|
|
|
Kiinalaisen lääketieteen kehitykseen ovat vaikuttaneet kolme suurta filosofista suuntausta: Taolaisuus, Kungfuzilaisuus ja Buddhalaisuus. Tässä puheeksi tuleva Kungfuzilaisuus on siis yksi näistä.
KONG ZI
KONG FU ZI
KONG SHENG REN
KONG = Aukko, reikä, kolo; Suuri, erittäin; KONG-suku.
FU = Mies, aviomies; käsityöläinen...
ZI = Muinainen oppineen ja hyveellisen ihmisen titteli; henkilö; poika, lapsi; ensimmäinen maallinen haara...
SHENG = Pyhimys; pyhä; keisari....
SHENGREN = Pyhimys, viisas ihminen...
REN = Ihminen, ihmisolento; persoona; kansa ....
KONGFUZI = KONG-suvun oppinut
KONG SHENGREN = KONG-suvun viisas. KONG-suvun pyhimys.
Kongfuzin elinaika (551 eaa. - 479 eaa.) oli ihmiskunnan historian käännekohta. Hänen aikalaisiaan olivat mm.:
LAOZI (604 eaa. - 520 eaa.)
GAUTAMA BUDDHA (566 eaa. - 486 eaa.)
ZARATHUSTRA (630-618 eaa. - 553-541 eaa.) ja
PYTHAGORAS (569 eaa. - 475 ? eaa.)
KONGFUZIN ELÄMÄ
Kongfuzin isä oli maineikas KONG-sukuun kuuluva sotilas, SHU LIANG HEI, jonka sukujuuret ulottuivat aina SHANG-dynastian keisarilliseen perheeseen asti. Hän oli tullut jo vanhaksi, lähestyi seitsemättäkymmenettä ikävuottaan. Hänen vaimonsa oli antanut hänelle yhdeksän tytärtä, mutta ei yhtään poikaa, joka suorittaisi esi-isä riittejä hänen muistokseen. Tämä onnettomuus pakotti hänet eroamaan vaimostaan ja ottamaan toisen.
Hän lähestyi kaikella kunnioituksella ja asianmukaisin rituaalein hyvämaineista ja tunnettua YAN'in perhettä, jossa oli kolme naimaikäistä, kaunista, hyvämaineista ja hyveellistä tytärtä sulhasia odottamassa.
Aihe oli erittäin arkaluontoinen ja niinpä YAN'in perheen isä tavanmukaisesta kiinalaisesta etiketistä poiketen kutsui tyttärensä keskustelemaan asiasta. (Yleensä tulevasta avioliitosta päättävät vanhemmat tai pikemminkin vain isät; tyttärille vain ilmoitetaan tapahtuneesta.) Hän tähdensi tyttärilleen sitä suurta huolestuneisuutta, jota tuo maineikas, mitä erinomaisinta sukua oleva sotilas tunsi sielussaan. Isä ehdotti että tyttäret pohtisivat asiaa ja tekisivät omat päätöksensä.
Nuorin tyttäristä, 17-vuotias JING ZAI (Ching-tsai), ymmärsi isän tarkoituksen ja tarjoutui välittömästi tuon maineikkaan sotilaan puolisoksi. Jing Zai oli täysin tietoinen avioliiton todellisesta tarkoituksesta. Hän oli syvästi uskonnollinen ja rukoili jumalilta ja hengiltä poikalasta, joka voisi kunnioittaa isänsä muistoa. Tässä tarkoituksessa hän teki pyhiinvaellusmatkoja läheiselle pyhälle vuorelle.
Erään tällaisen matkan aikana Jing Zai näki omituisen näyn. Viisi muinaista viisasta pyhimystä ilmestyi hänelle, raskaana olevalle äidille, kuin unessa. Heidän keskellään oli omituinen olento, joka oli vasikan kokoinen, mutta kauttaaltaan suomujen peittämä. Sillä oli otsan keskellä yksi ainoa sarvi. Tämä olento, QI LIN (Ch'i Lin), on metafyysinen ja symbolinen eläin, joka ilmestyy vain silloin kun joku suuri valaistuksen lähde on astumassa ihmiskuntaan. Se piti suussaan jade-taulua, jonka se pudotti Jing Zai'n jalkoihin. Tauluun oli kirjoitettu sanat "Kristallinpuhdas lapsi syntyy ZHOU'n ollessa rappeutumassa. Hän on oleva kuningas, mutta vailla valtakuntaa".
Pyhimykset julistivat syntyvän lapsen olevan kaikista kuolevaisista viisain. Hänen jälkeläisensä tulisivat kunnioittamaan häntä loistavimpana ja kuuluisimpana esi-isänään. Lopuksi he pyysivät äitiä sitomaan kankaanpalan pyhän eläimen sarveen. Näin hän tekikin, ja näky katosi.
Tämän predestinoidun lapsen syntymään liittyi monia yliluonnollisia ilmiöitä. Kaksi lohikäärmettä melskasi katolla koko yön. Taivaallinen musiikki täytti ilman. Pyhät laulut kaikuivat ja julistivat koko taivaan iloitsevan tämän pyhän lapsen syntymästä. Viisi viisasta kuljeskelivat synnytyshuoneessa.
Tämä tapahtui eräänä syksyisenä yönä vuonna 551 eaa. Perimätiedon mukaan syyskuun 28 päivänä. (Tämä päivä on nykyään Kiinassa "opettajien päivä".)
Jing Zai ja Kong-suku sai pojan, jonka ruumiissa oli 49 tulevan suuruuden merkkiä. Hän sai nimekseen QIN ("kukkula") päässä olevan kohoutuman mukaan. Hänen varsinainen nimensä oli ZHONG NI. (Näitä nimiä käytetään kuitenkin harvoin. Kiinalaiset osoittavat kunnioitustaan ihmisille välttämällä heidän oikean nimensä käyttöä.) Hänen rinnassaan kerrotaan näkyneen sanat: "Hän osoittaa; Hän toimii; Hän päättää; Hän saattaa aikakaudet päätökseen."
Näin syntyi Kiinan kruunaamaton keisari, jonka elämällä ja opetuksilla on ollut vaikutusta suurempaan osaan ihmiskuntaa kuin kenelläkään muulla.
Kun Kongfuzi oli kolmen vuoden ikäinen, hänen isänsä kuoli. Äiti omisti elämänsä poikansa kasvattamiselle ja tästä huolehtimiselle. Hänen omistautuneisuutensa ja persoonallinen puhtautensa muokkasivat pojan luonnetta.
Kongfuzin nuoruudesta ei tiedetä paljoakaan. Hänen kerrotaan osoittaneen lähes yliluonnollisia älyllisiä kykyjä ja olleen pohjattoman innokas opiskelemaan kaikkea. Hänen kerrotaan astuneen julkiselle uralle jo 17-vuotiaana.
Kongfuzi avioitui 19-vuotiaana, mutta useiden avioliittovuosien jälkeen erosi vaimostaan, tuntemattomasta syystä.
Liitosta syntyi poika, joka kuitenkin kuoli ennen isäänsä. Poika ennätti olla naimisissa ja saada perillisiä. Kongfuzin pojanpoika ZI SI (Tzu Ssu) kirjoitti neljään kirjaan kuuluvan ZHONG YUN'in. Nykyään on (Taiwanilla) menossa Kongfuzin jälkeläisten 77.-sukupolvi. (Kung De-cheng; synt.: 1920).
Kongfuzin nousua poliittiseen elämään voidaan kuvata seuraavasti: Aluksi hän toimi LÜ'n (nykyisen Shandong'in) markiisin vilja-aittojen yli-valvojana. Myöhemmin hän valvoi myös LÜ'n laidunmaita. Viidenkymmenen ikäisenä hänet korotettiin prefektiksi. Vuotta myöhemmin hänet nimitettiin ylituomariksi ja kolme vuotta tämän jälkeen hänen virkauransa huipentui LÜ'n varaministerinä.
Kongfuzin elämää leimasi järkkymätön omistautuminen rehellisyydelle. ZHOU-dynastia oli hajoamassa ja jo läpeensä korruptoitunut. Korkean viran hoitaminen tällaisena aikana omista periaatteistaan kiinni pitäen oli raskasta. LÜ'n kreivikunta kukoisti ja vaurastui Kongfuzin hoidossa, mutta ympäröivät maakunnat tulivat pelokkaiksi ja kateellisiksi ja yrittivät kaikin keinoin tuhota ja hävittää Kongfuzin politiikan toteuttamisen.
Kongfuzi näki kuinka tarkoituksellisesti korruptoituneet ihmiset raunioittivat LÜ'n kereivikunnan eheytyneisyyttä omien päämääriensä saavuttamiseksi. Tämä oli isku, josta hän ei koskaan toipunut. Eettisyys ja lainkuuliaisuus olivat häviamässä. Kongfuzille tämä merkitsi kaiken kiinalaisuudessa olevan ylevän ja jalon katoamista. Hän oli jo 22-vuotiaana alkanut tutkia ratkaisua valtakunnan politiikan korruptioon. Hänessä oli herännyt uudistajan henki. Hän näki selvästi sen kuinka monia asioita pitäisi saada muutettua ennenkuin laillisuus voisi toimia rehellisesti.
Voidaan tietenkin ajatella että hänen näkemyksensä oli liian ahdasmielinen ja että monet ongelmat olivat hänen omia keksintöjään, mutta historia kuvaa hänet monipuoliseksi ja lahjakkaaksi ihmiseksi, joka osasi yhdistää henkisen voiman fyysiseen. Hän oli mm. etevä luutunsoittaja, erinomainen vaununajaja ja kuuluisa hevosten käsittelijä. Hänen salaisuutensa oli se että mitä ikinä hän tekikään, hän teki sen koko sydämellään. Kaikkia hänen toimiaan leimasi vilpitön yrittämisen halu. Hän osasi käyttää mieltään perinpohjaisesti ja systemaattisesti.
Vanhemmiten hänen ajatuksissaan ilmenee jonkinverran katkeroitunutta sävyä. Tämä johtuu ilmeisesti siitä että hän tunsi voivansa auttaa Kiinaa ja ihmetteli sitä miksi Kiina ei hänen apuaan hyväksynyt.
Hän kärsi, kuten kaikki idealistit. Hänen ohjelmansa toimi kaikkialla missä sitä kokeiltiin, mutta näytti siltä ettei hänen ohjelmaansa haluttu ottaa vastaan.
Ihmiset eivät enää välittäneet kulttuurista, rituaalista ja hyvistä käytöstavoista. Kongfuzi ryhtyi kokoamaan, editoimaan ja uudistamaan kiinalaisen kulttuurin perusteita.
Hänen kerrotaan koonneen uudestaan ja editoineen
"VIISI KLASSIKKOA", WU JING (WU CHING).
Nämä Kiinan muinaisen historian säilyttäneet "Viisi Klassikkoa" eli kungfuzilaiset klassikot ovat:
SHI JING (SHIH CHING) eli "LAULUJEN KIRJA".
Teos on syntynyt joskus 900 - 600 eaa. Sisältää 305 runoa.
SHU JING (SHU CHING) eli "HISTORIAN KIRJA".
Teos on toiselta nimeltään SHANG SHU. Sisälää muinaista puolilegendaarista historiaa aina 600-luvulle eaa. asti.
YI JING (I CHING) eli "MUUTOSTEN KIRJA".
Ehkä alunperin muotoiltu joskus 1000 eaa.
Sisältää ennustuksissa käytettävää materiaalia.
LI JI (LI CHI) eli "RIITTIEN KIRJA".
Sisältää kuvauksia muinaisista rituaaleista.
Koottu noin 100 eaa.
CHUN QIU (CH'UN CH'IU) eli "KEVÄÄN JA SYKSYN AIKAKIRJAT".
Teos kertoo lyhyesti erilaisista LÜ-valtakunnan tapahtumista
vuosien 722 eaa. - 481 eaa. ajalta.
Kongfuzin varaministerikausi jäi lyhyeksi. Hän sulki valtion ovet päättäväisesti takanaan, jätti prinssit riitelemään keskenään ja ryhtyi viettämään vaeltelevaa elämää, jota kesti runsaat 13 vuotta. Hän oli valmis tarjoamaan apuaan sitä pyytäville ja samalla hän keräsi ympärilleen oppilasjoukon, jolle hän opetti ajatuksiaan ja ideoitaan, jotka tulivat myöhemmin vaikuttamaan koko Kiinaan.
Vaellusvuosiensa jälkeen Kongfuzi palasi 67-uotiaana kotiinsa LÜ'hun. Kokemustensa viisastuttamana hän ei enää ryhtynyt poliittiselle uralle, vaan perusti koulun, jossa hän opetti omia oppejaan ja näkemyksiään. Koulu oli avoin kaikille.
Perimätiedon mukaan hänen oppilaidensa kokonaismäärä nousi yli kolmen tuhannen. Näistä hänen mielestään 72 nousi niin korkealle tasolle että hän piti heitä opetuslapsinaan.
Tällainen opetuslapsi hallitsi kaikki kuusi taitoa: Rituaalit, musiikin, vaununajamisen, jousella ampumisen, kirjallisuuden ja matematiikan.
Kongfuzille rakkain opetuslapsista oli YAN HUI (Yen Hui), joka oli niin köyhä että joutui asumaan pimeän kujan perällä ja tyytymään päivittäin kupilliseen hirssiä ja vettä.
Yan Hui kuoli ennen Kongfuzia. Kertomuksen mukaan Kongfuzin tavanomainen tyyneys murtui ja hän huudahti "Taivas on riistäny hänet minulta! Taivas on riistänyt hänet minulta!" Hän suri YAN HUI'ta kuin omaa poikaansa. Vastaavasti oppilaat surivat aikanaan Kongfuzia kuin isäänsä. Tämä opettaja-oppilas suhde on leimaa antava koko itämaiselle kultuurille.
Kongfuzi jatkoi opetus- ja kirjoitustyötään aina kuolemaansa asti. Tarinoiden mukaan hänen kuolemaansa edelsivät mystiset tapahtumat. Eräänä yönä Kongfuzi näki merkillisen unen, jonka hän tulkitsi merkitsevän hänen kuolemaansa. Aamulla oppilaat kuulivat hänen puhelevan itsekseen:
"Suurikin vuori on murenneva, vahvinkin parru murtuu, Viisaan on kuihduttava kuin kasvi."
Vähää ennen Kongfuzin kuolemaa eräs metsästäjä tappoi LÜ'n metsässä omituisen olennon, jonka hän vei pääkaupunkiin kaikkien nähtäväksi. Olento oli kauriin kokoinen, sitä peittivät suomut ja sen otsassa oli yksi ainoa sarvi. Tämä oli viisauden symboli, Qi-Lin. Tästä Kongfuzi tiesi että hänen aikansa alkoi olla lopuillaan.
Hän vetäytyi sohvalleen. Hänen viimeisistä sanoistaan on olemassa useampia versioita. Erään version mukaan hän sanoi: "Ei tule viisaita hallitsijoita. Kukaan valtakunnassa ei halua minua opettajakseen. On tullut aika kuolla."
Toisen version mukaan hän sanoi: "Koska ainoallakaan tämän ajan prinssillä ei ole riitävästi älyä ymmärtääkseen minua, on parempi että kuolen, sillä minun suunnitelmani eivät toteudu." Viimeiset sanansa lausuttuaan Kongfuzi ei puhunut enää mitään. Hän makasi sohvallaan kuusi päivää puhumatta ja kuoli seitsemäntenä.
Oppilaat surivat häntä kuin isäänsä ja hautasivat hänet LÜ'n pääkaupungin ulkopuolelle. Hänen hautansa sijaitsee nykyisen Shandong'in maakunnan Qufu'n pohjoisessa esikaupungissa, lähellä SI (Ssu) jokea. (Vuonna 1906 Kongfuzi julistettiin valtiollisella säädöksellä tasavertaiseksi taivaan ja maan jumaluuksien kanssa!)
KONGFUZIN OPETUKSET
Kongfuzi oli idealistinen ja humanistinen yhteiskuntafilosofi, joka pyrki löytämään pysyvän ratkaisun oman aikakautensa (ja myöhempienkin) rauhattomien ja sotaisten olojen rauhoittamiseksi. Yhteiskunta ja yhteiskunnalliset arvot ovat hänen filosofiassaan etusijalla.
Kongfuzi väittää itse olevansa "vain välittäjä, ei mikään uudistaja ja uuden keksijä" (LUN YÜ: 7;1). Hän otti tiettyjä ideoita ja ihanteita muinaisuudesta, mutta ajatteli ja tulkitsi niitä omaperäisesti, toisinaan jopa vallankumouksellisesti. Hän ei milloinkaan pyrkinyt nostamaan itseään etusijalle ja mainostamaan ajatuksiaan.
Kunfuzilaisuutta on luonnehdittu eettiseksi maailmankatsomukseksi, jonka perustana on kunnioitus vanhempia ja esivaltaa kohtaan. Lähimmäisenrakkaus ja kuuliaisuus muodostavat kiinteän perhejärjestelmän ytimen. Perhe on valtion tärkein rakenneosa. Hallitsijat ovat velvollisia huolehtimaan alamaistensa hyvinvoinnista ja onnellisuudesta.
Kongfuzilaisuudessa luetellaan viisi tärkeää suhdetta. Nämä ovat:
Näiden kaikkien keskeisenä tekijänä pisäisi olla Kongfuzin opin keskeisin elementti, inhimillisyys, kiinaksi REN (JEN).
Kirjoitusmerkki koostuu kahdesta osasta:
Radikaalina oleva REN merkitsee ihmistä ja merkitysosana oleva ER merkitsee kahta. Näin analysoiden REN tarkoittaa sitä mikä on yhteistä kahdelle ihmiselle (ja ihmisille yleensä). Sanakirjat antavat merkityksiksi: Hyväntahtoisuus, hyväsydämisyys, inhimillisyys; herkkyys; ydin ...
Kongfuzin mukaan "REN on ihmisten rakastamista" (LUN YU: 12;22). REN on ihmisten rakastamista iloisesti ja täydestä sydämestä. Hänen mukaansa REN on ihmisyyden esanssi, se tekijä joka tekee ihmisen ihmiseksi ja erottaa hänet eläimestä. REN on luonnon antama voimavara, jota ihmisen pitäisi vaalia ja kasvattaa. Ihmisen suuruus määräytyy hänen kehittämänsä REN'in laajuuden mukaan. REN on ihmiselle niin tärkeä ominaisuus että sen säilyttäminen on elämän säilyttämistä tärkeämpää. Kongfuzilaisuudessa REN on niin keskeinen elementti että tätä käytännönfilosofista järjestelmää voitaisiin nimittää REN-filosofiaksi.
Kongfuzin kultainen sääntö "älä tee kenellekään sitä mitä et toivoisi itsellesi tehtävän" (LUN YU: 12;2) lienee kautta maailman tunnettu ihanne. On helppoa kuvitella mitä tämän ihanteen universaali toteuttaminen saisi aikaan.
Toinen merkittävä kungfuzilainen hyve on hyvät tavat, kiinaksi LI (LI).
Kirjoitusmerkin radikaalina oleva SHI merkitsee osoittamista, paljastamista, huomion kiinnittämistä ja ohjaamista.
Merkitysosana oleva LI merkitsee uhriastiaa.
Kirjoitusmerkin (LI) eräs merkitys on siis "rituaaleihin ohjaaminen".
Nykyisen, yksinkertaistetun merkin radikaalina on YI toinen kymmenestä taivaallisesta rungosta ja se merkitsee myös kaarevaa. Ilmeisesti taustalla oleva ajatus on "vitsan vääntäminen."
Sanakirjat antavat seuraavanlaisia merkityksiä: Seremonia, riitti, palvonta; kohteliaisuus, etiketti, hyvät tavat; uhrilahjat, lahjat ...
Termin näkee usein käännettävän sanalla DECORUM, joka merkitsee hyvää käytöstä, arvokkuutta ja säädyllisyyttä. (Monikkomuoto Decorums merkitsee sopivuussääntöjä.)
LI on siis terminä varsin monipuolinen. Siihen sisältyy kunnioitus riittejä kohtaan, hyvät tavat yleensä ja uhrautuvaisuus lähimmäisten hyväksi. Voitaisiin ehkä sanoa että sisäinen REN ilmenee ulkonaisesti Li'nä.
Kongfuzilaisuus liittää Li'n kultivointiin usein musiikin harrastamisen. Moraalinen ja esteettinen kulkevat näin käsi kädessä. Pelkkiä tapoja voidaan tietenkin opettaa ruoskalla ja ylläpitää miekalla. Kongfuzi painottaa näiden asioiden sisäsyntyisyyttä, niiden sisäistä ymmärtämistä ja omaehtoista valintaa elämän peruspilareiksi. Silloin kun ne muuttuvat ihmisen oman sisäisen arvomaailman ytimeksi, ihminen toimii niiden mukaan ympäristöstä ja sen oikuista välittämättä.
Tässä yhteydessä tulee tietenkin mieleen Auschwitzissa vankina olleen Tri. Victor Frankl'in tutkimukset keskitysleirille tuoduista ihmisistä: toiset muuttuivat eläimiksi ja toiset pyrkivät säilyttämään inhimillisyytensä mitä hirvittävimmissä olosuhteissa. (Victor E. Frankl: IHMISYYDEN RAJALLA, Otava 1978.)
Tasapainoinen ja rauhallinen sisäinen elämä ilmenee väistämättä hyvinä tapoina. Esteettisyys houkuttelee Ren'in ilmenemään Li'nä ja kasvattaa sitä oikeaan suuntaan.
Kongfuzi sanoo itse tästä aiheesta: "Runous herättää mielen, rituaalit säätelevät luonnetta, musiikki saattaa hyvän kasvatuksen ja sivistyneisyyden päätökseen."(LUN YU: 8;8.)
Todellinen ihminen ilmentää myös uhrautuvaisuutta. Kongfuzi ilmaisee tämän sanoilla: "Halutessaan itselleen varman aseman, hän auttaa muita aseman saavuttamisessa; halutessaan itse onnistua hän auttaa muita onnistumaan."
REN muodostaa ihmisen vankan perustuksen, LI on sen kaunis julkisivu. Näiden arvojen pitäisi kehittyä tasapainoisesti.
Kolmas Kongfuzilaisista hyveistä on oikeudenmukaisuus, kiinaksi YI (I).
Kirjoitusmerkin radikaalina (yläosa) oleva Yang merkitsee lammasta.
Merkitysosana (alaosa) oleva merkki, Wo tarkoittaa: minä, itse, (Women = me).
Kirjainmerkin (YI) sanakirjamerkityksiä ovat: Oikeus, oikeudenmukaisuus; tasa-arvoisuus, inhimilliset siteet, inhimilliset suhteet.
Neljäs Kungfutzilainen hyve on viisaus, kiinaksi ZHI (Chih).
Kirjoitusmerkin radikaalina oleva SHI tarkoittaa nuolta, lentävää nuolta; valaa, vannomista..
Merkitysosana oleva KOU merkitsee suuta.
Kirjoitusmerkin (ZHI) sanakirjatulkintoja ovat: Tietää, käsittää, olla tietoinen; tiedottaa, kertoa; tieto,; hoitaa tehtävää...
"Sanottu sana on kuin ammuttu nuoli." Viisaus ilmenee harkittuna puheena.
Viides Kongfuzilainen hyve on luotettavuus, kiinaksi XIN (Hsin).
Kirjoitusmerkin radikaalina oleva REN merkitsee ihmistä.
Merkitysosana oleva YAN merkitsee: puhe, sanat; puhua, sanoa, pitää puhe; kirjoitusmerkki, sana.
Kirjoitusmerkin (XIN) sanakirjamerkityksiä ovat: Todellinen; luottavainen; luotamus, usko; uskonto...
Ihmisen sanaan pitäisi voida luottaa ja uskoa. Tämä on luotettavuuden perusta. Millään lailla sitä ei voida pakollistaa, sen on tultava sisältä, ihmisen eettisestä ja moraalisesta luonteesta.
KEHITTYNYT IHMINEN
Hyveiden kehityttyä täydellisiksi ihmisestä tulee korkeampi ihminen. Kongfuzi käytti tällaisesta ihmisestä nimitystä JUN ZI (CHÜN TZU).
Sananmukaisesti tämä termi tarkoittaa monarkin tai hallitsijan poikaa. Tälle termille on Kiinassa käynyt aivan samalla tavalla kuin länsimaissa sanalle "gentleman", joka sekin on alunperin tarkoittanut jalosukuista, mutta laajentunut myöhemmin merkitykseltään.
Kongfuzi taisteli voimakkaasti syntyperän suomia etuoikeuksia vastaan ja tähdensi ihmisen omaa arvoa. "Koulutuksessa kaikki ovat samanarvoisia." Kykyjen pitäisi olla ratkaisevia tekijöitä.
On jokseenkin vaikea ymmärtää Mao'n taistelua kongfuzilaisuutta vastaan sillä perusteella että se loisi ja ylläpitäisi yhteiskunnan eriarvoisuutta, sen luokkajakoa.
JUN ZI merkitsee siis jalosukuisen sijasta jaloa ihmistä, joka käyttäytyy jalosti. Tällaisessa ihmisessä synnynnäinen inhimillisyys (ren) on sopusointuisesti liittynyt hyvätapaisuuteen ja moraalisuuteen (li). Kehittynyt ihminen ei ole ahdistunut eikä pelokas. Katsoessaan itseään hän ei näe syitä moitteisiin, omatunto on puhdas. Ainoa mahdollinen ahdistuksen syy voi olla vain tunne kykyjen puutteellisuudesta, ei kunnian ja kuuluisuuden puutte.
"Kehittynyt ihminen on aina tyyni ja levollinen; kehittymätön ihminen on aina huolissaan ja ahdistunut." (LUN YU: 7;36.)
"Kehittynyt ihminen ymmärtää mikä on oikein; kehittymätön ihminen ymmärtää mikä on tuottoisaa." (LUN YU: 4;16.)
"Kehittynyt ihminen vaatii itseltään; kehittymätön ihminen vaatii muilta." (LUN YU: 15;20.)
Syvällä sisimmässä koettu luottavaisuus ja tyytyväisyys elämään tekee ihmisen rauhalliseksi ja tyyneksi. Maailman tuulet eivät kovin helposti saa kehittynyttä ihmistä pois tyyneydestä ja tasapainoisuudesta. Tällä ei tarkoiteta sitä että hän eläisi itsetyytyväisen eristäytynyttä elämää ja pysyttelisi erossa yhteiskunnan toimista. Kehittynyt ihminen on tityssä mielessä velvoitettu osallistumaan valtakunnan hallintoon.
Tällaisten miesten muodostama hallitus on oikeastaan valtakunnan säilymisen elinehto. Se pystyy pitämään yllä rauhaa ja suotuisia olosuhteita silloinkin kun valtaistuimella istuu huono hallitsija. Tällainen hallitus pystyy tasoittamaan oloja silloin kun ihmiset eivät todellisuudessa ole tasa-arvoisia joko syntymänsä tai koulutusmahdollisuuksiensa vuoksi.
Tällaiset ajtukset lienevät olleet syynä siihen että virkamiesten koulutus ja julkiset tutkinnot organisoitiin myöhemmin Kongfuzin oppejen pohjalta.
VALTIO on Kongfuzin mukaan ensisijaisesti vastuussa kansalaisten hyvinvoinnista, kansan onnellisuudesta ja valistamisesta. Yksilö oli loukkaamattoman pyhä. Suuretkin hallitsijat voitiin tarvittaessa syrjäyttää. Tavalliselta ihmiseltä ei voida riistää hänen tahtoaan.
Valtakunta on siis kuin koulu, jonka opettajana toimii hallitsija ja oppilaina kansa. Tärkein opetus on saatavissa opettajan henkilökohtaisesta esimerkistä.
Hallitsijan oma kehitys on avain valtakunnan tilaan. Kehittynyt hallitsija saa asiat luistamaan. Kehittymätön hallitsija saa kansan napisemaan. Mitkään lait ja määräykset eivät saa kansaa tottelemaan.
"Johda kansaa laein ja säätele sitä määräyksin niin ihmiset kyllä pyrkivät pysymään poissa vankiloista, mutta ovat menettäneet moraalisuutensa ja häpeaän tunteensa. Johda kansaa hyveellä ja säätele sitä hyvillä tavoilla niin kansa säilyttää moraalisuutensa ja häpeän tuntemuksensa ja lisäksi muuttuu hyväksi." (LUN YU: 2;3.)
USKONTO ja uskonnolliset riitit olivat Kongfuzille merkittäviä yhteiskunnalliselta kannalta. Kongfuzilaisuutta on usein pidetty uskontona, mutta Kongfuzi ei ollut uskonnon perustaja. Hän pyrki tähdentämään universaalia moraalisuutta. Eräät häne lausuntonsa ovat antaneet jälkipolville aiheen luonnehtia häntä skeptikoksi tai agnostikoksi.
"Emme edes tiedä kuinka palvelisimme ihmistä. Kuinka sitten voisimme tietää kuinka palvella henkiä."
"Emme edes vielä tunne elämää. Kuinka siis voisimme tietää jotain kuolemasta." (LUN YU: 11;2.)
Suurin osa vallitsevasta uskonnollisuudesta oli Kongfuzin mielestä puhdasta taikauskoa ja noituutta. Näitä vastaan hän taisteli. Hän pyrki johtamaan ihmisiä tuosta taikauskoisuudesta ja sen aiheuttamasta ahdistuneisuudesta johonkin parempaan ja onnellisempaan. Hän kunnioitti aitoa uskonnollista tunnetta sen erilaisissa ilmenemismuodoissa ja halusi säilyttää tietyn, ihmistä jalostavan esteettisyyden erilaisissa uskonnollisissa rituaaleissa.
Kongfuzi ei puhunut jumalista eikä hengistä. Idealistisena humanistina hänen uskontokäsityksensä ei ollut antropomorfinen, kuten organisoidussa uskonnossa. Kriiseissä, kuten lempioppilaansa YAN HUI'n kuolltua, Kongfuzin kerrotaan huutaneen taivasta avukseen, mutta muuten hän puhuu siitä harvoin.
"Katso taivasta tuolla. Puhuuko se? Neljä vuodenaikaa kulkevat kulkuaan ja luonto tuottaa kaiken. Puhuuko taivas?" (LUN YU: 17;19.)
Tällaisissa lauseissa ilmenee jo siemen myöhemmin kehitettyyn realistiseen kungfuzilaisuuteen, josta sittemmin kehittyi myös Legalismina tunnettu oppisuunta (FA JIA).
KONGFUZIN VÄLITTÖMÄT SEURAAJAT
Mestarin oppilaat muistelivat hänen kuoltuaan tapahtumia ja kaikkea sitä mitä hän oli puhunut. Nämä puheet ja sanonnat koottiin yhteen. Näin syntyi ensimmäinen kungfuzilaisista kirjoista, jotka myöhemmin (SONG-dynastian aikana) koottiin yhteen "Neljäksi Kirjaksi" (SI SHU; SSU SHU), LUN YU (LUN2 YÜ4), eli KONGFUZIN SANONTOJA (Analektit).
Kirjoitusmerkkien radikaaleina olevat merkit (YAN) tarkoittavat puhetta, sanoja; puhumista; kirjoitusmerkkejä...
LUN'in merkitysosana oleva LUN tarkoittaa järjestämistä, järjestykseen panemista.
Ensimmäisen kirjoitusmerkin (LUN) sanakirjamerkityksiä ovat: keskustelu, puhe; tutkielma, näkemys; mielipide; toteamus; mainitseminen; päättäminen ....
LUN esiintyy monien lääketieteellistenkin klassikkojen nimissä. Yleensä se käännetään tällöin sanalla "TUTKIELMA". (esim. SHANGHAN LUN, JINKUI YAOLUE FANGLUN, ZHUBING YUANHOULUN jne.)
YU'n merkitysosana oleva WU on nykyään kirjakielen ilmaus käsitteelle minä tai me (Wuchai = me; Wuren = me(ihmiset); Wu guo = minun (isän)maani, meidän (isän)maamme.
Sananmukainen merkitys olisi viisi (WU; yläpuolella oleva merkki) suuta (KOU; alapuolella oleva merkki). Tämä saattaa olla tulkittavissa siten että Kongfuzi'n sanontojen kokoamisessa on ollut mukana ensisijaisesti viisi oppilasta, tai on pidetty viisi istuntoa, kokousta, yms.
LUN YU on siis kokoelma Kongfuzin sanontoja ja opetuksia. Edellisessä tekstissä olevat lainaukset ovat esimerkkejä näistä sanonnoista.
Toinen "Neljään Kirjaan" sisältyvä teos on nimeltään DA XUE (Ta Hsüeh), SUURI OPPINEISUUS, jota pidetään Kongfuzin oppilaan ZENG SHEN'in (Tseng Shen) kirjoittamana.
Termi DA XUE merkitsee nykyään yliopistoa.
DA merkitsee suurta, suurenmoista; yleistä; vanhinta ...
XUE'n radikaalina (alapuolella) oleva ZI merkitsee poikaa, lasta, henkilöä, muinaista titteliä, joka usein käännetään mestariksi... Merkitysosana oleva (yläpuolella oleva) merkki XUE tarkoittaa oppimista.
Tässä teoksessa Kongfuzin oppilas Zhen Shen kehittelee mestarinsa oppeja ja esittää oman kahdeksanaskelisen ohjelmansa maailmanrauhan saavuttamiseksi yksilön kehittämisen avulla.
Zheng Shenin ohjelman kahdeksan askelta ovat:
Kolmas "Neljään Kirjaan" kuuluvista teoksista on ZHONG YONG (Chung Yung). Teoksen nimeä on hieman vaikeampi kääntää länsimaisille kielille. Kiinalaiset itse kääntävät sen englanniksi: DOCTRINE OF THE MEAN. Toisinaan näkee myös englanninkielisenä nimenä DUE MEDIUM.
ZHONG merkitsee keskusta, keskikohtaa; sisusta; välittäjää; keskiarvoa; johonkin sopivaa...
YONG merkitsee tavanomaista, jokapäiväistä; keskinkertaista; huonompaa, toisluokkaista, jotenkin "sekundaa"...
Radikaalina oleva merkki (kulman muodostava) YAN tarkoittaa kattoa, suojaa...
ZHONG YONG voitaisiin siis kääntää esim. "Keskimääräisyyden Oppi", "Keskitien Oppi", "Sisäisyyden Oppi", jne.
ZHONG YONG on "Neljästä Kirjasta" kaikkein metafyysisin. Sen mukaan ihmisen ja maailmankaikkeuden perusolemus on vilpittömyys, kiinaksi CHENG (Ch'eng).
Cheng'in sanakirjamerkityksiä ovat: vilpittömyys, rehellisyys, todellisuus, aktuaalisuus, tosiasiallisuus...
Radikaalina on tässäkin YAN, joka merkitsee puhetta, sanoja, kirjoitusmerkkejä jne.
Merkitysosana oleva CHENG tarkoittaa saavuttamista, onnistumista, joksikin tulemista, joksikin muuttumista, kykenevää, ilmaisua O.K., jne.
Seuraava vaihe kungfuzilaisuuden kehityksessä ajoittuu 300- ja 200-luvuille eaa., jolloin MENG ZI ja XUN ZI tulkitsivat sitä omilla tavoillaan. (Neljäs Kongfuzilainen kirja on "Mengzin ajatuksia").
Monet tutkijat ovat sitä mieltä että Kiinan metafysiikka on intialaista alkuperää. Tällaisten vaikutusten tihkumisesta Kiinaan on osoituksia pitkin Zhou-dynastian loppuaikaa, 700-luvulta eaa. Vaikutukset ovat todennäköisesti olleet ideoita, kuulopuheita, joita kiinalaiset ovat pyrkineet toisintamaan parhaan ymmärryksensä mukaan ja omilla käsitteillään höystettyinä.