'KIINALAISESTA KÄSITTEISTÖSTÄ LUOVUTTAVA'
Tutkittavissa henkilöissä akupunktuuri luo mystisiä mielikuvia. Kiinalaiseen kosmologiaan ja luonnonfilosofiaan perustuvat selitykset vaikuttavat outoudellaan ja mystisyydellään. Hyypän mielestä kiinalaisesta käsitteistöstä pitäisi luopua, jos menetelmän vaikuttavuutta verrataan.

Lääkäreiden pitäisi luopua parantamisen luonnontieteellisistä selitysyrityksistä, Hyypä ehdottaa. Selitykset ontuvat, kun kyseessä on vuorovaikutustapahtuma. Hyyppä luonnehtii ehdotustaan tieteenfilosofian mukaiseksi siirtymiseksi selittämisestä ymmärtämiseen.

KOMMENTTEJA

Edellä oleva dosentti Hyypän sensaatiomainen puheenvuoro antaa hyvän kuvan ns. 'lääketieteellisestä akupunktuurista' ja sen 'tutkimuksen' tasosta.

Lienee syytä tähdentää ettei Hyypän tutkimuksessa ole kysymys perinteisestä kiinalaisesta akupunktiosta. Länsimaisella 'lääketieteellisellä akupunktuurilla' ja kiinalaisella akupunktiolla (zhenjiu) on tuskin mitään muuta yhteistä kuin akupunktioneulojen käyttö. Neulat ja niiden käyttö ei tee triggeripisteiden neulottelusta akupunktiota.

Artikkelin sanavalintojen ja ilmaisujen perusteella jokainen kiinalaiseen akupunktioon tutustunut huomaa heti ettei tässä ole kyse kiinalaisesta akupunktiosta ja sen pääperiaatteista.

Lääketieteilijöiden piirissä yleisen harhakäsityksen mukaan akupunktio on jonkinlainen kipulääke. Kiinassa akupunktion ensisijaisena hoitokohteena ovat halvaukset, joissa - kuten tunnettua - potilaalla ei välttämättä ole minkäänlaisia kipuja, päinvastoin - halvantunut puoli voi olla täysin tunnoton.

Kukaan kiinalaisen akupunktion tuntija ei jaottele kipuja pitkäaikaisiin ja lyhytaikaisiin, kuten artikkelissa on tehty. Kiputiloja kuvataan useimmiten termillä BI-syndrooma (BI ZHENG). Tällä tarkoitetaan jonkinlaista tukkeutumista. Kiinalaisen akupunktion mukaan kivut jaotellaan alkusyynsä mukaan.

Kiinalaisessa akupunktiossa kivun hoito on kiellettyä ellei samalla hoideta sen syytä. Kivun syyn selville saaminen ja sen hoitoon tarvittavien akupunktiopisteiden valinta edellyttää kiinalaisen diagnostiikan tuntemista. Länsimainen lääketieteellinen diagnoosi ei tässä auta. Jokainen voi tästä vakuuttua esim. yrittämällä etsiä lääkärikirjasta 'päänsärky'-, 'astma'- ym nimikkeiden alta tarvittavien akupunktiopisteiden luetteloa.

Artikkeli osoitta selvästi että kipua on pyritty hoitamaan ilman asianmukaista diagnoosia. Tällaisesta toiminnasta on varoitettu jo KELTAISEN KEISARIN SISÄTAUTIOPISSA (Huangdi Neijing, jonka nykyään käytössä olevat versiot ovat jostakin Kristuksen syntymän ajoilta). 'Jos voimistat ylitilaa tai rauhoitat vajaatilaa, et suinkaan näe potilaan parantuvan, vaan kuolevan'.

BI-oireisto (bizheng), johon esimerkiksi meillä tunnettu reuma luetaan, on jaettavissa syidensä mukaan esimerkiksi seuraaviin tyyppeihin: Kostea-bi, kylmä-bi, tuuli-bi ja kuuma-bi.

• KOSTEUS: Kivut eivät ole kovia. Raajat tuntuvat raskailta. Päätä ei tahdo jaksaa pitää pystyssä. Potilas on väsynyt ja uupunut. Kivut pysyvät paikallaan. Kipu lisääntyy kostealla säällä ja kosteissa paikoissa. Kiputilat ensisijaisesti lihaksistossa. Hoito kohdistetaan perna-meridiaanille (Zu taiyin pi jing).
• KYLMYYS: Kivut ankaria. Kylmä sää pahentaa. Lämpö lievittää. Kivut pysyvät paikallaan. Kivut ensisijaisesti luissa ja nivelissä. (Tämä on meillä tulkittavissa yleisimmin nivelreumaksi). Hoito kohdistetaan ensisijaisesti munuais-meridiaanille (Zu shaoyin shen jing). Vaiva on pakko hoitaa moksibustiolla.
• TUULI: Kivut liikkuvat paikasta toiseen. Oireet saattavat vaihdella nopeasti. Tuulinen sää ja vedon saaminen pahentavat. Lihakset nykivät ja kramppailevat. Kivut saattavat myös keskittyä hermoihin. Hoito kohdistetaan ensisijaisesti maksa-meridiaanille (Zu jueyin gan jing). Tämä vaiva, jonka oireet vaihtelevat ja kivut siirtyilevät on lääketieteilijöille usein ongelmallinen. Tätä ei voida hoitaa lääkkeillä, jotka yleensä vain rasittavat ennestäänkin häiriintynyttä maksaa. Tyypillinen esimerkki tästä on päänsärkyjen alueella migreeni, joka herättää aamulla valmiiseen särkyyn ja jossa useimiten esiintyy myös silmä-oireita. Kemiallisesti lääkittäessä säryt vain tihenevät ja lääkemäärät kasvavat. Tyypillinen ilmiö on myös se ettei lääke edes tehoa silloin kun särky on päällä. Kiinalaisella akupunktiolla vaiva hoituu yleisimmin muutamalla neulottelukerralla!
• KUUMA: Syntyy yleensä edellisistä tyypeistä, näiden pitkittyessä. Kyseessä on esim. reumakuume. Lämpö pahentaa, kylmä lievittää.

Hoidon oikea valinta on ensiarvoisen tärkeää. Lienee sanomattakin selvää että ylläolevat vaivat ja niiden erilaiset kombinaatiot hoidetaan kaikki eri tavoin. Kiinalaisen käsityksen mukaan väärä hoito ja/tai viivästynyt hoito ovat kroonisten sairauksien eräitä syitä.

Yllä oleva jaottelu on vain pieni osa kiinalaisesta kipujen luokittelusta. Se edustaa lähinnä kivun laadullisia syitä. Tämä ei diagnoosissa riitä. Laadun lisäksi on määriteltävä kivun määrälliset syyt: Onko kyseessä ylitilasärky vai vajaatilasärky.

• YLITILAT aiheuttavat yleensä ankaria ja kovia kiputiloja. Päänsäryissä pää tuntuu halkeavan. Painaminen pahentaa kipua.
• VAJAATILAT aiheuttavat yleisimmin jatkuvaa lievää jomotusta, jonka potilas saattaa hyvin kestää, mutta joka on erittäin kiusallista. Painaminen lievittää kipua.

Vaivan syyhyn kohdistuvan hoidon lisäksi voidaan tietenkin käyttää oireen hoitoon tarvittavia triggeripisteitä tai paikallisia akupunktiopisteitä. Näitä ei kukaan akupunktiota tunteva käytä yksin. Pelkkien oireiden hoito on kiellettyä!

Ainoastaan kiinalainen, akupunktioon kiinteästi kuuluva diagnostiikka voi paljastaa tarvittavan hoidon laadun, hoitoon tarvittavat akupunktiopisteet ja neulojen manipulointitavan, joista lääkäreiden kirjoittamat akupunktuurikirjat eivät yleensä mainitse halaistua sanaa.

Ovatko kosteus, kylmyys, veto (tuuli) tai kuumuus sellaisia 'outoja ja mystisiä käsitteitä, joista olisi päästävä eroon', kuten artikkelissa ehdotetaan, siitä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä.

Kiinalaisen akupunktion diagnostiikan (= 'oudot ja mystiset käsitteet') hallinta antaa akupunktikolle mahdollisuuden myös välittömästi tutkia hoidon vaikutuksen. Mikään ei jää sattuman varaan.

Ristiriitaista on todeta että 'Kiinalainen kosmologia (oppi maailmankaikkeuden rakenteesta) lisää parantamisen tehoa' ja vaatia samalla luopumaan kiinalaisesta käsitteistöstä.

Akupunktio vaikuttaa myös sekä lapsiin että eläimiin. Näissä tapauksissa on hiukan uskallettua väittää vaikutuksen perustuvan 'outojen ja mystisten kosmologisten käsitteiden tehoon'.

Lisäksi akupunktiota on käytetty myös kiinalaisten hoitamiseen. Tässä tapauksessa käsitteet eivät ole outoja ja mystisiä, vaan kulttuuriin kuuluvia ja tuttuja; jokapäiväistä puhekieltä.

Akupunktiota voidaan myös tehdä sanaakaan sanomatta.Sillä voidaan esim. elvyttää tajuton potilas. Näissä tapauksissa mystinen käsitteistö ei merkitse mitään.

Hoitovaikutuksen on todettu kumuloituvan. Potilaan ensireaktio voi olla suotuisa, haittavaikutukset saattavat kumuloitua vasta myöhemmin. Kiinalainen diagnostiikka paljastaa asioiden todellisen laadun huolimatta siitä mitä potilas vastaa kysymykseen:'No, miltäs nyt tuntuu?'. Ilman kiinalaista diagnostiikkaa tapahtuva 'lääketieteellinen akupunktuurihoito' saattaa olla haitallista ja jopa vaarallista. Kiinalaiset pitävät tätä puoskarointina.

Tutkija itse kertoo harjoittaneensa akupunktuuria vuodesta 1974. Kuinka on mahdollista ettei tutkijana tunnettu henkilö havaitse mitään 17 vuoteen!

Tällaiseen asiaintilaan on olemassa joukko selityksiä.

• Tutkija on kaiken aikaa ollut maineensa veroinen ja havaitsi jo varhain tekemänsä hoidot tehottomiksi. Tässä tapauksessa kyseessä on tietoinen huijaus.
• Tutkija ei ole 17 vuoden aikana huomannut mitään. Tässä tapauksessa maine tutkijana on kyseenalainen.
• Tutkija ei ole hallinnut alaansa (vaatii jopa oppisanastoa poistettavaksi), vaan on tehnyt 'omia hoitojaan' ilman asianmukaista diagnoosia ja hoidon kontrollointia. Tämä asettaa kyseenalaiseksi kyvyn antaa mitään lausuntoja akupunktion mahdollisuuksista ja vaikutuksista.

Kaikille akupunktion alalla pätemään pyrkiville voitaisiin antaa yleisohjeena se että jos ja kun ryhdytte tekemään todellisia tutkimuksia, joissa ei yksinomaan kirjata viiteen eri luokkaan ihmisten vastauksia kysymykseen: 'No, miltäs nyt tuntuu?', niin laatikaa ensin tutkimussuunnitelma ja tarkistuttakaa se sitten jollain akupunktion asiantuntijalla - lähettäkää vaikka Kiinaan tarkistettavaksi - ikävien yllätysten välttämiseksi. Kukaan järkevä ihminen ei kuvittele voivansa tuosta vain kumota 2000 vuotta vanhaa kokemusta.
'Kriittinen tutkimus' pitäisi aloittaa omien menetelmien kriittisellä tutkimuksella.

Kun lääkintöhallitus vuonna 1975 otti asiaan kantaa (yleiskirje 1608) se totesi:

Lääkintöhallitus katsoo, että akupunktuuri on lääketieteellinen fysikaalinen hoitomenetelmä, jolla on toistaiseksi vain lääketiedettämme täydentävä merkitys. Akupunktuuria on toistaiseksi pidettävä ainoastaan oireen mukaisena hoitomenetelmänä, kunnes sen vaikutusmekanismit on selvitetty.

Ottaen huomioon lääkärintoimen harjoittamisesta annetun lain (20/25) 9 §:n, hammaslääkärintoimen harjoittamisesta annetun lain (219/34) 4 §:n sekä lääkintöhallituksesta annetun asetuksen (130/70) 1 §:n säännökset lääkintöhallitus katsoo, että akupunktuurihoitoa voivat antaa vain laillistetut lääkärit ja laillistetut hammaslääkärit.

Pääjohtaja LEO NORO
Toimistopäällikkö ANTTI MARTTILA

Ensimmäiseksi kiinnittää huomiota se että eläinlääkärit ja eläinten hoito akupunktiolla jäivät vahingossa määrittelyn ulkopuolelle. Akupunktion määritelmä on lisäksi Lääkintöhallituksen oma ja se perustuu edustajien henkilökohtaisiin mielipiteisiin ja näkemyksiin. Kansainvälisesti ottaen akupunktio on holistinen ja bioenergeettinen hoitomuoto.

Ajatus siitä että tiede nykyisessä muodossaan kykenisi selvittämään akupunktion toimintamekanismit kuuluu uskonnonvapauslain alaisiin asioihin. Toistaiseksi tässä ei ole yksiselitteisesti onnistuttu. Monien tutkijoidenkin mielestä selville saadaan ainoastaan laaja-alaisia seurausvaikutuksia, ei varsinaisia syitä ja toimintamekanismeja. Esimerkiksi akupunktion psyykkisten vaikutusten tieteellinen mittaaminen on varsin vaikeaa. Länsimaisissa tieteellisissä piireissä ei aluksi otettu lainkaan huomioon kiinalaisten esittämiä väitteitä.

Ottaessa sen kannan että akupunktuuria saa tehdä vain laillistettu lääkäri tai hammaslääkäri, Lääkintöhallitus jätti ratkaisematta muutamia tärkeitä kysymyksiä:

• Osaako lääkäri luonnostaan kiinalaisen filosofian, kosmologian ja ihmiskuvan? (jotka dosentti Markku T. Hyypän mukaan lisäävät parantamisen tehoa ja joista tästä syystä pitäisi luopua).
• Oppiiko akupunktion pelkästään kokeilemalla ja tekemällä? (Kannattaako parituhatvuotinen kokemus heittää syrjään ja aloittaa kaikki alusta.)
• Onko puhtaasta nolla-tasosta lähtevä sairailla ihmisillä tapahtuva kokeileminen eettisesti oikein? (Kun otamme huomioon että akupunktiota ja sen perusperiaatteita on voinut kaiken aikaa opiskella ulkomailla (esim. Taiwanilla, ennen Kiinan avautumista). Taiwanilla opiskelleet länsimaiset lääkärit ovat lähes yksimielisesti olleet sitä mieltä että länsimainen lääketieteellinen koulutus on suurin este akupunktion oikealle ymmärtämiselle!

Viittan tässä esim. erään Euroopan tunnetuimman akupunktiolääkärin FELIX MANNin 1960- ja 1970-luvuilla julkaistuun tuotantoon, josta käy selvästi ilmi itämaisen diagnostiikan tarve akupunktiohoidon määrittelyssä.

Toisinaan näkee 'akupunktuurilääkäreiden' käyttävän 'klassisia pistesysteemejä' jonkun tietyn vaivan hoitoon. Tämä on illuusio. Parhaimmillaan akupunktio on yksilöllinen hoitomuoto. Reseptit takaavat jonkinlaisen keskinkertaisuuden. Reseptin valinta edellyttää kuitenkin kiinalaisen diagnostiikan käyttöä. Ei ole olamassa mitään yksi tauti - yksi resepti vastaavuutta. Esimerkiksi Felix Mannin kääntämä Changjian Jibing Zhenjiu Zhiliao Bianlan (The Treatment of Diseases by Acupuncture; 1963, 1967, 1972, 1974, ...) luettelee 16 erilaista astma-reseptiä (Chuan), joiden erottelu ja oikean reseptin valinta perustuu itämaisen diagnostiikkan hallintaan.

Lääkintöhallituksen kannanoton seurauksena kuka tahansa lääkintöhallituksen asettamat kriteerit omaava henkilö saattoi heti huomispäivänä ryhtyä 'akupunktuurilääkäriksi' ja antaa lausuntojaan akupunktion luonteesta ja sen käyttömahdollisuuksista.

Lääketieteen harjoittamista ei koskaan ole valvottu laadullisesti. Ilmeisesti juuri tästä syystä se on nykyään jopa kuluttajasuojan ulkopuolella. Valvomisen perusteena on aina ollut muodollinen pätevyys.

Lääketieteen erikoisalalta toiselle siirtyvä lääkäri joutuu ensin opiskelemaan aikomaansa alaa ja tenttimään tietonsa, vasta tämän jälkeen häntä pidetään muodollisesti pätevänä kyseiselle erikoisalalle.

Akupunktion suhteen tästä vaatimuksesta jostain syystä luovuttiin kokonaan. Jos akupunktiota pidetään lääketieteen erikoisalana, tällainen menettely on varsin omituista.

Ainoa selitys tällaiselle menettelylle onkin se että lääkintöhallitus halusi tehdä akupunktiosta jonkinlaisen 'suojatyöpaikan' lääketieteessä surkeasti menestyville lääkäreille; onhan virheellinen neulottelu vaarattomampaa kuin väärien lääkkeiden määrääminen.

Alalla on vielä nykyäänkin paljon tällaisia 'ryhtyjiä', jotka ilman minkäänlaista asiallista koulutusta ja vailla edellisessä artikkelissa ilmenneitä tutkijanlahjoja eivät tähän päivään mennessä ole huomanneet hommailuissaan mitään hämärää.

Nykyään voi esimerkiksi Beijingissä suoritta WHO:n hyväksymän Kansainvälisen Akupunktiolääkärin tutkinnon. Akupunktio-osuuden vaatimuksena on runsaan 600 tunnin koulutus. 40 tuntisina viikkoina tämä merkitsee 15 viikkoa.

Suomessa annettava 'akupunktuurilääkärin' koulutus kestää 1 viikon. Koulutus on siis ajallisesti (määrällisesti) vajaat 7 % kansainvälisistä vaatimuksista. Laadullisesti prosentti voi olla pienempikin.

Tällainen koulutus on lisäksi sikäli vinoutunutta ettei se edes valmista oppilasta millään tavalla esim. kiinalaiseen tenttiin. Koulutuksen avulla opettajat ujutavat vain oppilaiden mieliin omia käsityksiään akupunktiosta. Tämän paljastaa räikeästi myös se etteivät 'akupunktuurilääkärit' edes ymmärrä Kiinassa tarvittavaa 'outoa ja mystistä' oppisanastoa, vaan vaativat sitä poistettavaksi.

Akupunktio on kansainvälisesti määriteltynä itämainen, holistinen ja bioenergeettinen hoitomuoto, joka edellyttää länsimaisesta lääketieteellisestä ajattelutavasta laajemman ja poikkeavan ihmiskuvan omaksumista.

Asiat luokitellaan ja käsitetään kiinalaisessa akupunktiossa toisin. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä että ne välttämättä käsitettäisiin väärin, kuten monet lääkärit ja asioita tuntemattomat maallikotkin näyttävät ajattelevan.

Terveys on ollut kautta aikain ihmisille tärkeää ja sen hoitamiseksi ja ylläpitämiseksi on eri puolilla maailmaa luotu erilaisia järjestelmiä. Se että länsimainen lääkäri kuvittelee jotenkin intuitiivisesti ilman minkäänlaista asioihin perehtymistä ymmärtävänsä täysin toisenlaista kulttuuria ja siihen liittyviä ilmiöitä selittyy ainoastaan itsepetoksella ja siihen liittyvillä erilaisilla ilmiöitä, joille löytynee psykiatriasta jonkinlaisia hienompia määritelmiä.

Tästä herää kysymys: onko lääkäri edes koulutettavissa akupunktikoksi vai onko esimerkiksi asenteellisuus lääkärien parantumaton ammattitauti? Voisiko esimerkiksi joku akupunktiota osaava ei-lääketieteilijä toimia yhteistyössä lääkäreiden kanssa?

Viisas oppii myös toisten kokemuksista. Jos kaksinkertainen nobelisti Linus Pauling ei saa mitään kontaktia lääkäreihin ja joutuu vitamiinitutkimustensa saaman vastaanoton vuoksi toteamaan että lääkärit eivät ole tiedonhaluisia vaan puhtaasti asenteellisia, niin turha sitä on kenenkän muunkaan yrittää.

Akupunktion alalla tämä asenteellisuus vain korostuu koska sillä on yritettävä peitellä räikeä ja usein täydellinen tietämättömyys ja asiantuntemattomuus.

Kaikki tämä olisi pelkästään hauskaa ja huvittavaa ellei asioihin liittyisi niin paljon ihmisten turhia kärsimyksiä. Kuka esimerkiksi ottaa vastuun niiden lukuisten, viimeisten 20-30 vuoden aikana halvautuneiden (1970-luvulla 11000/vuosi, nykyään 14000/vuosi eli noin 250 000 - 450 000) turhista kärsimyksistä, joita lääketiede ei ole osannut ja muut eivät ole saaneet lievittää. Kiinalaisen akupunktion vaikutusprosentti halvauksissa on yli 90 ja täydellinen parantumisprosentti noin 40. Kaikki tämä noin 3 kuukauden sisällä, edellyttäen että hoito suoritetaan päivittäin.

On ehkä syytä tähdentää sitä etteivät ihmiset yleensä turvaudu vaihtoehtoisiin lääketieteisiin ensimmäiseksi. Tarve syntyy lääketieteen tehottomuudesta. Lääkärissä käynyt ja hoitoa saanut ihminen voi kokea tulleensa kaltoin kohdelluksi, vaille huomiota jääneeksi, halveksituksi jne. Pitäisikö näille ihmisille jotenkin kostaa se että lääketiede ei syystä tai toisesta kykene heitä auttamaan.

Kenen sairauksista oikeastaan on kysymys? Ketkä koko homman maksavat?

AKUPUNKTIO JA HALVAUKSET
AKUPUNKTIO - PIIKKI LÄNSIMAISEN LÄÄKETIETEEN LIHASSA. (KATSAUS 1973)
AKUPUNKTIO JA IHMISEN ENERGIAKEHOT (Kuopio: 1990)

"KUPLAT"
LÄÄKETIETEELLINEN AKUPUNKTUURI
LÄÄKINTÖHALLITUKSEN YLEISKIRJEET
ECIWO-teoria
ELEMENTTITEORIAN OMITUISET MUUNNOKSET