|
|
|
Kiinalaisen lääketieteen kehitykseen ovat vaikuttaneet kolme suurta filosofista suuntausta: Taolaisuus, Kungfuzilaisuus ja Buddhalaisuus. Tässä puheeksi tuleva Taolaisuus on siis yksi näistä.
LAO = Vanha.
ZI = Mestari; lapsi, poika...
Kiinan toinen suuri filosofi oli Laozi. Hänen elinajastaan on olemassa erilaisia mielipiteitä. Yleensä hänen ajatellaan eläneen noin 604 eaa.- 520 eaa. Kuolinvuodeksi annetaan usein myös noin 531 eaa. Jotkut tutkijat antavat hänen elinajakseen hieman myöhemmän, noin 575 eaa.- 475 eaa. On myös esitetty sellaisia mielipiteitä että Zhou-dynastian kirjastonhoitaja Laozi ja filosofi Laozi olisivat kaksi eri henkilöä.
Laozi'n suuria aikalaisia olivat:
KONGFUZI (551 eaa. - 479 eaa.)
GAUTAMA BUDDHA (566 eaa. - 486 eaa.)
ZARATHUSTRA (630-618 eaa. - 553-541 eaa.) ja
PYTHAGORAS (569 eaa.- 475 ? eaa.)
LAOZIN ELÄMÄ
Tarkastelemme seuraavassa yleistä käsitystä ja yleisiä taruja Laozin elämästä.
Vuonna 604 eaa. suuri pyrstötähti nähtiin CHU-valtakunnan (nykyisen Hebein) taivaalla. Juuri tuolla hetkellä eräs leskeksi jäänyt maatyöläisnainen, uupuneena feodaaliherran pelloilla työskentelystä, synnytti pojan luumupuun alla. Äiti, köyhä maalaisnainen, antoi pojalleen tapahtuman johdosta nimeksi LI ("luumupuu"). Myöhemmin, nähtyään lapsen pitkät korvalehdet, hän lisäsi nimeen sanan ER (Erh; "korvat"). Näin lapsen nimeksi tuli LI ER ("Luumupuu Korva").
Li Er oli monessa suhteessa omituinen lapsi. Tarun mukaan hän oli siinnyt ilman maallista isää, suuren komeetan vaikutuksesta. Kun hän syntyi, hänen päätään peittivät pitkät valkoiset hiukset ja hänellä oli valkoiset tuuheat kulmakarvat. Kuten monet muutkin vastasyntyneet, hänkin näytti vanhalta ja viisaalta. Yleisen huhun ja nykyään jo vakiintuneen tarun mukaan hän oli syntynyt omana 70-vuotispäivänään. Nimi LAOZI ("Vanha poika") saattaa olla tästä peräisin. On tosin epävarmaa tunnettiinko hänet tällä nimellä elinaikanaan.
Laozin elämästä ei tiedetä paljoakaan. Hän oli ilmeisesti lähtöisin hyvin köyhistä oloista, muutoin hänen sukutaustastaan tiedettäisiin enemmän. Hänen opintiensä lienee köyhyyden vuoksi ollut vaikea ja pitkitynyt. Hän nousi kuienkin vaikeuksien yläpuolelle ja saavutti aikanaan korkean aseman.
Hän eleli enimmäkseen yksin, opiskeli ja tutki elämää yksin ja mietiskeli yksin. Laozista tiedetään itse asiassa niin vähän että skeptisimmät tutkijat pitävät häntä jopa pelkkänä mielikuvituksen tuotteena.
Laozi kohosi myöhemmällä iällään Zhou-dynastian kirjastonhoitajaksi tai arkistonhoitajaksi. Tämä toimi muutti hänen elämänsä. Tulisieluinen tiedon etsijä löysi itsensä silloisen Kiinan kaiken tietämyksen keskeltä.
Tarinan mukaan Kongfuzi tuli Zhou-dynastian pääkaupunkiin kyselemään Laozin mielipiteitä yhteiskunnallisista ajatuksistaan js tapasäädöksistä. He tapasivat toisensa kirjaston portailla, jossa valkohapsinen Laozi tokaisi Kongfuzille: "Pyyhkikää pois ylpeä ilmeenne ja lukemattomat halunne. Luopukaa liehittelevistä tavoistanne ja epävakaasta tahdostanne. Siinä kaikki mitä minulla on teille sanottavana."
Tämä vastaus kuulemma teki Kongfuziin syvän vaikutuksen.
Laozin vanhuus on myös hämärän peitossa. Emme varmuudella tiedä missä hän kuoli. Zhuang zi (n. 369 eaa.- 286 eaa.) kertoo Laozin kuolleen Kiinassa oppilaidensa ympäröimänä. Mutta Zhuang zi eli 400-vuotta myöhemmin, eikä hän siis ollut paikalla.
Tarinan mukaan Laozi sai tarpeekseen ja lähti pois Kiinasta. Jotkut ovat sitä mieltä että hän jotenkin kärsi Zhou-dynastian rappeutumisesta. On syytä muistaa että hän oli ilmeisesti saavuttanut sellaisen sisäisen kehityksen tason etteivät tällaiset asiat vaikuttaneet häneen mitenkään.
Jotkut ovat sitä mieltä että hän lähti etsimään ratkaisua omiin ongelmiinsa. Lu K'uan Yü (Charles Luk) kirjoittaa teoksessaan THE SECRETS OF CHINESE MEDITATION (Rider, sivu 166): "Laozi saavutti ainoastaan alaya-vijñana tilan eli 'varastotajunnan', mielen aspektin, joka on tyhjyyden (voidness) illuusion värittämä ja vailla erotuskykyä. Kaikeksi onnettomuudeksi hän ei tavannut Buddhaa, eikä kyennyt muuntamaan tätä tilaa 'suuren peilin viisaudeksi'."
Joka tapauksessa tarina kertoo hänen nousseen lemmikkipuhvelinsa selkään ja lähteneen kohti Himalajan vuoria.
Han-Gu (Han-Ku) solan vartiopäällikkönä toimi tuolloin YIN XI (Yin Hsi), joka harrasti mm. astrologiaa. Hän oli nähnyt taivaalla suuren pyrstötähden kulkevan kohti länttä. Vanhoja kirjoja tutkimalla hän sai selville tämän tarkoittavan sitä että joku Kiinan suurista viisaista tulisi kulkemaan solan kautta länteen, pyrstötähden suuntaan.
Yin Xi rakensi tien viereen itselleen majan ja jäi odottelemaan. Eräänä päivänä hän näki valkohapsisen, suureen viittaan kääriytyneen vanhuksen hitaasti lähestyvän puhvelin selässä.
Yin Xi pyysi vanhusta viipymään ja opettamaan häntä. Laozi kirjoitti Yin Xi'lle kirjan, joka koostui noin 5000:sta kirjoitusmerkistä. Tämän kirjan hän jätti testamentikseen maailmalle. Näin syntyi DAO DE JING (Tao Te Ching). Tämän jälkeen Laozi nousi puhvelinsa selkään ja katosi länteen.
DAO DE JING (TAO TE CHING)
Laozin kirjoittamaksi sanottu Daodejing lienee Raamatun ohella eräs maailman eniten käännetyistä kirjoista. Kirjana se on lyhyt. Se koostuu vain noin 5000:sta kirjoitusmerkistä. Merkitykseltään se on tavattoman arvoituksellinen. Kriitikot ovat taipuvaisia sijoittamaan sen kirjoittamisen ajankohdan pikemminkin kolmannelle kuin kuudennelle vuosisadalle eaa. Se poikkeaa omituisesti kaikesta myuusta Zhou-dynastian ajoilta meille säilyneistä teksteistä.
Teos on aforismikokoelma. Sen erillisiä sanontoja ei ole pyritty millään tavalla liittämään toisiinsa. Mitään johtoajatusta siinä ei ole. Pohjimmaltaan se on yksinkertaisuuden ylistys, mutta aforismi aforismilta se tarjoaa lukijalle mitä hämärimpiä ja monimutkaisimpia ajatuksia.
Teoksen nimen kääntäminen on melko hankalaa. Se voitaisiin kääntää esimerkiksi "Taon Hyveen Klassikoksi" tai "Taon Ilmenemisen Klassikoksi".
Termille DAODE (Tao Te) annetaan nykyisissä sanakirjoissa käännöksiksi: moraali, moraalisuus, etiikka...
DE käännetään yleensä termeillä: hyve, moraalisuus, moraalinen luonne; sydän, mieli; hyvyys, suosiollisuus...
Kääntäjillä on ollut tavattomia vaikeuksia. Monet sen käännöksistä poikkeavat sisällöiltään niin paljon toisistaan että niitä on vaikea tunnistaa saman kirjan käännöksiksi.
Teoksen luonteesta saa jonkinlaisen kuvan tarkastelemalla sen alkua ja loppua.
Kirjan ensimmäinen aforismi kuuluu seuraavasti:
Tao, joka voidaan ilmaista ei ole ikuinen Tao;
Nimi, joka voidaan määritellä ei ole muuttumaton nimi.
Ei-olevaisuutta kutsutaan taivaan ja maan edeltäjäksi;
Olemassaolo on kaikkien äiti.
Tyynesti tarkkaillen näemme ikuisen ei-olevan olevan maailmankaikkeuden mystinen alku.
Ikuisessa olevassa näemme selvästi ilmeinneet erot.
Nämä kaksi ovat lähtökohdaltaan samat, mutta muuttuvat ilmetessään erilaisiksi.
Tätä samaisuutta kutsutaan syvällisyydeksi. Ääretön syvällisyys on se portti, josta maailmankaikkeuden eri osien alut tulevat.
(DAODEJING 1.)
Kirjan viimeinen aforismi kuuluu seuraavasti:
Hän, joka tietää, ei puhu;
Hän, joka puhuu, ei tiedä.
Hän, joka on totuudellinen ei pyri esille;
Hän, joka pyrkii esille ei ole totuudellinen.
Hän, joka on hyveellinen ei kinastele;
Hän, joka kinastelee ei ole hyveellinen.
Hän, joka on oppinut ei ole viisas;
Hän, joka on viisas ei ole oppinut.
Tästä syystä Pyhimys ei näyttele omia ansioitaan.
(DAODEJING 81.)
Näiden kahden luvun välille mahtuu erilaisia ja eritasoisia aforismeja. Eri kulttuuripiireissä ja eri aikoina tähän teokseen on luonnollisesti suhtauduttu eri tavoin. Esim. WSOY:n KANSAKUNTIEN VAIHEET V-osa (vuodelta 1953), sivu 156 kertoo TAO TE KING'in olevan myöhempi väärennös:
"Väärennys rehoitti, ja tällaista lähdettä saamme kiittää TAO TE KINGIN nimellä kulkevasta järjettömästä pikku niteestä, jonka muka on kirjoittanut LAO TSE, kertoman mukaan 7. vuosisadan lopulla eaa. elänyt filosofi, jota yleensä pidetään taolaislahkon perustajana. Taolaisuus, alkujaan rajoittunut spekulatiivinen järjestelmä, joka nojautui muutamiin paradoksaalisiin elämänohjeihin ja omaksui suurimman osan Buddhan uskonnon muodoista ja seremonioista sekä joukon sen myöhempää taikauskoa, on nyt kukoistava uskonto."
(Kirjoittanut prof. H.A.GILES.)
Toinen GILES, Tri. Lionel GILES, British Museumin entinen itämaisten käsikirjoitusten hoitaja, luonnehtii Ch'u Ta-Kaon TAO TE CHINGIN esipuheessa (George Allen & Unwin; 1970) kirjaa hieman toisin:
"Alkutekstin sanoitus on äärettömän voimallista ja ytimekästä; Tuskin milloinkaan aikaisemmin niin paljon asiaa on saatu mahtumaan niin pieneen tilaan. Maailmankaikkeudessa on siellä täällä tähtiä, jotka kuuluvat ns. "valkoisten kääpiöiden" luokkaan. Ne ovat yleensä hyvin pieniä, mutta atomit, joista ne koostuvat, ovat musertuneet toisiaan vasten niin tiiviisti että niiden paino on kokoon nähden valtavan suuri, ja tämä aiheuttaa sen että ne säteilevät niin paljon energiaa että niiden pintalämpötila on valtavan paljon auringon lämpötilaa suurempi. TAO TE CHINGIÄ voitaisiin hyvällä syyllä nimittää filosofisen kirjallisuuden "valkoiseksi kääpiöksi", niin painava se on, niin kompakti ja niin suggestiivisesti se vaikuttaa mieleen valkoista kuumuutta säteilevillä ajatuksillaan."
FILOSOFINEN TAOLAISUUS
Käsittelemme tässä lyhyesti filosofisen taolaisuuden perustermejä. Filosofinen taolaisuus vetosi ensisijaisesti erakoihin ja mietiskelijöihin. Se ei anna kovinkaan suurta arvoa yhteiskunnallisille pyrkimyksille.
Laozi ei ollut mikään filosofinen haaveilija. Kongfuzin tavoin hänkin pyrki löytämään ratkaisun aikakauden epävakaisiin oloihin. Laozi kääntyi kannattamaan mietiskelevää ja syrjään vetäytyvää elämää. Filosofinen Taolaisuus etsii ratkaisua ihmisen ongelmiin sulautumisesta luontoon.
DAO = "Tie", muodoton, täydellinen, absoluutti. Sanoin kuvaamaton, absoluuttinen luonnonlaki. Ilmenee kaikissa luonnollisissa tapahtumissa. Ei-oleva, joka on kaiken takana, kaiken tuolla puolen.
DE = Daon ilmeneminen. Asioiden luontainen sisäinen voima, jonka täydellinen ilmeneminen on daon toimintaa. Dao luo, de kasvattaa.
WU = Ei-oleva. Kaiken takana oleva lopullinen totuus.
WU WEI = Teoton toiminta. Taolaisuuden ihanne. Asioihin puuttumattomuus. Daon De'n esteettömän ilmenemisen salliminen. Vapautuminen kaikesta keinotekoisesta.
Todellinen sosiaalinen harmonia on saavutettavissa ainoastaan Daon kosmista harmoniaa noudattaen.
Hyveitä ei pitäisi tavoitella, vaan niiden pitäisi antaa syntyä itsestään, luonnollisesti. Hyveellisyys ja hyvä käytös eivät ole itseisarvoja. Taolaiset taistelivat ihmisen turhamaisuutta vastaan. Kunnianhimo, ylpeys, ahneus, lörpöttely yms. olivat esteitä todellisuuden saavuttamiselle.
Ihannevaltio on taolaisten mukaan pieni, rauhanomaisesti ja eristäytyneesti elävä yhteisö. Mitä vähemmän lekeja tarvitaan, sitä parempi.
Filosofinen taolaisuus ei puhu jumalista mitään.
Taolaisuuden ja Dao De Jingin ymmärtämistä helpottaa tutustuminen intialaiseen metafysiikkaan. On oletettu että Laozi sai ideat oppeihinsa Intiasta.