING BIE)
12 Lihaskanavaa (JINGJIN)
LUO = Verkkoa muistuttava. Kehon sivukanavat, joita pitkin
energia (qi), veri ja ravintoaineet kiertävät. Pitää jokin
paikallaan verkon avulla. Punoutua, kerrattu lanka. Kiertää.
kiertyä, mutkitella.
MI ( tai SI) = Silkki, lankamainen.
GE = Jokainen, kaikki. Erilainen.
15 LUO-kanavaa (LUO MAI)
Lukuisa joukko luokanavien haaroja (BIE LUO)
Lukuisa joukko edellisten pienempiä haaroja 'kolmannen polven
luokanavat', 'pojanpoika luot' (SUN LUO)
12 Ihoaluetta (PI POU)
Elimistön kaikki solut ovat tavalla tai toisella kosketuksissa tähän jing-luo järjestelmään, joka muodostaa ikäänkuin niiden 'sielun'.
Ellei ihmisellä ole energioita, niitä on pyrittävä jollain tavalla kehittämään. Elimistölle elintärkeiden substanssien rakentumisessa on kolme peruslähdettä: perimä, ravinto ja hengitys. Perimästä on huolehdittava jo ennen syntymää. Sen jälkeen voidaan vain korjata puutteita. JINGiin voidaan vaikuttaa tiettyjen -sisäisten harjoitusten avulla. Niissä on omat vaikeutensa ja aina se ei onnistu. Eräs tapa on käyttää JINGin aktivoitunutta osaa, YUAN-QI'tä, jolla on meridiaaneilla omat aktivointipisteensä. Näistä pisteistä voidaan usei saada aikaan rakenteita hallitsevien energiakenttien korjaantumista elimellisissä sairauksissa.
Toinen tapa energioiden saamiseksi on ravinto. Tälläkin tiellä on omat haittansa. Riittävän, tarpeellisen määrän yli menevä osa rasittaa elimistöä ja kuluttaa energioita. Energioiden määrää ei voida lisätä ravinnon määrää lisäämällä kuin nälkiintyneillä. Ainoa tapa on pyrkiä käyttämään mahdollisimman energiapitoista ravintoa. Nykyaikana tämä on usein työlästä, jatkuvaa etsimistä ja valikoimista, joka saattaa sinänsä muuttua sairaudeksi.
Ainoa todellinen vaihtoehto energioiden keräämiseksi on siten hengitys. Tämä näyttää luonnon tarkoittamalta keinolta. Hengitys on ravinnon saantia huomattavasti tärkeämpi. Lisäksi sen hallinta on järjestetty tajuntojen välimaastoon. Alitajunta huolehtii siitä normaalisti, mutta se voidaan ottaa tietoiseen käyttöön milloin tahansa. Kiinassa on kehitetty erityisiä hengitysmenetelmiä Qi'n keräämiseksi. Näitä menetelmiä on pidetty salaisuuksina kautta vuosisatojen. Laotse esimerkiksi kirjoittaa Tao Te Chingin X-luvussa: 'Osaatko hallita qi'tä niin että ruumiisi on tullut pehmeäksi ja joustavaksi kuin pikkulapsella?'
Mannerkiinan johtava Qigong asiantuntia, tohtori Liu Gui-zhen sai 1947 suostuteltua Hebeiläisen qigong mestarin, Liu Du-zhou'n paljastamaan salaisuutensa. Tohtori Liu muokkasi ja yksinkertaista harjoituksia ja alkoi opettaa niitä sairaaloissa potilaille. Tulokset olivat hämmästyttäviä. Esimerkiksi syövän hoidossa. muiden hoitojen lisänä qigong on usein potilaan eloonjäämisen kannalta ratkaiseva. Sädehoito ja solumyrkyt ovat elimistölle niin rasittavia että potilas saattaa usein kuolla hoitoihin. Yleisen energiatason nostaminen auttaa potilasta kestämään hoidot.
Qigong harjoituksia jaotellaan eri tavoin. Puhutaan 'kovasta
qigongista', jota käytetään esimerkiksi urheilussa,
taistelulajien harjoittelussa ja 'pehmeästä qigongista', jota
käytetään esimerkiksi sairauden hoidossa ja
ennaltaehkäisyssä. Toisaalta puhutaan 'passiivisesta
qigongista', jossa keho ei liiku tai potilas on muuten
passiivinen, esimerkiksisilloin kun qigong mestari projisoi omaa
energiaansa häneen. Mestarit ovat yleensä niin täynnä voimaa
että he pystyvät tekemään pieniä ihmeitä. Heitä on
esimerkiksi käytetty sairaaloissa anestesian suorittamiseen
leikkauksissa. Mestari projisoi energiansa potilaaseen, minkä
jälkee tämä voidaan leikata.
Passiivisia qigong muotoja ovat myös potilaan itsensä
suorittamat harjoitukset: rentouttava aigong, sisäisesti
säätelevä qigong, vitalisoiva qigong, ennaltaehkäisevä
qigong, jne.
'Aktiivisia' qigong harjoituksia ovat kaikki ne, joissa kehoa
liikutetaan. Tällaisiin kuuluu myös taiji, joka meillä
yleensä käsitetään jonkinlaiseksi aamuvoimisteluksi tai
varjonyrkkelyksi-, mutta jonka todellisena päämääränä on
vitaalivoiman, QI'n aktivointi. Sitä onkin joskus kuvattu
liikkuvaksi meditaatioksi.
Qigong ei kuitenkaan ole pelkkää hengittämistä. Sen onnistumisen edellytyksenä on rauhaan astuminen eli RUJING. Tällöin mielen ja aistimusjärjestelmän teho laskee ja samalla niiden energiankulutus pienenee. Kaikki tehokkaan hengityksen tuoma lisäenergia menee elimistön korjaamiseen ja energiavarastojen täyttämiseen. Oikeaa asentoa ja tajunnantilaa kuvataan vanhoissa kirjoituksissa sanoilla: 'Kun istut oikein mietiskelemässä, ruumiisi on kuin kuihtunut puu ja mielesi kuin kylmentynyt tuhka.' Terveyden hoitaminen qigongilla vaatii luonnollisesti aikaa. Sitä on tehtävä säännöllisesti ja kiihkottomasti. Usein se on kuitenkin ainoa tapa.
Kun ihmisen energiavarastot ovat täynnä, qi alkaa avata kahdeksaa 'psyykkistä kanavaa' eli mai-järjestelmää. Nämä psyykkiset kanavat vastaavaa kiinalaisessa joogassa intialaisia chakroja. Kun keskellä selkää kulkeva DU-MAI ja keskellä rintaakulkeva RENMAI avautuvat, ne muodostavat kehän, jota kiinalaiset nimittävät 'pieneksi taivaankierroksi' tai 'mikrokosmiseksi radaksi'. Keskushermosto ja autonominen hermosto toimivat yhtenä kokonaisuutena. Elämä ja alkuperäinen luonto sulautuvat takaisin toisiinsa. Elämä ja luonto nimittäin eroavat toisistaan syntymässä, eivätkä ne enää milloinkaan kohtaa. Tämän kohtaamisen aikaansaaminen on joogan tarkoitus, olipa kyseessä sitten intialainen tai kiinalainen versio.
Qigong on merkityksellinen paitsi terveyden ylläpitäjänä myös näiden korkeampien mahdollisuuksien avaajana. Ensimmäinen tehtävä on kuitenkin aina terveyden saavuttaminen ja ylläpitäminen.
Oleellisinta harjoituksissa on astuminen rauhaan (RUJING). Tämä aiheuttaa mielen ja tunteiden vaimenemisen, jolloin niiden energiantarve pienenee. Aineenvaihdunta ja hapenkulutus putoavat 20 - 30 prosenttia. Kaikki hengityksen tuoma ylimääräinen QI voidaan käyttää korjauksiin.
Harjoitusten avulla JING ensin täyttyy ja alkaa muuntua Qi'ksi. Toisessa vaiheessa QI alkaa muuntua SHEN'iksi.
Poistaa stressin ja uupumukse-n. Rentouttaa kehon ja mielen. Muodostaa perustan kaikille muille harjoituksille. Sopii verenpainetautiin, mahahaavaan, ruoansulatusvaivoihin, ummetukseen, unettomuuteen y.m.
Asento:
Asetu makuulle, pää jalkoja hieman korkeammalle (20 - 25 cm).
Aseta tyynyjä pään ja hartioiden alle saadaksesi aikaan
tämän asennon. Keho suorana, leuka hieman sisällepäin, kädet
sivuilla, jalat mukavasti rentoina ja ojennettuina.
Silmät rennosti kiinni.
Suu suljettuna, leuat rentoina, kieli kiinni kitalaessa.
Hengitys:
Hengitä nenän kautta luonnollisesti. jatka näin. Hengityksen
ei tarvitse olla tavallista syvempää. Älä hengitä
kuuluvasti, vaan pidä hengitys 'ohuena', rentona ja tasaisena.
Mieli:
Hengitä sisään ja keskity samalla päähän. Kun hengität
ulos, ajattele 'rentoudu' ja tunne kuinka pää tulee rennoksi ja
keveäksi.
Keskity samalla tavalla hartioihin - käsivarsiin - käsiin - rintaan - vatsaan - selkään - lantioon - reisiin - pohkeisiin ja jalkateriin. Lihaksiston rentouttamisen jälkeen voit rentouttaa samalla tavalla verisuonet, hermot ja sisäelimet.
Päätös:
Älä nouse ylös yht'äkkiä.
Avaa silmät hitaasti. Pane kämmenet otsalle.
Sulje silmät ja vedä kämmenet alas, kasvojen yli.
Hiero niska molemmin käsin perusteellisesti.
Nouse hitaasti ylös.
Seiso yhdellä jalalla ja ravistele voimakkaasti käsiä ja
toista jalkaa.
Tee sama toisella jalalla seisten. Kohottaudu varpaille ja
pudottaudu takaisin kantapäille.
Tee tämä useampaan kertaan (20).
Sairauksissa ja toipilasaikana harjoitus tehdään 3 - 4 kertaa päivässä. Muulloin riittää 1 - 2 kertaa. Harjoituskerta kestää noin 30 minuuttia. Kesto ja taajuus riippuvat fyysisestä kunnosta. &AUMLlä milloinkaan rasita itseäsi. Tärkeintä on pyrkiä saavuttamaan rentoutuneisuus ja sisäinen rauha (RUJING).
Aineenvaihdunnan vilkkaus on saanu jotkut ihmettelemään sitä kuinka elimistö yleensä voi pysyä muodossaan. Vuosisatamme alkupuolella jotkut tutkijat ajautuivat mekanistisista näkökannoista vitalistisiin. Esimerkiksi Hans Driesch oletti elämän ja yksilöllisyyden perustana olevan jonkinlaisen ei-aineellisen kentän, joka hallitsi esimerkiksi sikiön kehittymistä. Hän nimitti tätä kenttää 'entelekiaksi'. Spehman nimitti sitä 'organisoijaksi'. Child puhui 'fysiologisista gradienteista' ja Weiss 'biologisesta kentästä'.
Näihin hypoteeseihin ajauduttiin koska perinteinen teoria, jonka mukaan kemialliset elementit määräävät elimistön rakenteen ja järjestäytymisen, ei selitä sitä, miksi ruumis pysyy muodossa vaikka nämä kemialliset elementit jatkuvasti vaihtuvat. Olettakaamme että ihminen syö kilon päivässä ja elää 80 vuotta. Jokainen vuosi merkitsee 365 kiloa ja 80 vuotinen elämä lähes 30 tonnia ainetta. Miten käykään Tertullianuksen esittämän ajatuksen fyysisen ruumiin 'ylösnousemisesta'.
Edellä esitettyjen kenttäteorioiden innoittamana Yalen yliopiston tutkija Harold Saxton Burr alkoi jo 1930-luvulla metsästää todisteita tällaisen kentän olemassaolosta. Ihmisestä voidaan erilaisin sähköisin mittalaittein mitata useampia erilaisia kenttävaikutuksia. EEG ja EKG ovat tyypillisiä esimerkkejä. Nämä ovat nimenomaan kenttävaikutuksia koska mittarin elektrodi ei ole kiinni mitattavassa elimessä. Nämä kenttävaikutukset eivät sykkivän luonteensa vuoksi voi tulla kysymykseen etsittäessä vakaana pysyvää kenttää, joka selittäisi ruumiin pysymisen muodossaan.
Burrin mittausjärjestely oli seuraava. Mittarina käytettiin putkivolttimittaria, jonka sisäämenoimoedanssi oli 10 megaohmin luokka. Elektrodit sijoitettiin kuppeihin, jotka täytettiin fysiologisella suolaliuoksella. Koehenkilö pisti sormensa kuppeihin ja lukema luettiin mittarista. Erilaisilla kokeilla varmennettiin että kyseessä oli todella kenttävaikutus. Tämä kenttä osoittautui sähköisiltä ominaisuuksiltaan varsin vakaaksi. Burr kykeni luokittelemaan koehenkilönsä neljään eri ryhmään (2mV, 4mV, 6mV ja l0mV). Mittauksia tehtiin päivittäi. Erään kerran erään naisen lukemat nousivat hyvin jyrkästi, pysyivät korkeina noin 24 tuntia ja laskivat takaisin normaaleiksi. Tällaisia tuloksia alkoi kertyä muillakin naisilla ja kun havaittiin että näitä sattui suunnilleen kerran kuussa, Burr ajatteli ilmiön johtuvan ovulaatiosta.
Lisätutkimukset paljastivat näin todellakin olevan. Selvisi myös monia muita mielenkiintoisia piirteitä. Ensinnäkin, ovulaatio ja kuukautiset näyttivät olevan toisistaan irrallaan. Oli naisia, joilla oli ovulaatioita, mutta ei kuukautisia, ja niitä, joilla oli kuukautisia, mutta ei ovulaatioita. Vain joka kolmannella ovulaatio näytti sattuvan kuukautiskierron puoliväliin, muilla milloin sattui, jopa kuukautisten aikana. Tätä tietoa sovellettiin sittemmin erinomaisin tuuloksin esimerkiksi lapsettomuuden hoitoon.
Lisäksi havaittiin että kohtukasvannaiset pystyttiin pelkällä volttimittarilla luokittelemaan yli 95 prosentin varmuudella pahanlaatuisiin ja hyvänlaatuisiin, nopeasti ja pienin kustannuksin.
Kohdunkaula on negatiivisesti sähköinen vatsan ihoon verrattuna silloin kun kysymyksessä on pahanlaatuinen kasvannainen. Paitsi että menetelmällä voidaan tehdä diagnooseja sillä voidaan tarkkailla myös hoidon onnistumista. Esimerkiksi jos syöpä oli alkuvaiheissaan ja kohtu poistettiin, mittarin lukemat muuttuivat, kentän polariteetti vaihtui.
Terveitä tutkiessaan Burr totesi kerran erään mieshenkilön arvojen alkavan nousta. Tähän yritettiin etsiä selitystä. Lopulta kävi ilmi että kyseinen henkilö oli emotionaalisesti tasapainoton ja puolen vuoden kuluttua hänet olikin otettava laitoshoitoon psyykkisten vaivojen vuoksi.
Menetelmällä voidaan siis mitata myös psyykkisiä vaivoja. Nykyäänhän esimerkiksi Yhdysvalloissa pohdiskellaan sitä pitäisikö naisille antaa lievempiä tuomioita kuukautisvaivojen aikaisissa mielenhäiriöissä tehdyistä rikoksista.
Burr tutki tajunnantilojen vaikutuksia yhdessä Tri. Leonard Ravitzin kanssa. Huhtikuussa 1948 he suorittivat historiallisen kokeen, joka paljasti että hypnoosin syvyys pystyttiin mittaamaan tällä menetelmällä. Volttiimittari ilmoitti myös tarkasti milloin posthypnoottinen suggestio kytkeytyi päälle.
Mielen ja kentän yhteyksiä tutkiessaan Tri. Ravitz suoritti yli 30 000 mittausta 430 koehenkilöllä. Kentän havaittiin aaltoilevan. Aallot saattoivat olla useiden viikkojen pituisia. Muutokset eivät olleet kovin suuria, mutta kuitenkin selvästi havaittavissa. Ihmisen ollessa loistavassa mielentilassa hänen kenttänsä yleisvoimakkuus oli normaalia korkeampi, masennuksen vallitessa jännite laski. Mieleltään terveillä ihmisillä psyykkisen vireen ilmaiseva aaltoilu oli niin säännöllistä että sen perusteella oli mahdollista ennustaa milloin ihminen tuntisi olonsa erinomaisessa ja vireytensä loistavaksi. Havaittiin myös että emotionaalisesti tasapainottomilla ihmisillä kentän aaltoilu oli epäsäännöllistä. Tällainen mittaus olisi hyvä apu psykologisessa testauksessa. Mittaustulos on täysin puolueeton, se on toistettavissa eikä henkilöä tarvitse lainkaan haastatella.
Tästä mittausmenetelmästä kehittyi varsinainen yleistyökalu. Näinhän pitikin olla jos Burrin hyooteesi oli oikea. Pystyttiin todistamaan että kaikkeen elolliseen liittyi tällainen mitattavissa oleva kenttä. Burr mittasi samanaikaisesti puita, ilmakehää ja maaperää ja havaitsi näissä ilmenevän muutoksia, jotka olivat synkroonissa keskenään. Jaksottaisuudessa oli hallitsevimpana piirteenä 14.75 vuorokautta kestävä jakso, joka on puolet kuun jaksosta. Heikompana esiintyi myös auringon 27-vuorokautinen jakso. Burr teki tutkimuksia yhtäjaksoisesti yli 30 vuoden ajan. Tänä aikana eräs puista kuoli ja sen kenttä katosi. Mittausjakson aikana tapahtui myös eräs tieteellisesti selittämätön ilmiö. Jakson alkuvaiheessa puiden jännitetaso oli noin 100 mV tai sen alapuolella. Jostain käsittämättömästä syystä tämä potentiaali sitten vuonna 1963 nousi 200 ja 400 mV:n välille ja on siitä asti pysynyt siinä.
Burr tutki myös elimistön syntymistä ja havaitsi että solussa oli mitattavissa polariteettiakseli jo ennenkuin voitiin havaita mitään elimellisia erilaistumisia. Tälle akselille syntyi sitten selkäranka. Hämmästyttävintä oli se että tällainen akseli oli mitattavissa esim. salamanterin munasolussa jo ennen hedelmöittymistä. Hedelmöittymisellä, jota on pidetty niin mullistavana tapahtumana ei Burrin mittausten mukaan ollut juuri minkäänlaista vaikutusta tähän kenttään.
Kentän ja eliniän yhteyksiä tutkiakseen Burr valitsi mittauskohteeksi obelian, meressä elävän polyypin, jonka elämänkaari on kyllin lyhyt mittausten suorittamiseksi. Kävi ilmi että kentän voimakkuus kasvoi elämän ensimmäisen kolmanneksen aikana, toisen kolmanneksen aikana se pysyi suunnilleen vakiona ja kolmannen kolmanneksen aikana se hitaasti laski, kunnes katosi kokonaan.
On syytä havaita että nämä kentät eivät ole fyysistä alkuperää. Ne hallitsevat sitä. Jos tällainen kenttä on olemassa ennen fyysisiä vastineitaan niin mistä se tulee ja minne se menee?
AKUPUNKTIO JA HALVAUKSET
AKUPUNKTIO - PIIKKI LÄNSIMAISEN
LÄÄKETIETEEN LIHASSA. (KATSAUS 1973)
AKUPUNKTIO JA IHMISEN ENERGIAKEHOT (Kuopio:
1991)
LÄÄKETIETEELLINEN AKUPUNKTUURI
LÄÄKINTÖHALLITUKSEN YLEISKIRJEET
AKUPUNKTIO SILMÄNLUMETTA