@-mail
PROMETHEUS INSTITUTE

Ote fytoterapia II:n kurssimateriaalista.
copyright © 1999 Raimo Lindroos

CORYLUS AVELLANA

Suomi: Euroopanpähkinäpensas.
Ruotsi: Hassel.
Saksa: Haselbaum, Haselnuss.
Englanti: Common Hazel.
(Millsbaugh antaa englantilaiseksi nimeksi Filbert)

ESIINTYMINEN:
Pohjoisen pallonpuoliskon leudolla vyöhykkeellä tavataan 15 erilaista corylusta, joista 4 kasvaa puiksi. Pähkinäpensasta näkee kaikkialla Euroopassa ja Etu-Aasiassa. Suomessa pähkinäpensas kasvaa Kotkan ja Uudenkaupungin välisellä rannikkokaistalla. Kaupallisissa tarkoituksissa viljelty lajike on isopähkinäpensas (Corylus maxima), jonka pähkinät ovat isompia. Tämä laji on kotoisin Balkanilta Kaukasukselle ulottuvalta alueelta. Tärkeimpiä viljelysalueita ovat Turkinpuoleinen Mustanmeren rannikko, Italia ja Yhdysvallat.

KASVUPAIKKA:
Pähkinäpensas vaatii varjoisen ja runsasravinteisen kasvupaikan. Se suosii kalkkipitoisia, neutraaleja tai lievästi happamia maita. Se menestyy kuitenkin myös aurinkoisilla ja avoimilla rinteillä. Pohjoisimmat kasvupaikat Etelä-Hämeen lehdoissa ovatkin suojaisia ja lämpimiä paikkoja, yleensä eteläisillä rinteillä, joilla paikallinen mikro-ilmasto on suotuisa. Euroopassa pähkinäpensasta tavataan vuoristoissa vielä 1800 m:n korkeudessa.

KUVAUS:
Varjoisissa ja tiheissä metsissä pähkinäpensas tulee noin 5-8 metriseksi pieneksi puuksi. Yleisimmin se on kuitenkin tyvestään asti runsaasti haaroittuva ja rehevä pensas. Varjoisilla paikoilla sen pyöreähköt, kahteen kertaan sahalaitaiset ja jäykän karvoituksen peittämät lehdet ovat tummanvihreät, ohuet ja helposti lakastuvat. Aurinkoisilla paikoilla kasvavien pensaiden lehdet ovat väriltään vaaleamman vihreät.
Pähkinäpensas kukkii aikaisin keväällä, huhtikuussa, jo paljon ennen lehtien kehittymistä.
Hedenorkot, jotka ovat noin 5-8 cm:n mittaiset ja kirkkaan keltaiset, kehittyvät varsin pitkälle jo edellisenä syksynä; ne talvehtivat suojuslehdettöminä silmuina. Emikukat ovat pieniä silmumaisia tähkiä, joissa on kaksi luottia ja pieni sikiäin.
Kukistä kehittyy pölytyksen onnistumisen jälkeen noin 5 kuukauden kuluttua kovakuorinen pähkinä. Pähkinäpensaan kuori on harmaanruskea ja halkeileva. Kasvi on yksikotinen, mutta pölytyksen suhteen erityisen vaativa; se vaatii ristipölytyksen, eikä sekään onnistu aina. Pensaat valikoivat pölytyskumppaninsa tarkaan. Pähkinäpensaita viljelltäessä on siis vähintääkin istutettava kaksi pensasta riittävän lähelle toisiaan.

VAIKUTTAVIA AINEITA:
Pähkinöissä on runsaasti (60%) rasvaa ja öljyjä, joista öljyhappoa lähes 80 % ja linolihappoa noin 12 %. Lisäksi valkuaisaineita (10-20%), mineraaleja (mm. kalium, kalsium, magnesium ja rauta), sakkarideja (tärkkelystä ja sokeria) noin 7-8%, runsaasti B-ryhmän vitamiineja ja C- ja E-vitamiinia. C-vitamiineja on yhtä paljon kuin kotoisissa marjoissamme. Lisäksi ravintosuoloja noin 3%. Pähkinä on Suomen rasvarikkain luonnonkasvi. Puristamalla pähkinöistä saadaan erinomaista öljyä.

Lehdissä ja nuorten oksien kuoressa on katekiinityyppisiä tanniineja, hartseja ja flavonoideja (mm. myrisitriiniä eli myrisetiini-3-ramnosidiä). Rautavaaran mukaan lehdet ovat erityisen C-vitamiinipitoisia.

Katekiinit suojelevat solukkoa estämällä mm. myrkkyjä vaurioittamasta maksaa. Niillä on samanlaisia vaikutuksia kuin Maarianohdakkeen (Silybum marianum) sisältämällä silymariinilla ja sen aineosalla, silybiinillä. Ne toimivat myös antioksidantteina; ne estävät lipidien hapettumista. Niitä käytetään jopa virusperäisissä maksatulehduksissa ja muissa maksavaivoissa.

KERÄÄMINEN:
Pähkinät kerätään syötäväksi niiden kypsyttyä. Kypsiä ne ovat silloin kun suojus on avautunut ja kellanruskeat pähkinät ovat helposti irtoavia.

Lehdet kerätään heinä-elokuussa. Ne kerätään ilman lehtivartta.

Kuori otetaan vähintään 2-3 vuoden ikäisistä oksista loka-marraskuussa. Se leikellään 5-10 cm:n mittaisiksi paloiksi.

VALMISTUS:
Rohdoksi kerätyt lehdet kuivataa varjoisassa ilmavassa paikassa, korkeintaan 5 cm:n kerroksina; lehtiä aina välillä käännellen. Nuorten oksien kuori kuivataan auringossa. Ainekset säilytetään paperi- tai kangaspusseissa.

KÄYTTÖ:
Pähkinät ovat erinomaista ravintoa.
Lehtiä ja oksien kuorta voidaan käyttää Hamameliksen (Taikapähkinä) tavoin. Ne vaikuttavat supistavasti, tulehduksia poistavasti, kuumetta alentavasti ja puhdistavasti.

Lehdet vaikuttavat sisäisesti käytettynä ripulia poistavasti, verisuonia (laskimoita) supistavasti ja voimistavasti. Ulkoinen käyttö vaikuttaa samalla tavalla tali- ja hikirauhasiin ja rauhaskanaviin.

Kuori vaikuttaa kuumelääkkeen tavoin ja laskimoita supistavasti.

ANNOSTUKSET:
Lehtien sisäinen käyttö: Verisuoniston häiriöt, suolistotulehdukset ja elimistön puhdistaminen.
Keite: 2 grammaa / 100 ml vettä. Otetaan 2-3 kupillista päivässä.
Lehtien ulkoinen käyttö: Ihon tulehdukset, limakalvovaivat,peräpukamat, pienten vammojen puhdistaminen, suonikohjuvaivat.
Keite: 4 grammaa / 100 ml vettä. Käytetään suuvetenä, kurlaukseen, pesuvetenä, hauteisiin.
Kuoren ulkoinen käyttö: Laajentuneet verisuonet ja suonikohjut.
Keite: 5 grammaa / 100 ml vettä. Valmistetaan haude vaivan alueelle.
Kosmetologinen käyttö: Suodatettua lehti- ja kuorikeitosta voidaan käyttää miedosti supistavana ja voimistavana Hamameliksen sijaan.

TOKSIKOLOGIA:
Pähkinäpensas ei tiettävästi sisällä myrkyllisiä aineita.

HISTORIA:
Saapui Skandinaviaan pian jääkauden päättymnisen jälkeen, noin 7000 eaa. Ainoastaan koivu ennätti ennen sitä. Jääkauden jälkeisenä lämpökautena pähkinäpensasta tavattiin huomattavasti nykyistä pohjoisempana. Pähkinöitä on käytetty ravinnoksi jo kivikaudella.

Teofrastus käyttää pähkinäpensaasta nimitystä karua tai karua e Hrakleotikee ja pähkinöistä nimeä karuon, ja mainitsee sitä kasvavan runsaasti Tmoluksella ja Myysian Olympuksella.

Ahvenanmaan talonpojat maksoivat aikanaan suuren osn veroistaan pähkinöinä. 1600 - ja 1700-luvuilla pähkinöitä vietiin Tukholman hoviin.

Perinteinen kiinalainen lääketiede (TCM) liittää laskimot maksaan toteamalla että "maksa varastoi veren". Laskimovaivat, suonikohjut ja peräpukamat ovat usein maksaperäisiä vaivoja, joiden perussyyn hoito jää usein huomiotta. Pelkkä laskimoiden leikkely ei poista ongelmaa.

Maksan hoito on sidoksissa paksusuolen terveyteen. Maksan hoitaminen on melko turhaa ellei paksusuoli ole kunnossa. Hiivasyndroomassa myrkyt virtaavat porttilaskimoa pitkin maksaan ja myrkyttävät sen yhä uudelleen ja uudelleen. Maksan hoitamisen ensimmäisenä vaiheena onkin paksusuolen puhdistaminen ja parantaminen.

Tämä selittää Ayurvedan tavan sijoittaa "vata-dosha" paksusuoleen ja kuinka tämä saattaa aiheuttaa erilaisia kiinalaisen lääketieteen "tuuli-vaivoja", jopa halvauksia. Sama pätee myös persialais-arabialaiseen Unani-lääketieteeseen.

Toinen syy pukamiin on perna-qi'n vajaus; tällöin sisäelimet eivät pysy paikoillaan, vaan seuraa lukuisa joukko erilaisia ptosiksia. Tällainen potilas on erittäin väsynyt ja kärsii yleensä myös nesteaineenvaihdunnan häiriöistä, esim vesipöhöstä.

Kiinalaisen lääketieteen mukaan "maksa avautuu silmiin" ja vaikuttaa mm. näkökykyyn. Länsimaisittain tämä johtuu A-vitamiinin varastoitumisesta maksaan. Toinen selitys on maksan syntesoima tauriini, joka on näkökyvylle välttämätön.

Joidenkin esoteerikkojen mukaan pähkinöissä olevat hienot valkuaisaineet vaikuttavat näköhermon vastaanottokykyä lisäävästi, ne nostavat näköaluetta kohti ultraviolettia ja aiheuttavat ns. "eteerisen selvänäkökyvyn", jolloin ihminen näkee "vitaalienergioiden virtauksia ja niiden kerääntymiä" (ks. esim. Tri Walter Kilnerin tutkimukset).

HOMEOPATIA:
Pähkinäpensas ei ole homeopaattinen lääkeaine. Hamamelis sensijaan on. Sillä hoidetaan mm. suonikohjuja ja jopa "kohju angiinaa", jossa kurkun laskimot ovat siniset ja laajentuneet.

HUOMIONARVOISIA SEIKKOJA:
Euroopanpähkinäpensas on arka ja se väistyy voimakkaampien lajien tieltä. Se on hyvää vauhtia harvinaistumassa. Suurin osa asiantuntijoista onkin sitä mieltä että asialle pitäisi tehdä jotain, ja pian! Pähkinäpensas kaipaa suojelua!

Kuusi on sen pahimpia vihollisia. Pähkinäpensaan kasvualueiden kuusettumisen estäminen olisi vähintä mitä sen eteen voisimme tehdä. Kuusia voidaan kasvattaa melkeinpä missä tahansa, pähkinäpensasta ei.

Parasta olisi ottaa pähkinäpensas viljelykseen ja taata sen elinmahdollisuudet. Olisihan perin onnetonta jos tämä jääkauden jälkeinen varhainen tulokas katoaisi maastamme!


Tohtori Edward BACH'in kukkatipat.
YRTIT
KORVA-AKUPUNKTIO
AKUPUNKTIO JA MOKSIBUSTIO


HAKEMISTO