@-mail

RANSKALAINEN KORVA-AKUPUNKTIO eli AURIKULOTERAPIA
KIINALAINEN KORVA-AKUPUNKTIO (ERZHEN LIAOFA)
VINKIT

AURIKULOTERAPIA JA KORVA-AKUPUNKTIO

George Soulié de Morant
Paul Nogier ja aurikuloterapia
Kinalainen korva-akupunktio
Menetelmä 'pöllijöiden' käsissä

JOHDATUS ALAN HISTORIAAN

AKUPUNKTIO EUROOPASSA
Tämänhetkisen tietämyksen mukaan korva-akupunktio on ranskalainen keksintö. Jotkut kiinalaiset klassikot tosin mainitsevat korvalehden neulottelun, mutta nämä ovat yleensä lisätoimenpiteitä eivätkä kiinalaiset näytä käsittäneen korvan edustavan koko elimistöä nykyisin selvitetyllä tavalla.

Ranskan akupunktion historia on melko pitkä. Varhaisin eurooppalainen tietämys akupunktiosta sinänsä ajoittuu 1600-luvulle, jolloin Hollannin Itä-Intian kauppaseuran lääkärit matkustivat Bataviasta (nykyinen Jakarta) Japaniin ja tulivat kosketuksiin akupunktion kanssa. Hollantilainen lääkäri Willem ten Rhijne (1647 - 1700) oli pestautunut Kauppaseuran palvelukseen 1673 ja hänet lähetettiin Jaavalle. Miltei välittömästi perille saavuttuaan hänet lähetettiin Nagasakin lahdella sijaitsevalle Deshiman saarelle. Täällä hän vietti seuraavat 2 vuotta ja näki japanilaisten harjoittavan akupunktiota ja moksibustiota ja hänen onnistui hankkia itselleen neljä akupunktiokarttaa, joihin oli kuvattu meridiaanit ja akupunktiopisteet. Hän oletti meridiaanien olevan verisuonia, mutta oli hieman sekaisin koska meridiaanien kulkusuunnat eivät millään tavalla kuvanneet hänelle tuttua verisuoniston anatomiaa. Hän hämmästeli kuitenkin menetelmien terapeuttisia vaikutuksia ja päätti opiskella aihetta syvällisemmin. Tämä ei kuitenkaan ollut helppoa sillä japanilaiset vartioivat mustasukkaisesti menetelmiensä salaisuuksia.

Nagasakin kuvernööri lähetti kiinaa puhuvan japanilaisen lääkärin, Iwanaga Zokon utelemaan Willem ten Rhijneltä eurooppalaisen lääketieteen salaisuuksia. Vastalahjaksi hänelle selitettiin hieman akupunktion periaatteita. Selitykset jouduttiin tulkkaamaan ensin kiinasta japaniksi ja tämän jälkeen japanista hollanniksi. Japanilaisen tulkin hollannin taito oli puutteellinen ja selityksistä tuli sen mukaisia. Näistä vaikeuksista huolimatta ten Rhijne ajatteli ymmärtäneensä kylliksi kirjoittaakseen aiheesta esseen todennäköisesti heti lokakuunlopulla (27) 1676 tapahtuneen Jaavalle paluunsa jälkeen. Esseet julkaistiin myöhemmin (1683) samanaikaisesti Lontoossa, Haagissa ja Leipzigissä nimellä ‘DISSERTATIO DE ARTHRITIDE; MANTISSA SCHEMATICA; DE ACUPUNCTURA. Etc.’.

Willem ten Rhijnen kirjoitus ei kuitenkaan ollut ensimmäinen akupunktiosta kertova länsimainen kirjoitus, vaikkakin se oli yksityiskohtaisin. Myös jotkut muut Itä-Intian Kauppaseuran lääkärit kirjoittelivat asiasta, mm. Jacob de Bondt (1598 - 1631) ja saksalainen Andreas Cleyer, joka näyttää omanneen paremmat tiedot meridiaaneista kuin ten Rhijne. Cleyerin kirja julkaistiin 1683 eli vuotta aikaisemmin kuin ten Rhijnen teos.

Länsi-Euroopassa siis tiedettiin akupunktiosta jo tuolloin. Ranskassa eräs pariisilainen lääkäri, Sarlandière, innostui aiheesta 1800-luvulla. Hän harjoitti akupunktiota ja suostutteli monet muutkin pariisilaiset lääkärit kokeilemaan sitä. Näiden joukossa oli säveltäjä Hector Berlioz’n isä Louis Berlioz, joka kirjoitti ensimmäisen ranskankielisen tutkielman akupunktiosta 1816.

Sarlandière teki yhdessä Berlioz’n kanssa mm. ensimmäisiä kokeiluja sähkö-akupunktiolla. Sarlandière kirjoitti aiheesta oman kirjan 1825, jossa hän esittelee sähköakupunktiokokeilujaan. Tämä menetelmä ei siis ole mikään uutuus vaikka se ehkä saattaa siltä tuntua.

Merkittävän piristysruiskeen ranskalaiselle akupunktiotietämykselle antoi myöhemmin George Soulié de Morant (02.12.1879 - 10.06.1955). Hän tutustui lapsena runoilija Theóphile Gautier’n Judith tyttäreen ja oppi mandariinia eräältä korkeasti oppineelta kiinalaiselta, jonka Gautier oli kutsunut älykköjen piiriinsä. George päätti varhaiset opintonsa jesuiittojen koulussa ja aikoi jatkaa lääketieteen parissa. Hänen isänsä Leon kuoli kuitenkin merillä ja George joutui luopumaan tästä tavoitteestaan.

Hän ei siis kyennyt opiskelemaan lääkäriksi, mutta osasi jo sujuvasti kiinaa ja tämä antoi hänelle mahdollisuuden hankkia elantonsa Banque Lehideux’n palveluksessa. Hänet lähetettiin Kiinaan vuosisadan vaihteessa. Hänen sopeutuvuutensa ja opinhalunsa avasivat hänelle kiinalaisen kulttuurin ovet ja pian hän olikin Ranskan ulkoministeriön palveluksessa. Hänet nimitettiin Sanghaihin Ranskan konsuliksi. Tässä virassa ollessaan hän näki koleraepidemian raivoavan Kiinassa ja havaitsi kuinka perinteisin menetelmin saatiin aikaan parempia hoitotuloksia kuin länsimaisen lääketieteen menetelmillä.

Hän viipyi Kiinassa aina vuoteen 1917 ja kohosi Shanghain ranskalaisen siirtokunnan tuomariksi. Tämän lähes kaksi vuosikymmentä kestäneen Kiinassa oleskelun aikana hän opiskeli akupunktiota ajan huomattavimpien mestareiden johdolla ja sai lopulta vastaanottaa alan korkeimman siviileille myönnettävän kunnianosoituksen, korallipallon. Kiinalaiset pitivät häntä kiinalaisena lääkärinä.

Kun hänen toimiaikansa Kiinassa päättyi, hän palasi Ranskaan, jossa hän alkoi aktiivisesti opettaa akupunktiota lääketieteilijöille. Aluksi hän sai osakseen skeptisyyttä ja vastustusta, jotka perustuivat ensisijaisesti aikaisempiin, virheellisiin teorioihin perustuviin yrityksiin. Niinpä hän ryhtyikin julkaisemaan artikkeleita ja kääntämään kiinalaisia tekstejä. Nämä yritykset antoivat pontta ranskalaiselle akupunktiolle ja George Soulié de Morant nostettiin työnsä johdosta vuonna 1950 jopa Nobel-ehdokkaaksi.

Osa lääkäreistä suhtautui kuitenkin häneen lähes vihamielisesti. Tästä huolimatta hän kieltäytyi Yhdysvaltojen tarjoamasta professuurista ja päätti jäädä Ranskaan. Vihamieliset asenteet vaikuttivat kuitenkin hänen terveyteensä ja hän halvaantui osittain vuonna 1950. Hän opetteli kirjoittamaan toisella kädellään ja jatkoi työtään vielä jäljelläolevat 5 vuotta.

George Soulié de Morantia on systemaattisen ja sinnikkään työnsä johdosta aiheellisesti pidetty eurooppalaisen akupunktion isänä. Hänen koulukuntansa on voimakkaasti vaikuttanut Ranskassa ja siihen on kuulunut monia kuuluisimpia akupunktion harjoittajia, myös lyonilainen tohtori Paul Nogier, korva-akupunktion isä.

PAUL NOGIER JA HÄNEN KEKSINTÖNSÄ
Lyonilainen lääkäri Paul Nogier oli eräs niistä, joihin George Soulié de Morant’in työ oli tehnyt vaikutuksen. Hänkin opiskeli kiinalaista akupunktiota ja sen menetelmiä. Nogierin vastaanotolle ilmaantui vuonna 1951 potilaita, jolla oli outo arpi korvalehdessä. Kun hän kyseli arven syytä, hänelle vastattiin että kyse oli iskiaskipujen poistamisesta korvapisteen polttamisella. Polttamisen oli suorittanut eräs marseilleslainen kansanparantaja, rouva Barrin. Rouva Barrin oli oppinut menetelmän isältään, joka puolestaan oli saanut sen eräältä kiinalaiselta mandariinilta kiitokseksi vieraanvaraisuudestaan.

Rouva Barrin käytti menetelmää Lyonissa laittomasti, mutta hyvin tuloksin. Barrinin potilaisiin kuului monia akateemisesti oppineita ihmisiä ja ehkäpä juuri tästä syystä hän sai jatkaa laittomia puuhiaan kenenkään estelemättä.

Ranskalainen korva-, nenä- ja kurkkulääkäri, tohtori Bonnier oli havainnut nenän sisällä olevien kuorikoiden eri alueiden vaikuttavan elimistön eri osiin. Hän oli kehittänyt havaintonsa pohjalta ‘sentroterapian’ eli hermokeskus-terapian, josta Nogierkin oli erittäin kiinnostunut.

Nogier pohdiskeli korvalehden arpien sijaintipaikan arvoitusta ja hänen alitajuntansa toisteli lääketieteellistä lausetta ‘iskiaskipu johtuu viidennestä lannenikamasta’. Pian hän keksikin korvan antiheliksin ja selkärangan nikamien väliset yhteydet ja ryhtyi kartoittamaan korvalehden ja elimistön vastaavuuksia Barrinin ‘sentroterapian’ mukaisesti. Nogierin ympärille kerääntyi yhä kasvava oppilasjoukko ja korvan kartoittaminen toteutettiinkin osittain ryhmätyönä.

Vuonna 1953 saksalainen tohtori Bachmann julkaisi eräässä Münchenin saksankielisessä lehdessä Nogierin tekemän piirroksen korvalehden ja elimistön vastaavuuksista. Sama piirros ilmestyi erässä kiinalaisessa kansanlääkintää käsittelevässä lehdessä huhtikuussa 1959. Tuolloin kiinalaiset myönsivät Nogierin olevan ‘korva-akupunktion isä’. Tämän jälkeen monet kiinalaiset ovat esittäneet väitteitä, joiden mukaan korva-akupunktio olisikin ikivanha kiinalainen hoitokeino. Monet nykyisistä korvapisteiden nimistä ovat kuitenkin suoria käännöksiä länsimaisista tieteellisistä anatomisista nimistä. Tämä on eräs todistus lausahduksesta, jonka mukaan perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä kaikki ei suinkaan ole perinteistä, ei kiinalaista eikä lääketiedettä.

Nogierin tutkimukset ovat levinneet maailmalle erilaisina vääristeltyinä muotoina. Ranskalaiset julkaisivat tutkimuksiaan liian hätäisesti ja joutuivat vetämään osan takaisin uusien tutkimustulosten paljastaessa asioiden todellisemmat laadut.

Kiinalaiset ottivat ranskalaisilta ns. I-faasin ja rakensivat koko teoriansa ja käytäntönsä tälle pohjalle. Korvan diagnostiikkaa onkin osoittautunut huomatavasti monimutkaisemmaksi kuin pelkkien kipupisteiden ja niiden sijaintipaikkojen arvioinniksi.

KIINALAISEN KORVA-AKUPUNKTION OLEMUKSESTA
Kiinalaisen korva-akupunktion eräs piirre liittyy kiinalaisen perinteisen lääketieteen mukaiseen korvalehden neulotteluun. Tarkoitan tällä sitä että kiinalaiset käyttävät teorioidensa mukaisia pisteyhdistelmiä vaikka pisteet eivät itsessään olisi kipeitä. Ranskalaiset hoitavat vain kipupisteitä. Heidän mielestään muu on turhaa.

Kiinalaista korva-akupunktiota ja sen hoitoreseptejä voidaan myös käyttää hyväksi opiskeltaessa perinteistä kiinalaista lääketiedettä. Jokainen voi itse pyrkiä selvittämään miksi joku piste on sisällytetty johonkin hoitoreseptiin. PROMETHEUS INSTITUUTIN Kiinalaisen korva-akupunktion kurssin kurssimateriaalin II-osa koostuu 190 eri sairauden hoito-ohjeista, joihin olen liittänyt pienet selitykset eri pisteiden vaikutuksista erilaisten sairauksien hoidossa.

Ylempänä: Nogierin alkuperäinen luonnos korvan ja elimistön vastaavuuksista, jonka tri. Bachmann julkaisi Münchenissä 1953.

Alempana: Kiinalaisessa luontaislääketiedettä käsittelevässä lehdessä huhtikuussa vuonna 1959 julkaistu korvan ja elimistön välisiä yhteyksiä käsittelevä artikkeli. Kuva on selvästi peräisin Nogierilta ja neljännellä rivillä Nogier mainitaankin korva-akupunktion keksijäksi.

MUUTAMIA VAROITUKSEN SANOJA
Korvalehden käyttäminen terapeuttisiin tarkoituksiin on sikäli yllättävä ja poikkeuksellinen toimenpide, että on melko mahdotonta edes kuvitella kenenkään keksivän sitä. No, Paul Nogier kuitenkin keksi sen ja hänen johtamansa kansainvälinen tutkimusryhmä (GEMMER) suoritti korvalehden kartoituksen ja tutki diagnoosi- ja terapiamahdollisuudet. Tämän jälkeen kaikki onkin ollut helppoa. Erilaiset terapioiden kehittelijät ovat saaneet 'istuutua valmiiseen pöytään'.
Kaikki Nogierin keksinnön jälkeiset korvalehteen keskittyneet 'omat' terapiamuodot ovat tavalla tai toisella Nogierilta 'pöllittyjä'. Tämä pitää paikkansa kiinalaisen korva-akupunktion lisäksi myös muista. Nogier ja hänen ryhmänsä tekivät perusteellista työtä. He kartoittivat myös korvan käyttömahdollisuudet erilaisissa psyykkisissä häiriöissä. Ryhmän kantava jäsen, useita kirjoja julkaissut tohtori René Bourdiol on koulutukseltaan psykiatri. GEMMER-ryhmän tutkimuksiin ei kellään ole mitään lisättävää. Yleensä ottaen 'omiksi keksinnöiksi' nimetyt korvalehteä käyttävät menetelmät ovat alkuperäisen menetelmän väärinkäsityksiä tai sen osa-alueita, joissa ei käytetä hyväksi alan hienoa ja melko monimutkaista diagnostiikkaa (esimerkiksi potilaan pulssirefleksejä).

On olemassa joukko kotona nojatuolissa keksittyjä ja kokeilemattomia ‘luontaisterapioita’, jotka käyttävät hyväkseen vanhoja luontaislääketieteitä tai Nogierin tutkimuksia, mutta joiden ‘kehittelijät’ väittävät niitä omiksi keksinnöikseen. Saadakseen nämä näyttämään omilta keksinnöiltään he ovat tietenkin antaneet asioille omia tulkintojaan. Joissakin tapauksissa heidän monet väittämänsä ovat pelkkiä tutkimattomia mielipiteitä, joissa on aina jonkinlainen vääristelyn maku. Kyse on enemmänkin itsetehostuksesta ja omituisesta ‘poseeraamisen tarpeesta’ kuin vakavasti otettavista ja kansainvälisesti kiinnostavista terapiamuodoista ja näiden kehittämisestä. Tämä on valitettava, ajan kanssa ohimenevä lieveilmiö, jolle vaihtoehtoisia terapioita tuntematon viranomaistaho ei joko osaa tai halua tehdä mitään. Tällaista puuhastelua pitäisi moraalisista ja tieteellisistä syistä vastustaa.

Erään pitämäni akupunktiokurssin seurauksena syntyi mm. eräs suomalainen, freudilaisesti värittynyt psykologinen terapiamuoto, jonka eräänänä lähtökohtana oli juuri Nogierin aurikuloterapia, jota jo tuolloin ryhdyttiin tarkoituksellisesti ja virheellisesti nimittämää korvan vyöhyketerapiaksi (aurikulaterapiaksi)! Nykyään tämä kehittelijä markkinoi keksintöä omanaan!

Joiltakin tällaisilta ‘keksijöiltä’ puuttuu jopa kansainvälisten menetelmien kehittymisen seuramiseen tarvittava kielitaito joten he joutuvat käännättämään muilla nämä 'omat keksintönsä'. Eräs esimerkki tällaisesta puuhastelusta ja sen analyysi löytyy 'KUPLISTA'. (ks. Elementtiteorian omituiset muunnokset).

Ikävien yllätysten välttämiseksi myös luontaislääketieteiden kehittelijöiden olisi syytä aina pitää mielessä tieteenfilosofian perusperiaatteet, etenkin eräs perusmääritelmä, jonka mukaan 'kukaan aloittelija ei ole koskaan keksinyt mitään merkittävää'. Asioihin on paneuduttava huolellisesti ja kunnolla, kaikki omat keksinnöt on pyrittävä tutkimaan tai elleivät omat kyvyt riitä tutkituttamaan muilla ensin huolellisesti. Muussa tapauksessa ihminen syyllistyy vain toisten ajan haaskaukseen ja aivokapasiteetin turhaan käyttöön. Kotona nojatuolissa keksittyjen terapioiden opiskelijoilla ei ole mitään kansainvälisiä jatkomahdollisuuksia.

On syytä panna merkille että korvan kartoitus saatettiin loppuun vasta 1980-luvun puolivälissä. Ranskalaisetkin joutuivat muuttelemaan monia aikaisempia käsityksiään. Heidän varhaiset kirjoituksensa ovat historiallisesti mielenkiintoisia, mutta eivät terapeuttisesti niinkään käyttökelpoisia. Koko kartoitusvaiheen ajan kansainväliselle areenalle ilmestyi muiden kirjoittelemia erilaisia versioita aiheesta. On siis aina katsottava milloin ja kuka mitäkin on julkaissut jotta saataisiin selville tietojen käyttökelpoisuus. Varhaisia ja osittain virheellisiä julkaisuja ja niiden käännöksiä ilmestyy jatkuvasti. Monet ‘keksijöistä’ eivät ole ajan tasalla, vaan dogmatisoituneet joihinkin varhaisiin käsityksiin. Tämä selittyy yleensä kyvyttömyytenä tai haluttomuutena seurata kansainvälistä keskustelua aiheesta ja tehdä omakohtaisia tutkimuksia.

RANSKALAINEN KORVA-AKUPUNKTIO eli AURIKULOTERAPIA
KIINALAINEN KORVA-AKUPUNKTIO (ERZHEN LIAOFA)
VINKIT